Lukijan kirje: Suomalaiset voisivat opetella tervehtimään
klo 14:12 | 2.11.2017
Yhden asian suomalaiset voisivat amerikkalalisilta opetella, nimittäin tervehtimisen ja arkipäivän kohteliaisuuden.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minäpä en toivo noita tapoja tänne. Haluan olla omassa rauhassani eikä minua kiinnosta vaihtaa pinnallisia kohteliaisuuksia kaupan kassan tai muidenkaan tuntemattomien kanssa. Jos amerikkalaiset tavat miellyttävät, onneksi voi itse muuttaa sinne kuten sinä teit.
Kun muita et voi muuttaa, aloitapa tervehtiminen itse. Siitä se sitten leviää, jos on levitäkseen.
Ikävä kyllä meillä ei ole valituselintä, jolla saisit muutettua kaikkien suomalaisten (mitä muuten sillä tarkoitat, kaipaisin tarkempaa määrittelyä...) kommunikoinnin "amerikkalaiseksi".
toi how are you i am fine...kuulostaa minusta vähän tyhjältä kohteliaisuudelta kun se vastaus on aina sama...siis merkitsetön fraasi ...minusta moi tai päivää on palkon reippaampa....sanoo täältä 70v mummu.......
Kyllä toisen henkilön tervehtiminen kuuluu mielestäni ihan peruskohteliaisuuteen.Vierailta ihmisiltä ei suinkaan tarvitse minunkaan mielestä kysellä kuulumisia niinkuin jenkeissä tehtiin siellä ollessani.Mutta kohteliasta on kyllä tervehtiä kaupan kassaa,naapuria jne..Tervehdykseeni aina vastataan ja se tuntuu mukavalta
Hei nimimerkki terveisin suomalaiset, aloitetaan tosiaan itsestämme ja aletaan tervehtiä! Mitä se, jos joku ei vastaa. Ainakin voi itse toimia niin kuin hyväksi näkee.
Monia ovia avautuu hyvillä käytöstavoilla, joista yksi on kohtelias ja tilanteeseen sopiva tervehdys.
Myös espanjassa tervehditään vastaavasti, kiitetään aina ku joku väistää ahtaassa paikassa ja jutellaan tuttavallisesti kassalla... huomaavaisuus, toisten ihmisten iloinen tervehtiminen vaikuttaa ihmisen välittäjäainetasapainoon. Hyvä mieli valtaa kuin huomaamatta. Siksi tekee mieli toimia niin vaikka ei olisi siihen alunperin kasvanutkaan. Vanhoissa kaupunkikulttuureissa on opittu, että vastaava käytös lisää ennakoitavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Kun kaikkia kohtaamiaan henkilöitä ei voi tuntea. Kannustan heittäytymään mukaan!
Opettajana sanon oppilailleni, että jos koulunpihalla tai koulussa tapaa vierailevan aikuisen, on aina kohteliasta tervehtiä. Se ei maksa mitään, ja siitä saa hyvän mielen.
Ensinnäkin, se amerikkalaisten How are you... ei ole kuulumisten kysymistä, se on vain toinen tapa tervehtiä. Toiseksi, tuossa tuntemattomille jutustelussa on Suomessakin isoja eroja, joissain kaupungeissa ja ympäristöissä se on tavallisempaa, toisissa ollaan muodollisempia tai varautuneempia. Itsekin välillä juttelen esimerkiksi asiakaspalvelijoille, vaikka liiallisuuksiin en halua mennä, työtäänhän he siellä ovat tekemässä eivätkä minua viihdyttämässä. Ja noin muuten, kyllä ihmiset kaipaavat myös rauhaa ja omaa tilaa ja se olisi minusta heille suotava. Senkin huomioiminen on kohteliaisuutta. Tervehtiminen on ok ja kohteliasta, mutta sen ei pidä olla samalla vaatimus, "huomaa minut, vastaa!"