Ihanaa että me olemme erilaisia siinä missä toinen itkee pakahtuakseen, toinen vähän herkistyy. Onneksi en ole kuin sinä, koska olen minä ja ei ole toista samalla tavalla reagoivaa ja kokevaa ihmistä. Jos haluat ajatella että olet parempi tai huonompi, se on sinua, ei minua. Mutta ihanaa elämää sinulle sellaisena kuin olet.
Itken helposti. Useimmiten toisen tilanteeseen samaistuessani. Positiivisen asian äärellä kaikkein eniten eli jos joku esim jännittää esiintymistä ja onnistuu tilanteessa, olen niin iloinen toisen puolesta, että saan kyynelet silmiini.
Toiselle positiivisen palautteen antaminenkin useimmiten herkistää itseni lähes itkun partaalle.
Ja jos jollain on suru vaikkapa läheisen kuoleman vuoksi, itken tilannetta.
Tunteellisten tv-ohjelmat, lasten kouluesiintymiset, ne ne vasta hetkiä ovatkin.
Ei todellakaan aina niin helppoa oloa! Vahva empatiakyky toki auttaakin monissa tilanteissa.
Olen erittäin itkuherkkä. Tänäänkin tulin kotiin Pariisista missä olin 5 vuotiaan pikkuserkkuni äitin ja medän mummon kanssa. Olimme siellä viisi päivää, ja nyt kun pitäisi mennä nukkumaan niin itkettää hirveesti, mua itkettää aina kaikkien reissujen jälkeen oli ne mitä reissuja tahansa. Mistä tämä johtuu ja onko ketään samanlaisia?olisin kiitollinen jos vastaisitte
Hei Sara!
Katsoin että eikö kukaan ole vastannut sinulle! ❤ Toivottavasti olet pohtinut tätä ääneen jonkun kanssa.
Luulen että ensinnäkin väsymys voi vaikuttaa. Jos on jo valmiiksi itkuherkkä, niin väsymys herkistää selkeästi lisää. Toisekseen ajattelen, että se reissu on kuin juhlaa, ja sieltä tavalliseen arkeen palaaminen voi aluksi tuntua vaikealta. Se tunne kyllä tasoittuu pian, itselläni vie pari päivää. Itke vain, se helpottaa, ja vie suurimman surun mennessään! Ne reissut ja muut ovat kuitenkin sen itkun arvoisia. ?
Itken aika herkästi, useinkaan en surusta vaan onnesta tai liikutuksesta. Kerran yllätin itseni itkemästä leikkuulaudan ja ihanien sienten ja kasvisten äärellä. Tuli niin suuri liikutus, että saamme valmistaa ja syödä aivan ihania kotimaisia ruokia.
http://knowyourmeme.com/memes/first-world-problems
Juuri näinTunnista tunteesi- sukalla elää!
Itsellä oli joskus paha olla mutta itku ei tullut. Keksin katsoa kaverin hautajaiset videolta ja johan tuli itku. Kyllä helpotti
Hei Vierailija, itkeminen voi todellakin helpottaa. Ja siihen voi todella keksiä varmasti monenlaisia konsteja, hyvä tuo keksimäsi.
Ihanaa että me olemme erilaisia siinä missä toinen itkee pakahtuakseen, toinen vähän herkistyy. Onneksi en ole kuin sinä, koska olen minä ja ei ole toista samalla tavalla reagoivaa ja kokevaa ihmistä. Jos haluat ajatella että olet parempi tai huonompi, se on sinua, ei minua. Mutta ihanaa elämää sinulle sellaisena kuin olet.
Kiitos tästä kirjoituksesta .
Haavoittuvuus on voimavarani.
Itken helposti. Useimmiten toisen tilanteeseen samaistuessani. Positiivisen asian äärellä kaikkein eniten eli jos joku esim jännittää esiintymistä ja onnistuu tilanteessa, olen niin iloinen toisen puolesta, että saan kyynelet silmiini.
Toiselle positiivisen palautteen antaminenkin useimmiten herkistää itseni lähes itkun partaalle.
Ja jos jollain on suru vaikkapa läheisen kuoleman vuoksi, itken tilannetta.
Tunteellisten tv-ohjelmat, lasten kouluesiintymiset, ne ne vasta hetkiä ovatkin.
Ei todellakaan aina niin helppoa oloa! Vahva empatiakyky toki auttaakin monissa tilanteissa.
Olen erittäin itkuherkkä. Tänäänkin tulin kotiin Pariisista missä olin 5 vuotiaan pikkuserkkuni äitin ja medän mummon kanssa. Olimme siellä viisi päivää, ja nyt kun pitäisi mennä nukkumaan niin itkettää hirveesti, mua itkettää aina kaikkien reissujen jälkeen oli ne mitä reissuja tahansa. Mistä tämä johtuu ja onko ketään samanlaisia?olisin kiitollinen jos vastaisitte
Sara13v
Hei Sara!
Katsoin että eikö kukaan ole vastannut sinulle! ❤ Toivottavasti olet pohtinut tätä ääneen jonkun kanssa.
Luulen että ensinnäkin väsymys voi vaikuttaa. Jos on jo valmiiksi itkuherkkä, niin väsymys herkistää selkeästi lisää. Toisekseen ajattelen, että se reissu on kuin juhlaa, ja sieltä tavalliseen arkeen palaaminen voi aluksi tuntua vaikealta. Se tunne kyllä tasoittuu pian, itselläni vie pari päivää. Itke vain, se helpottaa, ja vie suurimman surun mennessään! Ne reissut ja muut ovat kuitenkin sen itkun arvoisia. ?
Itken aika herkästi, useinkaan en surusta vaan onnesta tai liikutuksesta. Kerran yllätin itseni itkemästä leikkuulaudan ja ihanien sienten ja kasvisten äärellä. Tuli niin suuri liikutus, että saamme valmistaa ja syödä aivan ihania kotimaisia ruokia.