Tunnistatko mykistyjän ja kauhistelijan? 10 erilaista lohduttajaa, jotka kaikki haluavat kovasti auttaa

On hetkiä, joina toisen ihmisen tuki on kullanarvoista. Mutta totta puhuen ihan kaikkea tukea ei oikeastaan kaipaisikaan.

Surevan läheisellä on vaikea tehtävä: haluaisi lohduttaa, mutta ei oikein tiedä miten.Lue koko juttu

Kommentit (2)

Vierailija

Paras tapa lienee siis olla tekemättä ja sanomatta mitään. Pieleen menee kumminkin.
Pikkuveljeni yllättävän kuoleman yhteydessä minulla toimi hyvin kohta 8. Arvostan suuresti kahta tuttavaani, jotka kertoivat omien pikkuveljiensä menettämisestä. Ei kuitenkaan tyyliin "tiedän miltä sinusta tuntuu".

Myös fraasi Otan osaa kelpasi hyvin.

Lapsen menettänyt

Minusta vähän kulunutkin fraasi ”otan osaa” on oikein hyvä. Pahinta on, jos ihmiset käyttäytyvät kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Kauheat puhetulvan omista tai muiden kokemuksista ja tyhjän puhuminen ovat todella kamalia. Minusta pitää tarkkailla toisen ihmisen reaktioita ja arvioida tilannetta sen mukaan. Kuunnella, jos toinen haluaa puhua. Olla hiljaa, ellei.
Vaikeasti vammaisen lapsen menettäminen pian syntymän jälkeen on jättänyt omat jälkensä. Vieläkin mluistan ihmiset, jotka kohtelivat meitä ”spitaalisina”sen jälkeen.
Erosin kirkostakin omassa seurakunnassani saamani tylyn kohtelun jälkeen. Koin, että meitä vain rahastettiin. En tiedä, onko kirkon edustajien asenne (Meilahden seurakunnassa) sen jälkeen muuttunut inhimillisemmäksi, mutta en ikinä enää maksa euroakaan kirkon hyväksi.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat