Helmikuinen aamu.

Helmikuisena maanantai-aamuna noin kello kahdeksan hujakoilla oli kaunis hetki. Hetken taivaanrannassa siinsi auringonnousu. Tuo lyhyt, mutta maagisen kaunis hetki antoi toivoa. Toivon kesästä ja valosta, lämmöstä. Pitkän pimeän kauden jälkeen voi jälleen alkaa näkemään ihmeellisiä asioita, jos ihan piirun verran nostaa leukaa rinnasta. Jokainen auringon pilkahdus ja aiemmin valkenevat aamut ovat merkkejä keväästä, joka on jo aivan kulman takana. 

Sunnuntaina uimahallin saunassa eräs nainen antoi minulle rutkasti voimaa ja muistutuksen siitä, että minä riitän ihan tällaisena, toteamalla että uimahalliin on ihana tulla, kun tietää, että voi käydä halutessaan vain saunassa. Aina ei ole pakko uida, jos ei taho. On aivan luvallista jäädä saunan hämärään lämpimään pidemmäksi aikaa <3 

Voimauttavaa viikkoa, voi hyvin! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3

Hae blogista

Instagram