Muuttunut mies

Olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi (prototyyppi), tunnollinen, suorittaja ja vastuunkantaja. Tiedostan sen, miksi olen sellainen kuin olen, mutta en tunne tarvetta syyttää siitä ketään. En koe, että minulta pitäisi pyytää anteeksi ahdistavaa lapsuuttani. Tuskin alkoholistiäitini tarkoituksella valitsi tietään. Hän yritti parhaansa niillä eväillä, mitä oli elämältä saanut. Samoin teen minä. En pyri muuttamaan itseäni, tekemään itsestäni jotain muuta, kenties parempaa ihmistä, sillä elämä on minut muovannut sellaiseksi kuin nyt olen. En loukkaa ketään olemassaolollani. Pääosin elämä on tasaista harmautta, mutta päämääräni ei olekaan tavoitella jatkuvaa onnea. Olen hyväksynyt ilman syyttelyjä ja vihaa sen, että elämä on mitä on.