Mummona tajuaa elämän rajallisuuden uudella tavalla – 11 asiaa, jotka isovanhemmuuden myötä kirkastuvat tai muuttuvat

Mummous on ihanaa, mutta siihen kuuluu myös haikeus, sanoo psykologi Hannele Törrönen. Lue tästä yksitoista lohdullista totuutta mummoudesta. Lue koko juttu

Mummona tajuaa elämän rajallisuuden uudella tavalla – 11 asiaa, jotka isovanhemmuuden myötä kirkastuvat tai muuttuvat

Kommentit (9)

Voi sitä onnea, kun tyttäreni ja hänen miehensä tulivat yhdessä kertomaan minulle, että he odottavat lasta! Onnenitkuhan siinä tuli. "Mähän sanoin, että äiti alkaa pillittämänn :0)!", tyttäreni sanoi miehelleen. Mutta oli heillä molemmilla myös tippa silmissä.
Olin jo 65 v. tullessani mummoksi (olin jo mukautunut siihenkin, että minusta ei ehkä tule mummoa ollenkaan...).
Mikä tunne, kun päiväkodin täti sanoo: "Hän jo sanoi, että Mummo tulee hakemaan minua ihan kohta!" - Ja sitten 3 v. tyttö juoksee syliini, iloisena tulostani :0) :0).

  • ylös 13
  • alas 7
Nuorisomummo

Muuten ihan hyvä, mutta en kyllä miettinyt elämän rajamlisuutta haikeana nelikymppisenä isoäidiksi tullessani, vielä pienten lasten äitinä. Eikä tullut haikeutta ajatellessani, kuinka kauan saan heidän kanssaan aikaa viettää. Jos elän vanhaksi, niin ehkä semmoiset rapiat 50 vuotta?

  • ylös 29
  • alas 29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylätty mummo

Entäs kun vävy estää lastenlasten näkemisen ja odotetaan olevan yli ihminen joka runsaalla rahalla vaan voisi olla heidän suosiossa? Entäpä kun vävyn äidilläkään ei ole omaatuntoa, vaan on lähtenyt samaan mukaan, varastanut mummouden minultakin? En ole mitään pahaa koskaan tehnyt tai sanonut, en ole alkoholisti, en tupakoi, en ole puuttunut heidän elämään, mutta oli liikaa kysyä vain, mitä teille kuuluu? Minua on syyllisterty kaikesta, kun hyvää hyvyyttäni ostin lapselle muistipelin, se oli väärin, lisäksi oli väärin kun kerroin nivelsairaudestani, lisäksi istuin liian kauan kahvipöydässä nieleksiessäni paljasta kahvia tyhjään mahaan, kun se ei vain kerta kaikkiaan mennyt hetkessä alas, ensin kun minulle halventavasti kahvi kuppi annettiin halventamalla se ensin lattialle, ha se kaikki muu sonta, mitä ehdin niskaani saada, ja vävyn äiti vaan silittelee poikansa päätä, että hyvä hyvä ja naureksii päälle. Tyttöni hoi, avaa jo silmäsi, oket narsistin uhri, mutta et vielä sitä ymmärrä! Olet miehesi vallan ja hallinnan alla, jo se ikävä asia, että toinen sorkkii toisen lautaselta nenän edestä parhaat palat, on vallan käyttöä, mikä sinusta aluksi tuntui huvittavalta. Täytyy sanoa, että nuori rakkaus on sokea. Hämmästyttävää tässä on sekin, että heidän kaverinsa ovat saman huomanneet vävyn käyttäytymisessä, vallan käytön, missä lapset ovat pelinappuloita ja ottaneet minuun yhteyttä, ja ovat huolissaan. Niin on tämä mummo tuomittu ja arvosteltu maanrakoon, käsketty painua vittuun ja suolle. Luulevat olevansa täydellisiä itse, mutta aika näyttää ja tiedän mihin se lopulta johtaa. Harmi vaan kun tyttöni isällä, josta olen eronnut, ei ole alkanut hälytyskellot vielä päässä soida. Hän on vävyn suosiossa, koska hänellä on paljon rahaa, ja niin kauan vävyn vanhemmatkin, kun ostelevat kaikkea, olen kuullut sen ihan itse vävyni suusta. Tyttönikin tykkää kun lahjoja ja koruja saa☺ mieheltään. Avaa silmäsi rakas lapseni!

  • ylös 41
  • alas 38
Kielletty isovanhemmuus

Hyvä hylätty mummo!
Et ole ainoa siinä asemassa oleva. Itse koen samaa kohtelua miniältä. Hän ei anna kolmen lastenlapsemme tavata meitä miehensä vanhempia, vaikka asumme paritalon toisessa puolikkaasa. Meitä ei koskaan kutsuta edes lasten syntymäpäiville, vaikka miniän sukua kutsutaan kymmenittäin!! Olemme päättäneet nyt luopua lahjojenkin antamisesta, sehän ei mitään auta. Annetut lahjat ovat olleet usein sopimattomia ja palautettu monia.
Olemme täysipäisiä ihmisiä, raittiita ja yhteisöissämme arvostettuja.
Ainoa syy on varmaan, kun emme tanssi joka asiassa miniän pillin mukaan.Kuten sanoit, narsistisen ihmisen kanssa on mahdoton pärjätä. Alistuakaan ei missään tapauksessa saa hänen edessään. Se vain yllyttää huonoa käytöstä lisääntymään. Yritämme olla mahdollisimman paljon tekemisissä tyttäriemme perheiden kanssa, vaikka he asuvat kauempana, toinen lapsineen ulkomailla.Matkustamme kuitenkin sinnekin useasti vuodessa. Saamme iloa ja voimaa muista lastenlapsista.
Mielelläni jakaisin keskustelua, mutta vastaavan kokeneisiin en ole löytänyt yhteyksiä. Voimia sinulle ja muille vastaavaa kokeville❤

Vierailija

Kohdat 9-11 ovat sellaisia, jotka näyttäytyvät isovanhempien ja lasten suhteessa usein. Ensimmäiset 8 kohtaa sen sijaan lienevät kirjoittajan omaa kokemusta, joista esimerkiksi viisikymppisen työssäkäyvän perheenäidin on vaikea löytää itseään. Ja kyllä vanhemmille teineilyn pitää loppua ennen lapsen saamista!

Kolmen lapsen mummo, 3 pojan ä...

Hyvä kirjoitus. Välillä tuntuu (kun lukee some-kirjoituksia) että anopit ovat parjatuin ihmisryhmä. Varsinkin miesten äidit. Nuoret naiset hallitsevat miehiään ja omistavat lapsensa. Siinä ei mummoja tarvita. Jopa lasten aikana haukutaan anopit lyttyyn. Joiltakin mummoilta kielletään jopa lasten tapaaminen. No onneksi tälläiset miniät ovat vähemmistönä. Lapsen parhaaksi on enemmän välittäviä ihmisiä heidän ympärillään. Eikä raha ja tavara ole tärkeintä vaan läheisyys ja rakkaus.

Vierailija

Hei en voinut olla vastaamatta. Käyt usein tyttären perheen luona. Viet lahjoja yms. Jospa se loukkaa miniää ja hän ajattelee ettei kelpaa teille. Jospa tilanne onkin vain puhumattomuuden vuoksi solmussa eikä osata enää olla varauksettomia, hyväksyä toista sellaisena kun on. Mitäs jos yllätät hänet ja sanot että miniäsi on tehnyt sinuun vaikutuksen esim taloudepidossa, lasten kasvatuksessa, uravalinnassa yms, yllätä hänet kehumalla. Jospa ne varauksellisuudet siitä aukeavat. Kannattaa kokeilla. Terveisin E.

Mani

Hyvin vaikea tilanne isoäidille jos pari eroaa, huoli lapsenlapsista. Siinä pitää vain voida tarjota tukea, ei mennä sanomaan mielipiteitään vaikka niitä satelee ympräillä muiden susita. Vaatii hyvää tasapainoista luontoa. Isoäidit: menkää terapiaan itse jos paine selvittää heidän asioitaan on suuri, tai tulkkina toimimista ehdotetaan. Toivon, että itse olisin hakenut apua, ja lopettanut tilanteen tulkinnat sähköviesteillä ja puhelimitse. Luulin, että olimme niin läheiset ja että vain selvensin tilannetta kauempaa katsojana. Nyt se on myöhäistä. Mokat on tehty, Aikuinen lapseni ei halua tavata minua. Nyt on vain toivo jäljellä, paremmasta tästäpäivästä. 

Isomummo

Minusta tuli mummo 39- vuotiaana ja lastenlapsia sain hoidella parin vuosikymmenen ajan, tein sen ihan mielelläni.

Nuorimmat lastenlapset ovat jo yli kymmenvuotiaita, muut jo aikuisiässä ja itse olen lähes 70- vuotias ja kaikki mummoiluvuodet olen odotellut, että lapset lapsineen tulisivat kyläilemään joskus ihan vain vain kyläilymielessä...

Virheitä tuli tehtyä lasten ollessa lapsuusiässä, mutta aikaa ei voi kääntää takaisin...

Elämä on ja silleen, eläkevuosia odotellessani minullakin oli haaveita mm. matkustamiseen ja kaikenlaisiin muihin toimintoihin, mutta eipä noita haaveita voinut toteutella, koska aina oli oltava varautuneena mummoiluun.

Nyt kun nuorimmatkin lastenlapset elävät omissa digimaailmoissaan, mummo lienee heille muisto vain jonka kuolemaa odotellaan perinnön toivossa ??

Vuodet vierivät ja multa odottaa elämäntöidensä tekijöitä, mutta uskon, ettei niin sadistisia tai sairaita narsisteja olekaan, jotka eivät toivoisi jälkikasvulleen parasta mahdollista tulevaisuutta ?

Monilla hitlereillä tai stalineilla ei jälkikasvu päässyt sikiämään, mutta monilla muilla vastaavasti valitettavasti pääsee ja suuret massat valitsevat noita narsistejakin vuosisadoista toisiin johtajikseen ja silleen.,,

" Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa "...hupps, enpä käykään, koska etupuolen vartalossani on pari uloketta, jotka pitää peittää, jotta minua ei tuomittaisi siveellysyysrikoksesta :)

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat