Kommentit (6)

Olet hyvä

Äitisi on ilmeisesti oman aikansa kasvatti. Entisaikoina Suomessakin poikia toivottiin varsinkin maalaisoloissa, koska heitä tarvittiin raskaaseen työhön ja huolehtimaan vanhenevista vanhemmista.

Vaikka olot muuttuivat, asenteet eivät. Siksi moni äiti ja isä toivovat yhä poikaa ainakin tyttöjen rinnalle. Jos heiltä kysyisi asiaa suoraan, moni tuskin tunnustaisi.

Et kerro äitisi taustasta. Tuleeko hän maalta, jossa arkaaiset asenteet yhä ovat vallalla, kun mennään tarpeeksi iholle.

Olet kuitenkin arvokas itsenäsi. Ja samoin sinun tyttäresi. Turha ei ole kenkään. Iloitse siitä, että olet saanut oivaltaa tyttäriesi arvon.

Vain tytärten äiti

Äidinäitini nollasi minun kolmen tyttäreni arvon "neuvollaan" kun siskoni sai ensimmäisen lapsensa joka oli poika. Neuvo kuului näin: "nyt et saa olla siskolles kateellinen. Hän synnytti pojan!" Siitä lähtien vierailut hänen luonaan arvottomien tyttärieni kanssa olivat todella vaivannuttavia.

nyyti

Minä olen tyttö , josta olisi pitänyt tulla poika. Isäni selkeästi toivoi niin. Ihan pienenä en sitä tajunnut, mutta jo kouluikäisenä merkit olivat selvät. Lempinimet olivat poikamaisia, mitään tytöille ominaisia "kaunistuksia" ei olisi saanut käyttää. Kun vihdoin sain pikkuveljen murrosiän kynnyksellä meinasi isän maailma "revetä" Mikään ei ollut tarpeeksi hyvää pojalle. En kuitenkaan osannut olla kateellinen pikkuveljelle ,mutta isälle olin katkera siitä että en ollut hyvä missään mitä tein. Hän katsoi asiakseen ohjailla ja arvostella tekemisiäni. Jos jossain hänen mielestään onnistuin, otti hän kunnian siitä itselleen,"Tottakai osasin koska olet MINUN tyttäreni".

Tätä kasvatusta hän jatkoi vielä silloinkin kun olin jo naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Osasin kyllä laittaa hanttiin ja vastata samalla mitalla, mutta syvän jäljen se jätti. Edelleen poden kelpaamattomuuden tunnetta vaikka isäni on jo kuollut. Eipä hän kyllä osannut sitten veljeänikään rakastaa sen paremmin. Loppujen lopuksi hän oli itse itselleen tärkein. 

Mutta olen myös tajunnut että hänen oma taustansa vaikutti paljon tuohon rakkaudettomuuteen ja arvostuksen puutteeseen. 

Vierailija

Jätä äitisi sanat huomiotta. Minullekin sanottiin tyttären syntymän jälkeen, että onneksi ehdit vielä poikaa yrittää. Olen hyvin onnellinen lapsistani.

Helvi

Minä olen äpärälapsi. Satuin vielä olemaan tyttö, kukaan ei tykännyt minusta.

Vain kaksi vanhinta veljeäni suhtautuivat minuun hyvin eivätkä halveksineet minua. Kaikki neljä vanhempaani isovanhempani ja äitini ja isäpuoleni, eivät noteeranneet minua. Mutta veljeni olivat hyviä. Äiti jätti minut isovanhempieni hoitoon kun olin 3 kuukauden ikäinen, eikä hän koskaan tykännyt minusta. 'vain veljiäni hän kuunteli, minä olin ilmaat. No äiti asian olen käsitellyt itsekseni, minun syy ei ollut syntymäni. Muutkin ihmiset suhtautuivat minuun nekatiivisesti, koska olin äpärä. No nyt olen eläkkeellä mielenterveys syistä, ja hyvin sairas. Älkää koskaan tehkä äpärä lapsia. Jokainen ihminen voisi suhtautua meihin äpäriin tasavertaisina, mekin olemme ihmisiä.

Vierailija

5/5: olet varmaan jo melko iäkäs, koska käytät tuota  "äpärä"- sanaa, nykyisinhän sellaisia ei enää ole. Tarkoitat varmaan, että olet syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isä ole ollut teidän elämässä mukana. Katso vähän ympärillesi. Taitaa suuri tai suurin osa nykyajan lapsista olla siinä mielessä äpäriä,  sillä avoliitto on aivan yhtä hyväksytty kuin avioliitto eikä yksinhuoltajaa paheksu kukaan. Hylkääminen sattuu, mutta tuskin oli vaihtoehtoja, yritä ajatella niin.

Mutta tosihan se on, että maaseudulla maanviljelysalueilla arvostettiin ennen vanhaan poikia juuri niistä syistä, joita joku edellä jo kuvasi. Onhan niitä sanontojakin kuten vaikka: "tyttö syntyi, tyhjä syntyi". Mukana vielä se, että tytöt menivät miehelään eli avioliiton jälkeen anoppilaan eikä heistä enää ollut vanhemmille apua. Ehkä auttaisi, jos ajattelisikin niin, että se oli ennen vanhaan maailman tapa, eikä henkilökohtaista rakkauden puutetta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat