Kirjoitukset avainsanalla #Syksy

Syksy on saapunut kaupunkiin. Nyt kun pystyy jo hengittämään hikoilematta, on energiaa miettiä syksyn harrastusmahdollisuuksia. Monet harrastukset ovat jo alkaneet tai juuri alkamassa. Kun elokuun ensimmäisenä päivänä postiluukkuun kolahti kansalaisopiston opinto-opas, aloin selata sitä silmät kiiluen ja yhtä suurella innolla tussi tanassa, kuin lapsena lelukaupan kuvastoa joulun alla.

Tuo, tuo, tuo… Kun sain ahmittua opuksen rivi riviltä takakanteen saakka, olin ympyröinyt 4 kurssia, joille on p a k k o hakea ja kasan mielenkiintoisia yleisöluentoja aina kansalaissodan muisteloista suolen hyvinvointia käsitteleviin tietoiskuihin. Ei tule onnistumaan. Lopulta sain tiukat karsinnat suoritettua ja voittajaksi selvisi tänäkin vuonna jooga.

Puolisentoista vuotta pyrin käymään säännöllisesti joka tiistaisessa joogassa edellisellä paikkakunnalla ja se teki kokonaisvaltaisesti hyvää sekä keholle että mielelle. Viime kevättalvi meni täysin plörinäksi kolme kuukautta kestäneen flunssan vuoksi ja edelleen sairastelun jälkitilana kroppani rutisee kilpaa koulunäkin kanssa. Kipugeeli on hartianseudun hyvä kaveri, mutta tiedän, että kerran viikossa joogaa riittää katkaisemaan tuon ystävyyssuhteen. Jo kymmenen minuutin päivittäinen venyttely auttaa pitämään päänsäryn poissa ja ajatuksen kulkemaan paremmin, kun veri pääsee kiertämään päähän asti.

Syysiltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä aion myös aloittaa iltalenkkeilyharrastuksen. Vaikka asuin yli kolme vuotta maalla, en oppinut pitämään otsalampun valossa köpöttelystä. Kun maalla tulee pimeää niin sitten on pimeää. Lenkkeilystä pitävälle, pimeää pelkäävälle ihmiselle hieman vaikea yhtälö. Päivisin minäkään en usko mörköihin, mutta pimeällä olen hieman avarakatseisempi.

Nyt kaupungissa asuessa aion ottaa kaiken irti pimeistä syysilloista, köpöttelemällä pitkin katuvalojen reunustamia katuja. Tosin uskaltaisin väittää, että täällä kaupungissa on varmasti paljon enemmän aitoja uhkia pimeällä kuin maaseudun kärrypolulla, joka ei johda mihinkään. Liikkua kuitenkin täytyy, jos haluaa pysyä kunnossa ja säilyttää toimintakyvyn. Jokaiselle kyllä löytyy oma sopiva liikuntamuoto ja hyötyliikunta on syksyllä parasta, kun lenkiltä saa mukaan sienet ja marjat. Toisaalta taas pimenevät syysillat antavat meille myös luvan rauhoittua, vaikka teemukin ääreen. Jos ihan joka kerta ei ole pakko ottaa pullapalaa kylkeen niin uskon, että syksystä tulee oikein onnistunut ja niin mielen kuin kehon hyvinvointia yläpitävä ja edistävä. Pidetään itsestämme huolta, meitä jokaista on vain yksi uniikkikappale.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3

Instagram