Kuuden lapsen isä Kai Lehtinen: ”Neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan”

Kodin Kuvalehden kolumnistin Kai Lehtisen mielestä vanhempien tehtävä on määrätä kaapin paikka.

”Jos joka mutkassa kysellään, tehdäänkö vai eikö tehdä, katoaa vanhemman rooli vastuullisena aikuisena”, kirjoittaa KK:n kolumnisti, näyttelijä Kai Lehtinen.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (39)

Faija87

Juuri näin. Kun ikää tulee, voi jättää jo neuvotteluvaraakin, mutta tuossa vaiheessa, vanhimman on kannettava vastuu ja olla esimerkkinä. Tottakai pitää myös pönkittää natiaisten itsetuntoa ja antaa tilaa luovuudelle, mutta se on taas sitten jo oma tarinansa

Vierailija

Välimallia kannatan minäkin. Minusta tehtiin ujo ja arka, kiltin tytön syndrooma ja vei monta vuotta töissä tajuta, että minä voin päättää kyselemättä lupaa. Vieläkin sorrun välillä siihen. Olin vieläpä luonnostani aika kiltti, joten tätä vain vahvistettiin. Omien poikien kohdalla otin välimallin. Onnistuin kasvattamaan itsenäisiä päätöksentekoon kykeneviä aikuisia. Välimalli oli se, että lapset saivat joskus päättää, mitä tehdään ruuaksi. Meillä ulkoiltiin säännöllisesti, mutta kun keli oli kurja, ei itseäkään ulkoilu huvittanut, joten annoin lapsille vallan päättää, mennäänkö vai ei. Hyvällä säällä oli itsestään selvää, että mentiin. Onnistuin kasvattamaan myös ulkoilusta tykkääviä lapsia ja ulkoilevat huonollakin kelillä. En kyllä näe epäonnistuneeni, vaikka en ole joka asiassa määräillyt. Säännöt meillä on olleet ja tarkat aikataulut asioiden suhteen, mutta mitä sääntöjen ja aikataulujen sisällä tehdään, on niistä asioista päätetty vuorotellen. 

Naapuri

Tämä olisi hyvä jakaa luettavaksi Jyväskylän Mustalammen superäideille ja -isille. Siellä natiaiset vie vanhempia kuin pässiä narussa. Siellä lapsia ei kielletä, vaan heidän kanssaan neuvotellaan ja joka välissä kysytään lapsilta miten toiitaan ja sitten mennään. Auta armias jos menet itse kieltämään tuota pikku päiväsädettä. Silloin saat kuulla kunniasi ja sinulle kerrotaan kuinka heidän lapsiaan ei saa vieraat kieltää, vaikka he olisivatkin tuhoamassa itseään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Välimallia kannatan minäkin. Minusta tehtiin ujo ja arka, kiltin tytön syndrooma ja vei monta vuotta töissä tajuta, että minä voin päättää kyselemättä lupaa. Vieläkin sorrun välillä siihen. Olin vieläpä luonnostani aika kiltti, joten tätä vain vahvistettiin. Omien poikien kohdalla otin välimallin. Onnistuin kasvattamaan itsenäisiä päätöksentekoon kykeneviä aikuisia. Välimalli oli se, että lapset saivat joskus päättää, mitä tehdään ruuaksi. Meillä ulkoiltiin säännöllisesti, mutta kun keli oli kurja, ei itseäkään ulkoilu huvittanut, joten annoin lapsille vallan päättää, mennäänkö vai ei. Hyvällä säällä oli itsestään selvää, että mentiin. Onnistuin kasvattamaan myös ulkoilusta tykkääviä lapsia ja ulkoilevat huonollakin kelillä. En kyllä näe epäonnistuneeni, vaikka en ole joka asiassa määräillyt. Säännöt meillä on olleet ja tarkat aikataulut asioiden suhteen, mutta mitä sääntöjen ja aikataulujen sisällä tehdään, on niistä asioista päätetty vuorotellen. 

Nähdäkseni kolumnissa ei missään vaiheessa pidetty kuvaamiasi asioita poissuljettuina.

Vierailija

Tämä on itse nähtyä: kahvilaan tulee äiti noin parivuotiaan kanssa, sitten se alkaa... otetaanko mehua vai limsaa, mehua,  minkäväristä pillimehua, kassa kaivaa kaikki eri värit lapsen silmien korkeudelle ja lapsi tökkää sormella lähimpään, sitten äiti kysyy, mihin pöytään mennään, sitten otetaanko haalari pois....arghh!

Tai kaupassa viiden jälkeen: äiti kysyy nelivuotiaalta, mitä tänään syötäisiin, lapsi vastaa surkealla äänellä: en mä tiedä.....

Tai lelukaupassa kaksi 3-4 vuotiasta veljestä miettii toivomuksiaan, äiti kysyy mentäiskö syömään jo, mulla ainakin on nälkä, jos mennään saatte limsaa...

Ja tämä on kyllä kaukana autoritäärisestä kasvatuksesta, jota jotkut pelkäävät, tämä on silkkaa lepsuilua. 

Arskavaan

Juurikin näin! Joskus kuulee sivusta aika "karmeita" ns. kasvatustilanteita, joissa vanhempi/vanhemmat esim  perustelevat kaupassa jotain asiaa n. 3v lapselle argumenteilla, joita lapset eivät voi kerta kaikkiaan ymmärtää.  terveys, hampaat jne karkkihyllyllä .Eli ei turhia selityksiä silloin kun ei ole selitysten aika. Lapset on kuitenkin vielä lapsia, vaikka osaisivatkin käyttää joitain digitaalisia laitteita teknisesti paremmin, kuin mummonsa! Sisällöt ratkaisee. Ei se evoluutio ole laukannut 10-20 vuodessa niin paljoa, että lapsista tulisi hetkessä aikuisia.

Lilli78

Olen samoilla linjoilla. Käskyjä kuin armeijassa "älä kysy, näin tehdään kun minä sanon" Oma lapseni on jo aikuinen ja pyrein siihen että hän aina tiesi miksi jokin asia tehtiin niinkuin tehtiin. Pienellekin lapselle voi selittää miksi joitain asioita ei voi tehdä. Luulen että jos vain sanotaan aina "ei" kun meinaa koskea kuumaan uuniin, niin joskus lapsen uteliaisuus voittaa ja kuumaa uunia pitää koittaa, jos ei ole kerrottu MIKSI ei saa koskea. Sama pätee myöhemmin eri asioissa...
Eli keskustellaan, puhutaan lastemme kanssa ei vain jaeta käskyjä ❤️

Kolmen lapsen isä/ammattikasva...

Mielipiteitä lapsella varmasti saa olla ja niistö voi ottaa selvää kun aikuinen on kiinnostunut lapsen asioista. Kirjoituksessa oli varmaan kysymys siitä miten arki hoituu rutiinin omaisesti helpommin niin aikuisen kuin lapsen kannalta. Tämä lisää myös turvallisuuden tunnetta lapselle kun aikuinen ottaa oman paikkansa eikä ole kaveri.

Vierailija

Arskavaan kirjoitti:
Juurikin näin! Joskus kuulee sivusta aika "karmeita" ns. kasvatustilanteita, joissa vanhempi/vanhemmat esim  perustelevat kaupassa jotain asiaa n. 3v lapselle argumenteilla, joita lapset eivät voi kerta kaikkiaan ymmärtää.  terveys, hampaat jne karkkihyllyllä .Eli ei turhia selityksiä silloin kun ei ole selitysten aika. Lapset on kuitenkin vielä lapsia, vaikka osaisivatkin käyttää joitain digitaalisia laitteita teknisesti paremmin, kuin mummonsa! Sisällöt ratkaisee. Ei se evoluutio ole laukannut 10-20 vuodessa niin paljoa, että lapsista tulisi hetkessä aikuisia.

Tämä jaksaa jurppia minua näissä keskustelussa. Että 3-vuotiaalle ei saisi puhua terveydestä tai hampaista karkkihyllyllä, kuin aikuinen on kuitenkin se joka päättää. Ei se lapsi opi näitä käsitteitä ja syy-seuraussuhteita ennen kuin niistä on puhuttu hänelle monta, monta kertaa, joten on turha odottaa että "puhunpa lapselle sitten kun hän on taianomaisesti itsekseen ensin oppinut ymmärtämään nämä asiat niin että hänelle kannattaa puhua". Vaikka lapsi ei vielä ymmärtäisi perustelusta hölkäsen pöläystä, se on yksi askel lähempänä sitä hetkeä että ymmärtää, ja sen hän tajuaa jo nyt että on vuorovaikutuksen ja vastavuoroisen keskustelun arvoinen. Vaikka aikuinen päättää.

Minulla on 5- ja 7-vuotiaat lapset, joiden sanavarastoa ja puheenkehitystä on ihmetelty kerhossa, päivähoidossa, neuvolassa ja koulussa. Ei siinä muuta taikaa ole kuin se että ovat saaneet geenilotossa kelvolliset lähtökohdat ja että heidän kanssaan keskustellaan paljon! Ihan tavallisia asioita, ihan tavallisessa arjessa, mutta ei koko ajan miettien että ei kannata, ei se ymmärrä, ei se kuitenkaan osaa, ei se vielä tiedä mitä tarkoittaa. Kuulemalla oppii paljon, ja omaan tahtiinsa jos ei vanhempi ennakkoluuloillaan kavenna tarjontaa liikaa.

Vierailija

Esimerkiksi siitä olen samaa mieltä, että vanhemman pitää rajoittaa lapsen pelaamista ja huolehtia riittävästä unen saannista. Sellaisista asioista, jotka vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.

Eikä kotiin kannata ostaa epäterveellisiä herkkuja ainakaan arkena.

Mutta en ikinä vaatinut lapsia syömään silloin kun heillä ei ollut nälkä. 

Myös harrastukset ja niiden määrä pitäisi lapsen saada valita itse. Ei liian ohjelmoitua päivää. Koulussa ja läksyissäkin menee  suuri osa päivästä,  vapaalle joutenolollekin pitää riittää aikaa.

Jos perheessä on kuusi lasta, on tietysti vaikea ottaa huomioon jokaisen yksilölliset toiveet. On siinä ollut päivissä pyörittämistä. Myssyn vedän päästäni.

Vierailija

#Böllis kirjoitti:
Päämäärätön ihmettelijä kirjoitti:
Näin lähempänä neljänkymmen vuoden ikää ja edelleen omaa itseäni ja mielipiteitäni etsien, voin omasta kokemuksestani sanoa, että olisko sittenkin joku välimalli sopivin.

Oma mielipiteeni hukkui ja tukahtui läpi lapsuuden äidin mielipiteen alle. Ei ole kiva viettää koko aikuisikää itseään etsien kykenettömänä luottaman omaan mielipiteeseen kun sellaista ei koskan oltu sallittu... Erityisesti herkille lapsille suora autoritäärinen kasvatus on omiaan tuhoamaan lapsen niin upean mielen ja koko persoonallisuuden. 

Omia lapsiani pyrin tavallani kasvattamaan myös siten, että heidän oma sielunsa pääsisi esiin, ja pääsisi toteuttamaan omaa tehtäväänsä maan päällä.


Höpö höpö
  - Höh, mikäs höpönassu se siellä kommentoi asiallista mielipidettä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat