Pitäisikö ryhtyä elämään rohkeammin? ”Keski-ikä on monelle välitilinpäätöksen aikaa”
klo 7:01 | 18.7.2017
Oma elämä on mukavaa ja turvallista, mutta tuntuu joskus aika pieneltä. Vieläkö kannattaisi repäistä?Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi valita toisin ja uskaltaa. Elämätön elämä on surullista ja sitä useimmat kuulemma katuvat, jos jotain, siellä elämän auringonlaskussa. Ihan tyytyväinen itse, että tuli nähtyä ne maailman ihmeet, joita halusin. Koville se otti, kuten varmaan lisääntymiseen keskittyneilläkin, mutta kyllä se kannatti.
Itse lähdin Suomesta nuorena, ensin Ruotsiin ja sitten Afrikkaan, jonne aina halusin. Olen asunut pois Suomesta kauemmin kuin puolet elämästäni - 62v - enkä ole katunut. Sitä vain että täälläkin jossain trooppisessa Afrikassa se elämä on ihan sitä samaa. Ei se ole mitenkään ¨eksoottista¨. On ihan samaa arkielämää. Töitä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ystäviä. On toisenlaisia ongelmia, on paljon ärsyttäviä asioita, Suomessa kaikki toimii paremmin. On ihan kiva lähteä luonnonpuistoon lomalle mutta niin pääsee Suomessakin. En kaipaa suomalaista elämää mutta en myöskään tunne eläväni jonkinlaista ihmeellistä ¨erilaista¨ elämää täällä päivittäin. Kaikki menee lopun kaiken siihen samaan. Täällä elämä on sosiaalisempaa, vapaampaa ehkä, mutta myös monesti vaikeampaa koska kaikki ei suju niin kuin Suomessa. Asioilla on hyvät ja huonot puolensa. En kadu. Joskus vielä palaan Suomeen.