Lukijan kirje: Miten pääsen irti murheista?
klo 14:12 | 6.9.2017
Ongelmani on, että tajuan asiat vasta jälkeenpäin. Siitä seuraa murehtiminen, joka saattaa kestää jopa vuosia.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmani on, että tajuan asiat vasta jälkeenpäin. Siitä seuraa murehtiminen, joka saattaa kestää jopa vuosia.Lue koko juttu
Murehtija, et ole mitenkään tavaton ihminen. Monella meillä on tapana murehtia ja märehtiä asioita jälkikäteen. Olen itsekin ollut sellainen.
Itse jo keski-iän ohittaneena olen kuitenkin oppinut tuskaisan tien kulkeneena, ettei murehtimisesta ole mitään hyötyä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä tekemätöntä tehdyksi.
Olen antanut itselleni luvan miettiä asiat kertaalleen läpi jälkikäteen, jotta osaisin seuraavalla kerralla samassa tilanteessa toimia oikein. Mutta jos asiat tulevat uudelleen mieleeni, kieltäydyn ajattelemasta niitä enää.
Keskityn muuhun, esimerkiksi lukemaan hyvää kirjaa, kuuntelemalla musiikkia tai lähtemällä kävelylle ystävän kanssa. Kun kuuntelee ystävän murheita, omat tuntuvat usein pienemmiltä kuin miltä ne tuntuvat yksin yön pimeydessä vatvottuna. Myös omien murheiden jakaminen ystävän kanssa auttaa.
Käännä katseesi pimeyden sijasta valoon!
Tätä on varmaan turha sanoa, mutta menneitä ei kannata murehtia. Asiat eivät siitä miksikään muutu. Jos olet mielestäsi toiminut väärin tai ajattelemattomasti, se on syytä ottaa asianosaisten kanssa puheeksi. Myös sen voi kertoa, että jotain ei vaan tullut ajatelleeksi. Asia saattaa tuntua itsestä paljon suuremmalta, kuin se muista onkaan.
Hei nimimerkki Nosta pääsi, olet ajatellut asiaa viisaasti. Hienoa, että yrität vieläpä oppia aina kokemastasi ja koet, että murheiden jakaminen tekee niistä aina kevyempiä. Kiitos kommentista!
Samoin kiitos sinulle nimimerkki Elämä kantaa - hyvä muistutus tuo, että itsestä voi jokin tuntua paljon suuremmalta kuin asia onkaan. Ja että aina voi myös pahoitella, jos se tuntuu tarpeelliselta.
pidä päivässä murhetimishetki; anna itsellesi 15min aikaa murehtia kirjoittaa voivotella ja mitä vaan sitten unohdat asian
Minulla oli nuorempana tapana murehtia etukäteen kaikkea mitä voisi tapahtua. Mieheni sanoi minulle : mieti nyt, että jos ei mitään pahaa tapahdukaan olet murehtinut turhaan." Jossain vaiheessa ymmärsin itsekin tämän ja nykyään en murehdi menneitä kun niille ei mitään enää voi. En myöskään pelkää tai murehdi tulevia kun siitäkään ei ole mitään hyötyä. Nykyisin olen seesteinen ja tyytyväinen elämään tässä ja nyt.