Kirjoitukset avainsanalla #joulu

Tintti juttelemassa koivun kanssa

Pieni Joen Tarina

   - Miia Romo -

 

 

Syvänvihreä sammalpuku

koristeltu karpaloin

tummilla kutreilla kävyistä kruunu

Joen varrelle on kokoontunut metsän väki

Sen luonnon hyvä haltijakin aamuvarhaisella näki

Usvavilttiin pehmoiseen

kietoi metsän väen

ja kuulaana soljuvan virran mukana

tuulena katosi pois

 

Lokakuussa, kun koivujen on päästettävä irti viimeisistä kultaisista lehdistään, talvi jo kolkuttelee tuon joen mutkassa, näyttäytyen tummana viivana pohjoisella taivaalla. Eilen joella järjestettiin syyskarnevaalit. Kirkkaina hehkuvien värien juhlaa, viimeisten muuttolintujen tanssia vesisateessa, koivujen kutoman kultaisen maton päällä. Kuulaana syyspäivänä, kun aurinko paistoi tuolta joen mutkan takaa, juuri tuohon uomaan, tuon suuren koivun kohdalle, kokoontui myös metsän väki viimeisen kerran ennen talvilepoa, nauttien viimeisistä auringon lämmittävistä säteistä. Joen huokaillessa hiljaa, muistellen jo hieman haikeana kesää, laskeutuen rauhoittavaan balladiin.

Juhlien jälkeen tuli kuitenkin se tuulinen ja pimeä yö, joka syysmyrskyksi yltyi ja mukanaan joen yllytti pauhaamaan täydellä teholla jykeviä kumahduksia ja tyrskyjen mukana mahtipontisia sooloja luonnon omaan sinfoniaan. Silloin veti oravaperhe havuoven tiukemmin pesän suojaksi, kettu koloonsa syvemmälle painautui ja kaikki pienet hiiret kokoontuivat yhteen, sen suuren koivun juurien alle rakennettuun juhlasaliin, pitäen toisistaan huolta. Syksyinen yö piti nyt oman, viimeisen, mahtipontisen esityksensä ennen kuin kaikki peittyisi lumenvalkeaan.  

 

 Harmaana päivänä marraskuun,

lumi hiljaa metsään laskeutuu.

Mietit, onnekkaita muuttolinnut,

lämpimään pääsevät kaamosta pakoon.

Miks’ tänne aina jään, kylmään pimeään?

Mut ei nää muuttolintu kaunista talvipäivää,

puhdasta valkeaa lunta,

ei pakkasoksien kimallusta.

Ei ilman hyistä marraskuista päivää

tulis aurinko jälleen tammikuussa sua tervehtimään,

sanomaan, ”Sitkeä oot, ole ylpeä susta.”

 

Valkeus ja rauha. Joen varrella asustava metsänväki on vetäytynyt omiin lämpimiin koloihinsa syksyn viimeisen juhlan jälkeen lepäämään. Joki on tyyntynyt ja osittain jäätynytkin. Keskeltä kuitenkin hiljaa virtaa, säästellen voimiaan. Vienosti välillä huokaisten, täällä olen kuitenkin. Siinä joen uomassa, jossa syysaurinko antoi viimeiset säteensä, suuri ja vahva koivu on yksinäinen. Poissa ovat muuttolinnut, unillaan metsänväki. Kauniissa muistoissa keskikesän kauniit illat, pienten keijukaisten tanssi ja nauru joen kirkkaan veden pinnalla. Joskus pysähtyy ja istahtaa, ystävällinen tintti sirkuttamaan pari sanaa koivulle, tuoden uutisia muualta. Silloin tuo suuri koivu hieman suoristuu, tulethan tintti pian uudelleen.

Uuden vuoden aattona joen rannalla on lempeän talvipäivän sinisin hetki. Joki on onnellinen, se lempeästi soljuu ja jos kuuntelet oikein tarkkaan, voit kuulla sen hyräilevän itsekseen. Tunnelma on odottava. Tuo suuri ja vahva koivu, tuossa joen mutkassa, höristelee hieman korviaan ja runkoaan oikaisee. Mitäs täällä nyt tapahtuu? Jos kuuntelet oikein tarkkaan, saatat kuulla pienen metsän väen supatusta hieman kauempana. Vai oliko se sittenkin joen hiljaista hyräilyä? Pian ensimmäinen pieni kuononpää, väpättävine viiksineen ilmestyy näkyviin metsän siimeksestä joen aukealle. Nousee takajaloilleen ja nuuhkii, tunnustelee ilmaa. Ottaa sitten askeleen eteenpäin ja toisenkin. Tampaten pientä polkua. Pian perässä ilmestyy lisää metsän väkeä. Tuo suuri koivu taivuttaa hieman oksiaan metsänväen ylle, aivan kuin kumartaen, toivottaen vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Punatulkut saapuvat ja ottavat omat paikkansa permannolta, tuon suuren ja vahvan koivun oksilta. Hieman sukivat juhlapukujaan ja pörhistävät rintaansa. Pienet hiiret kipittävät pitkässä jonossa paikalle, perässä saapuvat oravaperhe ja pikkuiset ketut. Vain harvoin aukeille paikoille ilmestyvät metsähiset ja pienet metsänvartijatontutkin taapertavat nyt varmoin askelin juhlapaikalle. Juhlaväki alkaa olla koossa:

 

Yötaivas purppuraa

kuu kultaa ja hopeaa

miljoonat pienet tähdet loistossaan

Joulukuun paljaat koivut

tummaa vettä reunustaa

oksista viulut

jotka hiljaa yössä soittavat

kauneinta sinfoniaa

Metsän väki heräilee

keskitalven juhlaan

Revontulet jo virittäytyvät

öiselle tähtitaivaalle,

nyt tanssitaan!

Tänä yönä uutta vuotta juhlitaan,

huomenna koittaa aika uus’,

kohti uusia tuulia mennään.

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA JA UUTTA VUOTTA KAIKILLE <3

 

 

                                           

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina ennen joulua se iskee. Tauti. Mahatauti, oksennustauti, räkätauti,-tauti.. Näitähän riittää. Joka kerta kuulee myös samat päivittelyt: -" Sitä on nyt liikkeellä."  Iskipä mikä tahansa tauti, minä tahansa vuodenaikana, sitä tuntuu olevan aina liikkeellä jossain päin. Ainakin meilläpäin. 

Nyt iski oksennustauti. Pitäisi askarrella ja leipoa ja hankkia joululahjoja ja pikkujoululahjoja ja pitäisi. Pysähdyin miettimään, mitä kaikkea oikeasti pitää? Ei vain jouluna vaan yleensä elämässä. Syntyä ja kuolla. Mutta mitä siinä välissä?

"Pitää" niin paljon erinäisiä asioita, että oleellinen unohtuu helposti. Eläminen. Elämisestä tulee olemista. "Minä olen nyt täällä ja teen mitä minun pitää."

Havahduin. Minun pitää elää. Minun pitää tehdä unelmistani totta. Minun pitää pitää itsestäni huolta. Minun pitää elää koko elämäni itseni seurassa. Millaisen seuralaisen kanssa haluaisin viettää loppuelämäni?

Sitten takaisin yökkimään. Sitäkin pitää, kun on oksennustauti. Sitä on nyt liikkeellä. 

 

-Yksisarvinen-

Alla pehmeä pohja,

tukeva kuitenkin. 

Hän takajaloillaan seisoo, tarkkailee.

Valmiina matkaan!

Jonakin päivänä hän ponnistaa,

siivet kantaa <3 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3