Älä häpeä, jos uuvut töissä – tunnista väsymisen merkit jo ennen romahdusta

Älä häpeä, jos uuvut töissä – tunnista väsymisen merkit jo ennen romahdusta

”Työuupumukseen puututaan liian usein vasta, kun ollaan lähellä täydellisestä loppuun palamista, burnoutia", sanoo psykologi Mervi Herranen.

Työuupumus ei ole laiskuutta tai epäonnistuminen. Se on merkki siitä, että on aika sanoa: ”Ei, en jaksa, tilanteen on muututtava."Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (16)

Tyhjyys

Voi miten hassu sitä onkaan ja luulee että ei muille voi käydä näin...
Minä olen kokeillut montaa työtä ja opiskellut työn ohessa eteenpäin... Koska olen halunnut oppia ja osata enemmän... Valitettavan usea paikka ollut jopa epäinhimillinen nuorille työntekijöilleen (nykyään ymmärrän se kaikessa kauheudessaan miten meitä on nujerettu pelolla..) kun jossain vaiheessa sain rohkeutta ja hain "unelma työhön", haastattelussa puhuttiin silmät suut täyteen lupauksia ja mahdollisuuksia mitkä ei koskaan toteutuneet.. En ymmärtänyt useinkaan miksi olin se joka sai aina haukut ja "rangaistuksen" paikan epäonnistumisesta. Mietin joka aamu, miksi on noustava sängystä, itkua, paniikkia, pelkoa mistä tänään saan kuulla. Lopuksi purskahtelin itkuun työpäivien aikana. Ja totesin etten pysty enää... Hain töihin toiseen paikkaan, aluksi tuntui että kyllä se tästä. Sain kehuja ja puhuttiin jo kk päästä että pääsen koulutukseen josta mahdollisuus päästä nousemaan asemassaan... Mietin että on joutunut kärsimään, mutta jos vihdoin saan mahdollisuuden näyttää mihin pystyn, mitä osaan yms. Niin olkoon...
No se oli lyhyt ilo..
Sain tietää odottavani esikoistamme, mietin miten nyt.. Mutta olin positiivinen ja halusin kertoa töissä pomolle jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.. Aluksi näytti hyvälle, minua onniteltiin vuolaasti. Urakehitys suunnittelua jatkettiin..
Ja pam!!!
Olin pidennetyn viikonlopun lomalla ja palattuani kuulin, että loma aikana on aloittanut uusi työntekijä.
Kolmantena aamuna sain kutsun kokoukseen jossa oli uusi työntekijä, johtaja ja joku kolmas ja minulle annettiin eropaperit käteen. Kerrottiin miten huonosti oli työt tehnyt ja aiheuttanut suuria kustannuksia firmalle.
Toivotettiin hyvää jatkoa ja kerrottiin että hyviä työntekijöitä tarvitaan jatkossakin, ota yhteyttä kun tämä sinun ongelmasi on hävinnyt...
Siinä sitten ollaan raskaana, tyhmänä ja työttömänä. Miten maailma voisi enempää musertua. Kun on iso ja hallitseva organisaatio, on yksi raskaana oleva tyttö ihan yhdentekevä. Kun siitä pitää eroon päästä niin ei raskaus ole syy kun keksitään muuta.
Olen saanut näistä kaikista jopa fyysisiä kipuja ja vielä jonkin vuoden jälkeen tuntuu että en luota enkä osaa. Huomaan ettei mikään työhön liittyvä herätä positiivisia ajatuksia, miten ilotonta kaikki työelämään liittyvä on. Olen tullut pelottavan kyyniseksi kaikkia työ asioita kohtaan. Edelliselle alalle en voisi kuvitella palaavani vuosiin. Saan paniikkikohtauksia kun ajattelen että keikkahommat sekatyöläisenä loppuisi ja "joutuisin omalle alalle" takaisin.
Palkka vaan pienenee, mutta kun juuri ja juuri pysyy perhe leivässä ja itseni jotenkin kasassa niin kaikki hyvin.

Lapseni on minut varmasti pahimmasta pelastanut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat