Köyhä äiti Maria, 38: ”Vaikeimpia ovat asiat, joita hyvätuloiset eivät edes ajattele”

Köyhä äiti Maria, 38: ”Vaikeimpia ovat asiat, joita hyvätuloiset eivät edes ajattele”

”Joskus nousee pala kurkkuun, kun joudun kieltämään lapsilta niin paljon. Onneksi meillä riittää rakkautta”, Maria sanoo.

Maria piti päiväkirjaa niistä hetkistä, jolloin suri köyhyyttään. ”Vaikeimpia olivat usein asiat, joita suurituloisempi ei tule edes ajatelleeksi”, hän sanoo.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (82)

Vierailija

Hei, hyvät ihmiset! Miettikää nyt sentään ennen kuin  pistätte rahojanne taivaan tuuliin. Kirjoituksen takana voi olla aivan kuka tahansa: toimittaja, elämäntapaköyhä, hyvin toimeen tuleva sakki tai aivan todella kuka tai mitä tahansa, vaikka yksinäinen teini. Missään nimessä ei pidä antaa lahjoituksia näin epävarmaan ja täysin tuntemattomaan kohteeseen. Ja jos kirjoitus nyt edes on aito, veikkaan silti että heillä on enemmän varoja  käytössä kuin monella näistä, jotka ovat valmiit pistämään viimeisiä pennejään avustukseen. Järki hoi!  Hyvän omantunnon voi hankkia kyllä monella muullakin ja varmemmalla tavalla, siitähän tässä ainoastaan on kysymys.

Vierailija

Jotenkin tuntuu, että jotkut tykkäävät esitellä omaa köyhyyttään ja vielä dramatisoida sitä. Ja jotenkin särähtää tuossa jutussa moni asia, pakastimen sulamisen vuoksi heitetään kaikki pois. paria kiiviä ei ole varaa ostaa, lelukuvastoa eivät lapset saa katsella ja muutenkin tunnelma on kovin nyyhkyinen. Meitä on paljon, jotka syystä tai toisesta ovat köyhiä, mutta emme tee siitä numeroa, vaan yritämme selvitä kuka mitenkin. Monet pesevät hiuksensa halvalla shampoolla jatkuvasti eivätkä haikaile niiden törkeän kalliiden kampaamotuotteiden perään. Ei se hieno shampoo ihmisestä tee onnellista. Moni meistä nappaa pyörä- tai kävelyretkellä löytämänsä tyhjän pullon mukaansa, muutaman pullon hinnalla ostaa jo yhden normihintaisen kiivin. Moni kulkee vanhoissa vaatteissa ja laittaa aina lapset etusijalle ja katsoo ne elokuvat tv:stä. Loppukuusta etsitään ne kolikot takkien taskuista ja laukun pohjalta, mutta ei tulisi mieleenkään julistaa sitä ympäri maailmaa. Moni keskituloinenkin avioeron kokenut yksinhuoltaja tai kroonisesti sairastunut joutuu taloudelliseen ahdinkoon ja joutuu ottamaan lisää lainaa selvitäkseen eikä saa mistään apua. 

Ei se köyhyys ole läheskään aina omaa syytä, mutta ei se sillä voivottelulla ja uhriutumisella parane.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Laittaisin mielelläni pientä piristystä lasten arkeen. Miten onnistuu yhteydenotto, vaikka sieltä minulle päin? Voisiko toimitus auttaa?

Äiti

Suhtaudun varauksellisesti "köyhyys"-teemalla kirjoitettuihin juttuihin ja ohjelmiin. Mikä on totuus juttujen ja ohjelmien takana? Mikä on "köyhän" todellinen rahatilanne, asumismuoto ja varallisuus? Mikä on köyhyyttä kenellekin? Suomesta löytyy ihmisiä, pariskuntia ja perheitä, joilla "köyhyys" on valitettavasti itse aiheutettua. Rahankäyttö on holtitonta, kulutustottumukset ovat pielessä ja eletään jatkuvasti yli varojen. Elämänhallinta on kehnoa ja holtiton rahankäyttö on merkittävä elämänhallinnan ongelma. Uusavuttomuus ja mukavuudenhalu kukoistavat, ei viitsitä tehdä mitään itse, vaan ostetaan kaikki valmiina. Kotitaloustaidot, rahankäyttö ja säästäväisyys opitaan lapsuudenkodissa. Vanhempien tehtävänä on opettaa lapsilleen kotitöitä, järkevää rahankäyttöä ja raha-asioitten hoitoa!

Valitettavasti osa epärehellisistä ihmisistä osaa myös käyttää hyväksi tuntemattomien lahjoittajien hyväntahtoisuutta. Yhteiskunnan, järjestöjen ja vapaaehtoisten avustukset ja lahjoitukset tulisi antaa niille ihmisille ja perheille, joille ne kuuluvatkin! En halua tukea hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä ja perheitä, joilla itselläänkin on varaa hankkia tarvitsemansa tavarat. On muun muassa perheellisiä, jotka ovat kotipaikkakunnan, Kelan ja TE-toimiston kirjoissa "yksinhuoltajia". Äiti ja isä ovat "paperilla" kirjoilla eri osoitteissa, vaikka he ovat vakiintuneessa parisuhteessa ja tosiasiallisesti perhe. Eri osoitteilla keinottelemalla he saavat maksimimäärät yhteiskunnan avustuksia ja tukia. Epärehellisyys on edesvastuutonta toimintaa ja väärin! On myös väärin, jos hyvätuloiset ja varakkaat vanhemmat hakevat lapsilleen mm. ilmaisia lahjakortteja, vaatteita, kenkiä ja harrastusvälineitä lahjoittajien avustuspisteistä!

Osa lapsiperheistä saa sukulaisiltaan merkittävää rahallista tukea ja ilmaista ja jatkuvaa apua arkeen. On muun muassa hyvätuloisia ja varakkaita lapsiperheitä, jotka asuvat velattomassa omistusasunnossa. Velaton omistusasunto on tullut heille lahjoituksena, ennakkoperintönä tai perintönä vanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Heillä voi olla pienet tulot, mutta koska asuminen on lähes ilmaista, niin eipä ole paljoa menojakaan!

Köyhäkö

Niin no minä myös kouluavustaja ja minusta palkka on hyvä. Olen leski ja minula kaksi lasta. Pärjäämme ihan hyvin. Juu vaatteet on kirpparilta tai tuttujen käytettyjä. Ei meilläkäön osteta kiiviä, mutta apoelsiinia mandariinia banaania saa talvella halvalla. Kotiruokaa saa halvalla ja karkkipäivä pidetään la.
Kaverisynttäreillä käydään myös. Lahja vain on pieni. Parin euron juttu.
Kummit ostaa niin joulu kun synttäri lahjat ja ottaa lapset välillä reissuun ym.
Lapset liinkuu ulkona pelaa kavereiden kanssa jalkapalloa luistelevat ym. Ebn koe että jäävät mistään paitsi.

Vierailija

Pientä liioittelua tuo kiivijuttu, esim. Cittarilta ja muista k-kaupoista saa aika usein laatikon kiivejä eurolla. Ja koulukuvia ei nykyään tule kotiin automaattisesti kun ne katsotaan netissä ja tilataaan vaikka yksi kuva per lapsi jos muuhun ei ole varaa. Tosi tyhmää antaa niiden lähettäää koko satsi kotiin.

Vierailija

KTM kirjoitti:
”Jotenkin hävettää pukea lapsi jonkun muun vanhoihin kenkiin, vaikken ole koskaan oikeastaan hävennyt köyhyyttä. Teenhän koko ajan ahkerasti töitä”

Ansaitsen itse n. 55 000€/vuosi, mies samoin. Minua ei häiritse yhtään pukea lastani toisen käytettyihin kenkiin tai käytettyihin vaatteisiin. Ehkä se on se ero, vauraampi ei vaurastu tuhlaamalla, vaan säästämällä ja moni asia Suomessa on niitä perinteisiä ammatinvalintakysymyksiä. Myös PK-seudulla asuminen on valinta.

Varakkaan on helpompi olla säästäväinen, koska voi käyttää rahaa (olla säästämättä) oikeassa paikassa.

Kun asut pk-seudulla ja olet tutussa ympäristössä, on elämä tuttua. Pienituloisena ei välttämättä ole edes varaa muuttaa eikä siellä pienemmällä paikkakunnalla ole ehkä töitä. Lisäksi lasten lähettäminen opiskelemaan on helpompaa ja edullisempaa, kun asutaan jo valmiiksi koulutusmahdollisuuksien ympäröimänä.

Eri asia jos itse on maakunnista tullut ja palaa sitten kotiympyröihin takaisin, suvun pariin ja ehkä suhteilla saa työnkin. Yleensähän ne pikkupaikkakunnilla saadaan pärstän ja huhujen mukaan.

Vierailija

Hirveetä, että tällasta on 2019~ luvun SUOMESSA! Itse olen työskennellyt koulunkäyntiohjaajana ja tiedän miten surkea se palkka on, vaativasta työstä. Lastenhoitajana palkka on pikkusen isompi, mutta ilman mun hyvä palkkasta miestä, olisin lähes samassa tilanteessa. Kyllä tekee pahaa....... Haluaisin myös auttaa tätä perhettä ❤
Tekstistä huokuu kyllä rakkaus. Ja se on tärkeintä ❤. Voimia 🍀

Vierailija

Sesonkituotteista on onneksi apua, kun tulot ovat pienet. Ostin viime viikolla useampia kiivejä, joista maksoin puolitoista euroa. Surin, kun jouduin luopumaan kalliimmasta kosmetiikasta, mutta hiukseni pitävät Prisman halvimmista hiustenpesuaineista ja syöpähoitojen jälkeen saan rasvat atooppiselle iholleni edullisesti apteekista. Työkokeilun aikana minulla oli varaa talvikenkiin.

Kuten haastateltu totesi, niin rakkaus on tärkeintä. Kaikilla ei ole elämässään auttavia ihmisiä.

Toivotan perheelle mukavampia aikoja. 

Vierailija

Työtön itsekin, ei silti asenteellinen kirjoitti:
Särähti kyllä korvaan toi kohta 9. "Miten selittän hänelle että joulupukki tuo lahjoja enemmän rikkaille, ei kilteille?". Niinkun se olis joku totuus että rikkaiden lapsista tulee ilkeitä ja köyhien lapsista kilttejä.

Höpöhöpö! Tottahan tuo. Pukki tuo enemmän lahjoja rikkaille, ei kilteille. Se sano omaa lasta kiltiksi ei rikkaita ilkeiksi😁

Vierailija

Olen ehkä kylmä ihminen, mutta totuus on, että lapsia tehdään vasta, kun talous sen sallii. Toki ikävää, jos lasten teon jälkeen tapahtuu jotakin, niin se on valitettavaa. Paikoin tarina vaikutti liian surulliselta/koskettavalta ollakseen totta, liekö tämäkin toimittajan tekaisema tarina.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat