Vaikeasti vammaisen lapsen äiti Unna Lehtipuu: "Ihminen jaksaa yllättävän paljon"

Unna Lehtipuu, 47, on World Visionin viestintäjohtaja, yrittäjä ja bloggari. Hän asuu Espoossa puolisonsa sekä 6-, 8-, 13- ja 16-vuotiaiden lastensa kanssa. "En tunne tarvetta miettiä tulevaisuutta. Ajattelen, että luetaan ensin tämä kappale loppuun. Olisi sääli harppoa kiireellä seuraavaan."

Kun Unna Lehtipuun kolmas lapsi todettiin vaikeasti kehitysvammaiseksi, hän joutui hidastamaan tahtia. Vuosien mittaan Unna on oivaltanut, ettei ihmistä määritä se, mitä tapahtuu, vaan se, miten hän tapahtuneeseen suhtautuu.Lue koko juttu

Vaikeasti vammaisen lapsen äiti Unna Lehtipuu: "Ihminen jaksaa yllättävän paljon"

Kommentit (20)

Kolmenmamma

Kiitos Unna ihanasta tekstistä! Niin ihana ja tosi ja silmiä avaava, että haluan lukea sen yhä uudestaan ja uudestaan. Juuri tämän tekstin halusin lukea tänään, kun erityisen äitinä olo tuntui vaikealta ja muutenkin oli paha olla. Kiitos ja ihanaa kesää perheellesi!

  • ylös 52
  • alas 15
Vierailija

Tämä artikkeli sisälsi monta kultajyvää. Sekä sisältö että teksti itsessään helmeilivät kauneutta. Kiitos sekä kirjoittajalle, että haastatellulle.

  • ylös 15
  • alas 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tämä asenne auttaa. Minä olen vammaisten lasten opettaja ja neljän lapsen äiti. Kiitän Luojaa joka päivä, että kaikki neljä lastani ovat terveitä, samoin jokainen kymmenestä lasten lapsesta.

  • ylös 16
  • alas 26
Vammaisen lapsen äiti

Hyvä Vierailija. Kiität siis Luojaa, ettei sinulla ole vammaista lasta.

  • ylös 28
  • alas 28
Cinde

Kiitos rohkaisevasta tarinastasi. Itse juuri tänään viimeksi ajattelin autistipoikani selviytymistä, jos itselläni kävisi jotain. Nuorempi poika on sairalloinen ja asuu kaukana eikä välitä tavata veljeään. Mieheni kohdalla -joka ei ole isä- sairausepäilyä ja se herätti taas kauhean pelon selviytymisestä ylipäätään. Miten tuon taidon hetkessä elämisestä oppisi?
Katkeruuteni olen jotenkin voittanut; mutta huolet meinaavat välillä näännyttää. Kun ei ole muita lapsiakaan turvaverkkona. Jotenkin kuitenkin nämä valoisat tarinat rohkaisevat. Voimia jatkossakin sinulle ja perheellesi!

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Hieno ja arvokas tarina, mutta yksi virhe jutussa kyllä on: jos Unna on nyt 47 ja sairas lapsi 8, on hän ollut lapsen syntyessä neli- eikä kolmikymppinen.

  • ylös 10
  • alas 4
Maiju

Hei Unna! Kaunis opettava kirjoitus! Elämä opettaa kaikki vaan eivät opi. Kaikkea hyvää koko teidän perheelle. 

Ei Syyllistämistä kiitos

Hyvä, että mainitsit miten voit jatkaa nyt työssä, ainakin että se on mahdollista ja varmasti rohkaisee muita samassa tilanteessa olevia. Kerroit myös miten matkustatte, ette hanki tavaraa..entiedä kumpi on pahempi, kerosiini palaa ilmakehään vai vanhan jo tuotetun tavaran ostaminen tai säilyttäminen...?

  • ylös 10
  • alas 9
Muokattu
klo 15:58 | 13.6.2016

Kiitos huomautuksesta, Vierailija! Korjasin Unnan iän tekstiin. Pahoittelut huolimattomuudesta.

Ei Syyllistämistä kiitos, minä en muuten lainkaan kokenut Unnan matkailu vs. tavarat -lausuntoa syyllistämisenä. Minusta hän vain selitti perheen rahankäyttöä ja valintoja. Ympäristön kannalta liikenne (erityisesti lento-), asuminen ja lihansyönti ovat pahimmat kulutuksen kohteet, siinä olet oikeassa. Se mikä on sitten itse kunkin henkiselle hyvinvoinnille tärkeää, on toinen juttu.

Kiitos kommenteista kaikille! Nimimerkki Cinde, on tosiaan hyvä kysymys, miten hetkessä elämisen taidon oppisi! Nimimerkin Vierailija kommentti on myös arvokas oppia: ”Ikinä ei tiedä, kuka sairastuu ja milloin.”

Vierailija

Unna käy töissä viestintäjohtajana. Unnalla on au-pair. Unna reissaa. Unna on omaishoitaja. 
Unnalla on siis tietotaitoa ja kapasiteettiä hoitaa asioita. 
Kiva hänelle, mutta kaikilla ei näin ole. 

Aika hurskastelua todeta, että "kyllä sitä jaksaa" 
 

  • ylös 17
  • alas 13
Työmies

Aika typerää täällä arvostella tai vähätellä lehtijutussa haastateltavia tyyppejä tai heidän elämäänsä. Jutun on aina kirjoittanut toimittaja, joka joutuu tekemään valintoja, mitä asioita palstalleen voi ottaa mukaan. Ihan kaikkea ei noilta riveistä ehkä voi lukea.

Tämänkin jutun haastateltava näyttää tekevän paljon ja monenlaista. Jotta se on mahdollista, täytyy hänen varmaankin luopua monesta asiasta. Toki pitää olla kykyä järjestää asiat.

Se piirtää jolla on liitua. Eihän se ole keneltäkään pois?

  • ylös 16
  • alas 4
Vierailija

Kuule Cinde. Ja muut. Pisti silmään tuo sisarusasia. Olen itse perheen esikoinen ja yksi nuoremmista sisaruksistani on kehitysvammainen. Ajattelen lähes päivittäin samaa. Kuka huolehtii sisaruksestani sitten kun vanhempani eivät enää jaksa? Asia on nimittäin niin että minäkään en jaksa. On oma perhe, työt, sairaudet. Olen lapsista se joka sai aina hoivata toisia ja kun menen lapsuudenkotiin, kuuntelen väsyneet omaishoitajan kuulumiset. Kuuntelen ne kyllä ja toivon että siitä on apua, mutta enempään en pysty. En jaksa olla aina se isosisarus joka pärjää kuin itsestään ja jolta ei vanhemmat koskaan uskalla kysyä kuulumisia. Tai jos kysyvät, vastaan ihan hyvää koska en halua tehdä heidän elämästään yhtään raskaampaa.
En edes muista että olisin ollut äitini sylissä. Ymmärrän täysin että sisarukset veivät energian, onhan itsellänikin lapsia joiden kanssa on saanut monena olla. Mutta lasta sisälläni ymmärrys ei lohduta.
Olen jäänyt vaille vanhempien rakkautta ja huolenpitoa. He ovat minulle etäisiä. Kuitenkin tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten voi heidän reppuaan keventää lupauksella että huolehtisin sisaruksestani niin hyvin kuin he ovat häntä hoitaneet. Että lupaisin ottaa kotiini asumaan ja katsoa perään 24/7 sitten kun he käyvät vanhoiksi ja hoidettaviksi itsekin.
Jollain tavalla toki voin olla hoidossa mukana mutta miten, sitä jään pohtimaan

normi

Jo lähtökohtaisesti sana vaikeasti vammainen tarkoittaa sitä että ei ikinä tule yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi vaan päinvastoin tulee aina tarvitsemaan yhteiskunnan apua (varoja) selviytymiseen päivästä toiseen, vuodesta toiseen....

Olen aina ollut sitä mieltä että jos ennen lapsen syntymää on tiedossa vakava kehityshäiriö ja tulee olemaan koko elinikänsä vaikeasti vammainen ja hoidettava, abortti olisi silloin paras ratkaisu vaikkakin se pahalta sillä hetkellä tuntuu, eikä kiintymystä ehtisi syntyä. On varmaan raskasta läheisille, ja yhteiskunnalle.

avoimin mielin

Tuskinpa tarkoitti asiaa noin.vaan yleisellä tasolla että itseä helpottaa kun on muitakin joilla on rankkaa ja silti jaksaa keskittyä pieniin hyviin hetkiin.

Päivä kerrallaan

normi kirjoitti:
Jo lähtökohtaisesti sana vaikeasti vammainen tarkoittaa sitä että ei ikinä tule yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi vaan päinvastoin tulee aina tarvitsemaan yhteiskunnan apua (varoja) selviytymiseen päivästä toiseen, vuodesta toiseen....

Olen aina ollut sitä mieltä että jos ennen lapsen syntymää on tiedossa vakava kehityshäiriö ja tulee olemaan koko elinikänsä vaikeasti vammainen ja hoidettava, abortti olisi silloin paras ratkaisu vaikkakin se pahalta sillä hetkellä tuntuu, eikä kiintymystä ehtisi syntyä. On varmaan raskasta läheisille, ja yhteiskunnalle.

Tiedoksi vain, että usein ei tiedetä ennen syntymää mitä tulevaisuus tuo tullessaan itse kenellekkin. Terve vauvakin voi toisena hetkenä olla vakavasti sairas lopun elämäänsä! Erityislapsi on vielä rakkaampi vanhemmilleen. Voimia ja jaksamista kaikille!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat