Kirjoitukset avainsanalla muutos

Kotimetsä 9.5.2018

Kevät on jo pitkällä ja viikonloppuna Rautalammillekin saapui käki. Aamu- ja iltalenkeillä metsässä on nupit kaakossa ja saa nauttia lintujen laulukonserteista. Rantalavalla esiintyvät kuikat ja joutsenet ja lenkkipolkua ympäröivillä metsälavoilla lukemattomat pikkulinnut pitävät omaa Idols-kisaa, kenellä on kovin veto. Välillä on ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan ja suunnata katse ylöspäin, josko edes yhden staran bongaisi livenä vaan nämä tähtiartistit pysyvät visusti poissa tavallisen tallaajan näkökentästä. Ei se mitään, konsertti on kuitenkin ilmaistapahtuma, olen kiitollinen mahdollisuudesta kuunnella.

Linnuilla on kevätmuutto suunnilleen tehtynä ja uusia koteja laitetaan kesäkuntoon vimmatusti perheenlisäystä silmällä pitäen. Jokaisella linnulla on kodille omat vaatimuksensa sijainnin, materiaalin ja koon suhteen. Aivan kuten meillä ihmisilläkin. Aihe on ajankohtainen itsellenikin, muuttopuuhat on täydessä vauhdissa meidänkin pesässä.  Suurin osa suomalaisista muuttaa kesää vasten kaupungista maalle, mutta meidän pesue muuttaa kesää vasten maalta kaupunkiin. Joskus elämä menee näin päin.

Samalla on tullut tehtyä perusteellista kevätsiivousta. Jokaisen tavaran kohdalla on mietittävä, kuinka kovasti tätä tarvitaan uudessa kodissa, kannattaako tätä lähteä raahaamaan uuteen asuntoon. Sitä mukaa kun tavaraa jää matkasta pois, huomaan, kuinka kuorma mielenpäältäkin hitusen kevenee. Joskus on hyvä ravistella koko elämää isolla kädellä ja katsoa ympärilleen, mikä minulle on oikeasti tärkeää? Onko ne tavarat ympärilläni vai jokin muu? Mistä asioista elämässäni en olisi valmis luopumaan mistään hinnasta? Lopulta käteen jäi perhe.

Aito onnellisuus ja tyytyväisyys elämään löytyy lopulta aivan jostain muualta kuin materiasta ja ulkoisista puitteista. Muuttolinnut tulevat joka kesä takaisin perheen vuoksi. Ne rakentavat pienen pesänsä ja tekevät siitä lajityypille niin viihtyisän ja toimivan kuin se vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista. Sateisina päivinä katto voi vuotaa ja hyinen viima voi ikävästi pyrkiä nurkista sisään, mutta aurinkoisina päivinä linnut tulevat ulos pesistään pitämään konserttejaan ja nauttimaan elämästä. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja otetaan vastaan se, mitä uusi päivä tuo tullessaan.

 

Lopuksi keväistä voimarunoa , käy kurkkaamassa myös Instan puolella :) 

 

Kotimetsän kevät

 

Lumi, jää, häviää.

Sammalmaton alle hiljaa painuu.

Elämän voimaksi muuttuu,

kevät, lämpö sen virtaamaan saa.

Purosta alkaa aika uus,

kas’ pienet silmut täyttää

metsän puun.

Metsän väki ilakoi,

uusi kevät tullessaan

uuden alun soi.

Sai väistyä Pohjolan Halla.

Siis juhlikaamme elämää!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei,

olen nyt lukenut muutaman voimarunosi ja kirjoituksesi. Ne ovat mielestäni olleet hyviä ja kauniisti kirjoitettuja. Olet selvästi voimanainen, joka selviää ja pärjää arjen haasteista huolimatta. Toivon iloa ja onnea elämääsi. Ja ihanaa kevättä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnon tarjoamaa taidetta kotimetsässä.

Nyt kun minulla on aikaa, olen alkanut pikkuhiljaa käymään kaappeja läpi. Noita todella tarpeellisia, mutta samalla turhuuden ehtymättömiä lähteitä. Aloitin helpoimmasta päästä, vaatekaapistani. Jos en ole pitänyt neuletta vielä kertaakaan tänä talvena, tuskin tulen sitä pitämäänkään. Poistoon! Seuraavaksi mappi Ö:n kimppuun. Se olikin kovempi homma. Takuukuitteja, joista oli jo noin viisi vuotta sitten kulunut musteet pois. Jokohan raaskisi heittää pois…

Maalla asumisessa ehdottomasti parhaita puolia on puu-uunit. Meiltä löytyy leivinuuni, hella ja saunan uuni. Lisäksi pihalla on grillipaikka ja savustuspaikka erikseen. Tällä kertaa polttelin elettyä elämää kuittien muodossa leivinuunin kautta. Sinne hävisi, kaksi vuotta ja kaksi kahvinkeitintä sitten, rikki menneen kahvinkeittimen viimeinen muisto tuhka tuuleen.

Siivoojana olen kuitenkin tehokas. Mieheni mielestä joskus jopa liiankin tehokas. Kun pariin otteeseen olen hyvänä vaimona, hyvää hyvyyttäni siivonnut hänenkin kaappejaan, kiitossanat ovat sisältäneet vähemmän sitä kiitollisuutta. Tämän vuoksi olemme sopineet, että hän saa toteuttaa sisäistä sulovileniään vapaasti ulkovarastossa. Sinne en mene sorkkimaan.

Huomaan nyt, että muutos vaatii aikaa. Itselleni on tullut kevyempi olo keventämällä myös kotia. Uutta on helpompi ottaa vastaan, kun vanhaa on kirjaimellisesti siivottu pois. Tämän ajatuksen äärelle pysähdyin myös kotimetsässä. Pienen kallion seinustalle oli luonto tehnyt taidettaan. Siinä on lähtenyt liikkeelle elämän eliksiiriä. Kohti uutta, tuntematonta, vailla tietoa minne päätyy, missä pääsee toteuttamaan itseään ja luomaan uutta elämää. Vaan talvi toi aikalisän, tuumaustauon. Hengitellään hetki ja aurinkoisena päivänä tippa kerrallaan edetään <3 

Ihanaa tammikuista viikkoa ja tässä viikon voimarunoa. Nautitaan pakkaspäivien tuomasta sanomasta ja siitä, kun lumi narskuu kengän alla :) 

 

Tippa kerrallaan

 

Sä pelkäät,

valuuko kaikki hukkaan?

Pitkän talven jälkeen

kevättä sä toivoit.

Heräis henkiin.

Vaan aikalisä,

muutosta ei voi pakottaa.

Luonto on viisas.

Pikkuhiljaa, tippa kerrallaan,

syntyy uutta elämää. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tunneli hiirien valtatiellä.

Valoa tunnelin päässä. Kaikille tuttu sanonta. Kuka sinne pimeään tunneliin käski mennä? Eikö tunneliin olisi miellyttävämpää mennä valon kanssa. Vai oliko tunnelissa valot sinne mennessä ja kesken matkan ne yllättäen sammuivat? 

Sitäkö ihmisen elämä aikuisena on? Mennään tunneliin ja joskus ehkä nähdään se valo tunnelin toisessa päässä. Onko se sitten eläke, vai se ikuisen elämän valo? Jäsentelin tuntoni runoksi, koska siitä on tullut minulle luontevaa.

 

Tunneli

Pimeeseen putkeen,

ei ihme et sä pelkäät. 

Sinne vaan!

Niin sen kuuluu mennä,

kyl se siit helpottaa.

Kiihdytät askelii, 

et uskalla kattoo sivuille.

Sit, yks' kaks' - Valo,

ei ihme et sä pelkäät. 

 

Muutos pelottaa aina. Päätös on se vaikein osuus, toteuttaminen sujuu omalla painollaan. Sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta. Siitä, jossa sairastuin. Olen ollut 7 kuukautta sairaslomalla. Välillä kävin kokeilemassa puolikasta työaikaa, ei toiminut. On tullut aika päättää, jatkanko sairaslomalla ja kuljen sen polun loppuun vai kokeilisinko jotain muuta. Hyppääminen pois tunnelista ilman valoa pelottaa paljon. Enemmän kuitenkin pelottaa jääminen tunneliin. 

Työ tai sen puute on nyt ajankohtainen aihe. Olenko hullu, kun luovun vakituisesta työstä tällaisena aikana ilman tietoa jatkosta. Tekeekö se minusta täysin työkyvyttömän, etten pysty tekemään nykyistä työtäni? Voisiko olla niin, että voisinkin paremmin jossain toisessa työssä? Näihin kysymyksiin saan vastauksen vain kokeilemalla. 

Mikä on oikeasti pahinta mitä minulle voi irtisanoutumisen jälkeen tapahtua? 3 kuukauden karenssi on kyllä paha, mutta vaikka Suomea soimataan monessa asiassa, meillä kuitenkin ON sosiaaliturvajärjestelmä. Työn hakuun on myös alettava. Jos ei hae työtä, ei sitä myöskään melko varmasti saa. 

Tilanne on kaikkiaan itselle myös melko hämmentävä. Kun ei oikein itsekään tiedä, onko nyt täysin hukassa, vai vahvasti oikealla tiellä. Kun ei ole sitä saamarin valoa. Otsalampustakin on patterit loppu. Eikä täällä maalla ole edes katuvaloja. Paikoilleen en kuitenkaan voi jäädä. Sisällä joku ääni sanoo, että eteenpäin on mentävä, mitä se sitten tuokaan tullessaan. Ettei vaan olisi se eilinen hernekeitto... 

Kaikkien näiden ajatusten sekamelskasta löysin kuitenkin yhden tulitikun. Ja liiteristä muutaman kuivan klapin. Sain aikaiseksi valon. Se ei kyllä ollut menossa minnekään, ei näyttänyt kulkijalle tietä. Sen sijaan se sanoi: - "Tässä on hyvä. Hengittelehän hetki." Aika parasta.  

 

Loppuun vielä voimarunoa.

Hyppy

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

Onnistuminen?

Rohkeus?

Unelmien toteutuminen?

Vai se, ettet koskaan hypännyt?

 

Rohkeutta uuteen vuoteen! <3 

Kommentit (2)

Tuitsi
1/2 | 

Kiitos Miia. Ystäväni.
Mietin uskallanko, tohdinko ja kehtaanko? Voinko tehdä kuten sisimmässäni joku ääni sanoo, vai onko toimittava kuten valtaväestö?
Olenko riittävän rohkea vai uhkarohkea?
Voisinko olla Minä Oy:n johtaja ja kapellimestari itse? Hypätä ulos laatikosta, pyörästä, ja luottaa. Go with the flow 😘

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3