Lukijan kirje: Aikuinen lapsi ei pidä yhteyttä

Lukijan kirje: Aikuinen lapsi ei pidä yhteyttä

Kolmekyppinen poika on etääntynyt lähes tavoittamattomiin, ja se tuntuu kipeältä.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Huomenta - samanlaista poikani kanssa, ei juurikaan pidä yhteyttä mutta minä soittelen ja kutsun syömään, ihan tavallisia kohtaamisia ilman riitoja.
Luulen että ko. käyttäytyminen melko yleistä varsinkin nuorilla miehillä enkä ole asiasta huolestunut. Tytär pitää yhteyttä ihan oma-aloitteisesti.
Ei syytä huoleen, hyvää juhannusta.Minäkinäiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

#3tyttärenäiti kirjoitti:
Voi hyvät ihmiset.... Siis lapsenne pn aikuistunut ja irtautunut teistä. Hankkikaa elämä ja lakatkaa vatvomasta.

Lapsi varmaan aikuistuu. Mutta niin pitäisi tyttöystävänkin aikuistua. Ihan varmasti vierailut suuntautuvat vähintään kerran viikossa tyttöystävän vanhempien luokse, voi jopa olla, että tyttöystävä syyttää poikaa napanuoran kireydestä ja estää yhteydenotot pojan vanhempiin. Kumma, että tyttöjen ei oleteta katkaisevan samalla tavalla napanuoraa vanhempiinsa kuin poikien.

Vierailija

Kaikesta huolimatta, puhukaa ihmiset puhukaa. Kyllä se kuulostaa siltä että joku asia hiertää poikaanne. Kyllä mä aikuistumisen ymmärrän, mutta se ettei ole missään yhteydessä on ihan eri juttu. Puhuminen kannattaa!!

mari82

Mitä tapahtui ennen kuin yhteydenpito käytännössä loppui? Onko kuitenkin jokin keskeneräinen asia, joka pitäisi käsitellä? Jos mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole, ota puhelin käteen. Voit olla itsekin aloitteellinen osapuoli, ei siinä ole mitään pahaa. Tai kysy ihan suoraan, onko hän pahoittanut mielensä jostakin? Onko perheessänne yleensä tapana keskustella asioista vai onko tämä teille tyypillistä puolin ja toisin?

ämPee

"Hankkikaa elämä ja lakatkaa vatvomasta."

Mikä on enemmän elämää kuin yhteys toisiin ihmisiin ja eritoten omaan perheeseen? Poikaan, jonka kanssa on asunut ja elänyt elämän ylä- ja alamäet 20 vuoden ajan? Jos sinulla on lapsia, ja et ikävöi yhteisiä hetkiä heidän kanssaan etkä halua olla osa heidän tulevaisuuttaan, en voi ymmärtää sitä. Varsinkin jos kyseessä on ainut lapsi.

Vierailija

Pojalla on nyt oma elämä (työ, harrastukset, remontointi = ruuhkavuodet). Jos oletatte että he muistavat pitää yhteyttä teihin niin ei se vaan mene niin. Jos haluat enemmän olla yhteydessä niin soita itse ja kutsu itsesi kylään. Pojan elämässä on paljon asioita meneillään ja aika ei vain riitä kaikkeen. Rohkeasti itse soitat pojalle kun haluat jutella ja et valita että "kun sä et koskaan soita tai käy". Kyllä varmasti ehtii jos soitetaan ja sovitaan.

Inkeri

Kerkisin olla naimisissa 15v.Mieheni sairastui ja kuoli.Perin 4-lasta ja isot velat.Kyllä kaipasin miestäni,varsinkin kun pojat oli murrosiässä.Taistelu oli kova.Elämä oli rankkaa,mutta selvittiin.Elämä avioliitoossa,oli vaihtelevaa.Hyviä päiviä oli paljon.Joskus oli pientä suukopua asioista.Lomamatkat perheen kanssa ikimuistoisia.Rakastin miestäni naimisiin mennessä.Nyt on lapsenlapsia monta,ja elämä taas hyvää.!

Ainainen pettymys vanhemmilleni

Lapsen suuntaan voi myös pitää yhteyttä, ei odottaa että vain hänen kuuluu ylläpitää yhteyttä. Kutsukaa itsenne kylään, viipykää lyhyen aikaa. Puhukaa myönteisistä asioista.

Lisäksi jos ajattelen omia vanhempiani, niin kunnioittakaa lapsenne päätöksiä, älkää kyseenalaistaa kaikkia hänen valintoja. Omat vanhempiani jäkättää kaikesta, oli sitten eteisen seinän uudesta väristä, isovanhemmalta perityn huonekalun paikasta tai vaikkapa asuinpaikan valinnasta kyse. Myös lastani koskevista valinnoista (kasvatus, koulu, ystävät, jne) ja kotieläimeni hoidosta narisevat. Vähemmästäkin menee välit viileäksi :(

Vanhempien lapsi

Olen meillä se 3-kymppinen lapsi, joka ei ole pitänyt juuri yhteyttä vanhempiin enkä kutsunut kylään. Riidoista tm. ei ole kyse, välit on hyvät, asumme samassa kaupungissa. En soittele/viestittele ellei ole asiaa. Tosin en ole muihinkaan ihmisiin yhteydessä ellei ole mitään kerrottavaa/kysyttävää. Olen muutoin kyllä avoin ja sosiaalinen.

Ehkä koen itse stressaavaksi soitella, kun tiedän ettei vanhemmilla ole tapahtunut mitään ja hyväntahtoiset utelut omasta elämästä tuntuvat tungettelevilta, vaikka tiedän etteivät he tarkoita pahalla.

Ehkä lapsen näkökulmasta suosittelisin seuraavalla näkemiskerralla ottamaan asian esille. Ei syyttävästi, vaan kertoen omista tunteista, kuinka tuntuu surulliselta ettei oma lapsi ole yhteydessä. Kysyä ehkä syytä ja kertoa että ilahtuisitte kovasti kun lapsi soittelisi useammin. Ottaa avoimesti vastaan mitä lapsi sanoo, vaikka hän syyttäisikin tai sanoisi teidän mielestä jotain ikävää/väärin.

Itsekin olen opetellut huomioimaan enemmän vanhempiani sen jälkeen, kun puhuimme asiasta.

Olemme kolmekymppinen pariskunta. Avomieheni ei juurikaan vanhemmilleen soittele tai lähettele viestejä, he kyllä soittavat hänelle. Puolisoni on vain hiljaisempaa tyyppiä, joka ottaa yhteyttä vanhempiinsa silloin kun hänella on jotakin erityisesti asiaa, ei vain kysyäkseen kuulumisia. Tapaamme kyllä molempien vanhempia lähes kerran kuukaudessa, käymme vierailuilla ja hekin ovat tervetulleita meidän taloomme. Minä pidän viikoittaista yhteyttä niin omiin vanhempiini kuin anoppiinikin, joten eipä puolisolleni kauheasti kerrottavaa jääkään!
Ihmiset vain ovat erilaisia. Jonkinlainen yhteydenpidon hiipuminen aikuistumisen yhteydessä kuuluu minusta asiaan. En kuitenkaan usko, että poikasi pahastuu jos toisinaan soittelet hänelle ja kysyt kuulumisia, vaikka hän ei itse sitä tekisikään. Mitään suurempaa numeroa ei mielestäni asiasta kannata tehdä.

Sirules70

Kolmikymppisinä ihmiset rakentavat omaa elämäänsä ja tekevät niitä viimeisimpiä irtutumisia lapsuudenkodistaan. Entisaikoina se tehtiin jo paljonkin nuorempina. Kannattaa olla kannustava ja positiivinen sekä luottaa lasten pärjäämiseen ja uskoa heidän omaan harkintakysyynsä. Nuorta pariskuntaa voi tukea kertomalla, että olisi kiva tavata heitä ja saada kuulumisiä, toivottaa tervetulleiksi kylään ym. Pääasia on, että näyttää luottamuksensa heidän päätöksiinsä ja ystävällisesti ilmoittaa olevansa mukana heidän elämässään. Jos lapsensa päätöksiä epäilee ja väheksyy kykyjään pärjätä elämässä, on vain kaikille tarveellisintä, jos lapsi ottaa siinä kohtaa etäisyyttä. Vanhemman väheksyvä, aliarvioiva ja liian holhoava käytös saattaa vain aiheuttaa lapsen (oli hän sitten 15v, 30v tai 50v!) paluuta vanhempien muokkaamaan lapsuuteen, kokemuksiin vanhemman täyttymättömistä odotuksista (esim pojasta ei tulekaan pappia ym) ja sen aiheuttamaan huonommuudentunteeseen. Monet vanhemmat osaavat istuttaa lapsiinsa todella vahvan syyllisyydentunteen, varsinkin niihin  herkkiin, älykkäisiin ja taiteellisiin lapsiinsa. Tärkeää olisi, että vanhemmat ensin alkuvuosina kannustaisivat ja murrosiän loppupuolella sitten irrottautuisivat suhteellisen fiksusti syyllistämättä lastaan. Eläimiltä tämä onnistuu, mutta ihmisvanhemmille tuntuu olevan niin  vaikea juttu, että tarvitaan älytön määrä monenlaista läpikäymistä ja terapiakeinoja.

Olen työskennellyt psykiatrisella puolella vuosia ja kohdannut todella monia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat heidät nujertaneet, koska lapsi on ns alkanut kasvaa omaan suuntaansa eikä se ole sopinut esim äidin tai isän ajatusmaailmaan. Kova maailma ja kiristyvä kapitalismi pistää ihmiset koville, helpottaisi, jos perheasiat olisivat kunnossa. Nuoret perheet ihan varmasti haluaisivat olla tekemisissä isovanhempiensa kanssa, jos kaikki pystyisivät hiukan tinkimään vaatimuksistaan ja osoittaisivat enemmän avoimuutta ja rakkautta suvaitsemattomuuden sijaan.

Mini Ä

Tässä kuullaan asiasta vain toinen puoli. Voin helposti kuvitella, että mieheni äiti kertoo tarinaansa juuri näin. Olen aivan varma, että molemmat tietävät täysin, miksi välit viilenevät, vaikka sitä ei kylällä huudella.

Budimami

ämPee kirjoitti:
"Hankkikaa elämä ja lakatkaa vatvomasta."

Mikä on enemmän elämää kuin yhteys toisiin ihmisiin ja eritoten omaan perheeseen? Poikaan, jonka kanssa on asunut ja elänyt elämän ylä- ja alamäet 20 vuoden ajan? Jos sinulla on lapsia, ja et ikävöi yhteisiä hetkiä heidän kanssaan etkä halua olla osa heidän tulevaisuuttaan, en voi ymmärtää sitä. Varsinkin jos kyseessä on ainut lapsi.


Hyvin sanottu! Tämän "Hankkikaa elämä" tyypin täytyy olla lapseton ja alaikäinen. Oli toi niin typerästi lohkaistu!
Minun ainoa poikani on 22v ja tuntuu että tapasin hänet viimeisen kerran nyt vuoden vaihteessa 2019. En edes tiennyt että hän osaa noin paljon tehokkaita loukkauksia mitä kuulin niiden parin päivän aikana kun olin siellä mutta ydin oli se että olen kaikin tavoin vastenmielinen ja mun kanssa on kamala olla. No ei tarvitse enää olla. Matka hesasta turkuun on vammaiselle pitkä enkä menee enää haukuttavaksi.
Hän laittoi välit poikki viitisen vuotta sitten ja koska hän on minun lapseni jota rakastan olen koittanut pitää yhteyttä.
Välillä epäilen että E on yksinkertaisesti mielenvikainen. En ole varma sekoittaako budi nupin kun sitä käyttää hartaasti ja pitkään mutta vaikka kuinka mietin en käsitä mitä meille on tapahtunut?
En voi kylmiltään niellä että kerran niin ihana poika on pois ja nyt elämän sisältö ja tarkoitus on kannabis ja ne narkkari kaverit eikä mulle ole enää lokeroa johon mahtuisin.
Myös mun avustaminen on "orjuutta" ja jos E ei olisi oma tekele varmaan ajattelisin...? En tiedä mitä.
Yhdessä ei voi olla eikä unohtaminen onnistu.

Vierailija

Myös meillä kolmekymppinen poikamme hyvin harvoin on yhteydessä. Hän soittaa, kun ja jos on asiaa. Hän asuu meistä kaukana, joten näemme ehkä kolme kertaa vuodessa. Olen surrut. Sitten aloin muistelemaan itseäni tuon ikäisenä. Katkoin napanuoraa, tuli kolmenkympin kriisi, alkoi oma kasvu. Muovasin omaa elämääni. Kipeää lapsen kasvu omaan elämäänsä tekee äidillekin, mutta se kuuluu ihmisen elämään ja kasvuun. Kullakin on oma kasvutiensä.

Äiti

Kyllä ihmetyttää, jos aikuinen lapsi ei pidä ollenkaan yhteyttä omiin vanhempiinsa! Jos lapsen vanhemmat ovat tavallisia, kunniallisia kansalaisia, herää kysymys, missä on vika? Valitettavasti on aikuisia lapsia, joitten vanhemmat ovat alkoholisteja, rikollisia tai väkivaltaisia. Valitettavasti joillakin aikuisilla lapsilla on samoja ongelmia. Joskus lasten ja vanhempien välit voivat katketa kokonaan eri syistä, esimerkiksi epäluotettavuuden, alkoholismin tai perheväkivallan takia.

Oletteko kysyneet aikuiselta lapselta ja hänen puolisoltaan suoraan, mistä välttely johtuu? Kannattaa kysyä suoraan, miksi lapsi ja hänen puolisonsa eivät halua pitää Teihin yhteyttä! Voisiko aikuisella lapsella olla mahdollisesti mielenterveysongelmia kuten masennusta ja ahdistuneisuutta? Entä onko aikuisella lapsella mahdollisesti päihdeongelmia? Onko lapsella tai hänen puolisollaan narsistinen luonnehäiriö? Onko vanhemmalla päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia? Onko vanhemman suhde lapseen ollut huono jo lapsen asuessa kotona? Onko lapsella ollut vaikea murrosikä? Onko hän käyttäytynyt ilkeästi kotona, valehdellut, käyttänyt päihteitä, pinnannut koulusta ja karkaillut kotoa?

Surulliset vanhemmat

Miksi aikuinen lapsi ei halua pitää yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa? Onko vika vanhemmissa vai lapsessa, kun lapsi käy harvoin kotona, vaikka häntä kutsutaan käymään? Miksi lapsi ei kutsu perheenjäseniä omaan kotiinsa? Miksi lapsi ei halua osallistu perheen yhteisiin menoihin ja tapahtumiin, joihin häntä kutsutaan hyvissä ajoin? Miksi aikuinen lapsi ei vastaa puheluihin? Tekstiviesteihin vanhempi saa vastauksen vasta päivien kuluttua tai ei saa vastausta ollenkaan. On tavallinen koti ja tavalliset vanhemmat ja sisarukset. Kotona ei juopotella ja vietetään normaalia perhe-elämää. Miksi aikuinen lapsi käyttäytyy kummallisesti ja haluaa laittaa välit poikki lapsuudenkotiinsa?

Vierailija

Minäkin mietin tämän jutun luettuani, että oletko itse sitten yhteydessä poikaasi? Eikö hän vastaa puhelimeen? Vai etkö viitsi edes itse soitella hänelle? Ehkä valitat joka kerta siitä, kun hän ei ole soittanut tai tullut käymään? Yritä itse olla aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, ja pidä esillä positiivisia asioita. Älä valita siitä, ettei hän soittanut vaan sinä. Älä marise vaivojasi vaan yritä keskustella iloisista asioista. Jospa se keskusteluyhteys siitä pikkuhiljaa palautuu.

Voi myös olla, että lapsella on oma elämä, omat tuttavat ja omat kiireet, eikä hän vain ehdi nähdä kaikkia ihmisiä. Eivätkä kaikki tykkää jutella puhelimessakaan.

Ajattelemattomuutta

3tyttärenäidille. Sinulla on kolme tytärtä ja joku heistä pitää yhteyttä teihin, mutta ajattele, jos ei pitäisikään. Ap:lle poika on ainoa lapsi joka ei pidä yhteyttä vanhempiin. Oli sulta tyly ja epäempaattinen kommentti.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat