”Se on vaan niin laiska, ettei viiti mennä töihin!”

Lähes jokainen aikuinen ihminen joutuu käymään lääkärin vastaanotolla jonkin kiputilan vuoksi jossakin vaiheessa elämäänsä. Suomessa kivun on todettu liittyvään noin 40 prosenttiin terveyskeskuslääkärillä käynneistä. Itse jouduin turvautumaan lääkärin vastaanottoon muutamia vuosia sitten, kun kyynärpää niin sanotusti sanoi sopimuksen irti.

”Yhden maissa yöllä herään, kun käteen koskee taas. Nukuin pari tuntia Tramalin voimalla ja nyt lääkkeen vaikutus alkaa hiipua. Pyörin ja hyörin ja yritän etsiä uutta parempaa asentoa, jossa ei koskisi niin paljon. Tukityynykin tuntuu koko ajan joko liian korkealta tai matalalta. Missään asennossa ei ole hyvä. Tunnin verran vehtaan ja sitten luovutan, käyn hakemassa uuden Tramalin”. 

Helmikuisena iltana käteen tuli lukko-oire, josta alkoi 8 kuukauden kipu. Lääkäri ei tiennyt mikä kättäni vaivaa, vaikka kivun aiheuttaja saatiin rajattua kyynärpäähän. Kevät ja hoitopolku etenivät tuskallisen hitaasti. Välillä oli parempia päiviä, ettei koskenut niin paljon, välillä taas huonompia päiviä ja sitten niitä huonoimpia päiviä.  Noin kuukauden kuluttua lääkäri ehdotti käyntiä psykiatrian poliklinikalla. Jos kiputuntemus olisikin enemmän psyykkinen. Silloin vaihtui lääkäri. 

Uusi lääkäri otti kipuni hoitoon aivan toisenlaisen kannan. Huhtikuun lopussa oli magneettikuvaus. Sain vihdoin syyn kivulle, joka ei ollut psyykkistä alkuperää. Vika oli niin sanottu tenniskyynärpää, joka tarkoitti jatkuvaa tulehdustilaa. Ensin hoidoksi tarjottiin kortisonipiikkiä, jota kokeiltiin kahdesti. Lopulta ortopedin vastaanotolla päädyttiin leikkaushoitoon. Leikkaukseen pääsin lokakuussa. Koko prosessin aikana, kipua tuotti myös se, että ympärillä tutut ihmiset, ystävät, pohtivat selän takana ja että miksiköhän se näyttelee tuollaista. Korviini kantautui esimerkiksi kommentti: "Se on vaan niin laiska, ettei viiti mennä töihin!" 

Suomen Kipu ry:n mukaan kipupotilaan hoito kärsii usein hoitohenkilökunnan tietämättömyydestä. Yhdistyksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 150 kipuun erikoistunutta lääkäriä ja noin miljoona kroonisesta kivusta kärsivää ihmistä. Kipupotilaan hoidossa, kuten kaikessa muussakin hoidossa, korostuu ihmisen arvostava kohtaaminen ja kuunteleminen. Myös läheisiltä vaaditaan paljon ymmärrystä. Kipupotilaan läheiset ovat usein ymmällään ja kokevat voimattomuutta tilanteessa. Kun toisen kipua ei voi kokea eikä nähdä, voi syntyä väärinymmärryksiä. Näiden välttämiseksi, sekä läheisen että kipupotilaan päivän voikin pelastaa kysymys: ”Mitä sinulle kuuluu?” 

Omalla tarinallani haluan rohkaista ottamaan kivun puheeksi ja pitämään toisistamme huolta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Voimarunoja kuvien kera. Pyrkimys pysähtyä ihan vain hengittelemään ja katsomaan ympärille avoimin mielin, nähdä elämän kauneus. Kannustaa luottamaan itseensä ja omiin kykyihin, tekemään unelmista totta <3

Hae blogista

Instagram