”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.

Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on elämän tärkein vaihe, sanoo opettaja ja päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Vierailija

Ja sitten kun keskeytät imuroinnin vastataksesi lapselle niin seuraavaksi joku asiantuntija toisessa lehdessä messuaa kun lapsia ei opeteta odottamaan ja kaikki pyörii lapsen ympärillä ja siitä seuraa käytöshäiriöitä.

Vanhemmuudessa vain yksi on varmaa: jonkun mielestä pieleen menee kuitenkin.

Neljän lapsen äiti Lapista

Tärkeintä on toia vanhempana niin että arvostaa itseään ja muita läheisiä ihmisiä, myös lapsia. Arvostus näkyy vuorovaikutuksessa, pysähdytään , kuunnellaan ja vastataan. Jos et heti pysty, kerro lapselle, milloin ehdit vastata ja muista pitää lupauksesi. Tärkein mielipide , jota sinun pitää kuulla, on lapsesi mielipide. Pieni lapsi ei osaa sitä aina sanoin ilmaista, mutta lapsen ilo ja tyytyväisyys ohjaa toimimaan oikein. Pettymyksiäkin pitää tuottaa, jotta niistä selviämistä voi turvallisesti harjoitella omien läheisten kanssa. Vanhemmat ovat kuin kukkakepit, tarpeellisia alussa ja silloin kun maailman tuulet lasta riepoo. Ole vanhempana vahva mutta joustava kukkakeppi.

Eläkeläisope

Hämmästyin ja ärsyynnyin ohjeistasi, miten opettajan tulisi suhtautua oppilaisiinsa. En ole 37-vuotisella opettajan urallani tavannut kollegaa, joka ei suhtautuisi oppilaisiinsa kannustavasti ja täydellä sydämellä! Lämminhenkinen vuorovaikutus, lapsilähtöinen ja erilaisia oppijoita ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri on aina ollut työyhteisöissäni itsestään selvä johtoajatus! Tätä työtä ei kukaan voi tehdä vain viransuorituksena ns. virka-ajalla. Kyllä ne oppilasta koskevat huolenaiheet ja riittämättömyyden tunne seuraavat opettajaa myös kotiin ja yöuniinkin.

Aito ihmisyys

Hieno kirjoitus. Kysymys on läsnäolosta - siitä, että elää tässä hetkessä ja on läsnä niin lapsilleen kuin itselleenkin. Kysymys on myös rakkaudesta. Kun rakastaa ja ymmärtää itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan, ymmärtää myös lasta. Syvimmiltään on aina kysymys meistä itsestämme ja siitä mitä itse olemme lapsena saaneet tai mitä vaille olemme jääneet. Jos olemme saaneet kunnioitusta ja arvostusta lapsina eli meitä on rakastettu sellaisina kuin olemme, osaamme antaa tätä myös kohtaamillemme lapsille. Se on meille ikäänkuin luonnollista. Lapsesta ei kasva itsekästä, kun häntä huomioidaan, koska lapsella täytyy olla myös rajat. Lapselle ei erikseen tarvitse tuottaa pettymyksia, elämässä niitä tulee aina vastaan. Vanhemman tehtävä on olla tukena ja turvana sekä lohduttaa pettymyksissä. Se on empatiakykyä. Rajojen asettaminen on sitä, että lapsi ymmärtää, mitä ei saa tehdä - esimerkiksi ei aina voi saada kaikkea (ei saa tehdä kaikkea, ei saa kaikkia tavaroita mitä haluaisi) ja toisaalta mitä saa tehdä. Ja myös oppimista toisten kanssa toimimiseen - empatiakyky ja terve sosiaalisuus kehittyy, kun vanhempi opettaa sitä omalla esimerkillään ja juuri asettamalla rajoilla ja rakastamalla, olemalla aidosti kiinnostunut lapsesta. Nämä perusasiat opitaan suhteessa vanhempiin - koulu ja päiväkoti vahvistavat parhaimmillaan vanhempien opetusta ja arvoja.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat