Lukijan kirje: ”Äitini pystyy hyvittämään lapsilleni virheet, jotka teki minun lapsuudessani”

Lukijan kirje: ”Äitini pystyy hyvittämään lapsilleni virheet, jotka teki minun lapsuudessani”

Halusin, että äitini antaa lapsilleni erilaisen mallin kuin itse sain häneltä lapsena. Yllättäen äidistä tulikin lämmin mummo.Lue koko juttu

Kommentit (5)

Kaikista ei ole äideiksi

Kiitos toivon herättämisestä! Olen itse päättänyt, että on minun tehtäväni olla siirtämättä eteenpäin äitini kriittisyyttä ja kyvyttömyyttä mihinkään sydämellisyyteen ja tyytyväisyyteen. Niinpä olen pyrkinyt olemaan aidosti rakastava, lämmin ja hyväksyvä lastani kohtaan. Toisaalta olen halunnut, että lapsellani on mahdollisuus isoäitiin, joten olen välttänyt kertomasta lapselle omia ikäviä kokemuksiani. Olen siis tukenut lapseni ja äitini tapaamisia, mutta olen ollut myös tarkkana, ettei sama arvostelu, vähättely ja kaikkinainen itsetunnon murskaaminen ala myös lapseni kohdalla. Isoäiti on iän myötä tasaantunut ja kriittisyys on vähentynyt. Mutta mihin tiikeri raidoistaan pääsisi: kiinnostus lastani kohtaan on täysin ulkokultaista. Tuttaville kyllä kertoillaan miten tärkeä lapsenlapsi on, mutta tapaamiseksi riittää, että hän katsoo lasta pari sekuntia, toteaa tämän kasvaneen ja alkaa sitten kertoa omia asioitaan tauotta. 

Ehkä minun pitäisi lapseni vuoksi ottaa asia puheeksi äitini kanssa. Toivoisin, että lapsellani olisi kokemus mummosta, joka välittää. Itselläni sellainen oli, eli äitini äiti oli ihan normaali. 

Vierailija

Ilmeisesti tarinan mummu pystyi vaatimuksen kuultuuan katsomaan itseään peiliin. Hienoa, että noinkin voi käydä. Minä saman kohtalon lapsena kokenut kohtaan vain täydellisen kieltämisen muurin, ja kaikki on minun syytäni tai kuvitelmaani. Lapselleni mummu on kuollut ja sellaisena pysyy, kunnes aika oikeastikin jättää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo kun olin teini-ikäinen ajattelin monesta äitini kasvatusjutusta: "Jos minä joskus saan tyttären, en tee noin!" - Sain tyttären. Olin aivan toisenlainen äiti, kun oma äitini. Minun äitini sanoi: "Odotas, kun hän tulee uhmaikään!" (sitten onglemat alkavat). Tyttäreni tuli. Ei tuntunut ollenkaan pahalta (koska suhtauduin siihen erilailla). - Odotas, kun hän aloittaa koulun!", äitini sanoi. Tyttäreni koulun aloittaminen tuntui positiiviselta ajalta. - "Odotas, kun hän tulee teini-ikään!", äitini uhkui, maalaten piruja seinälle (vaikka Minä olin ollut yli-kiltti teini). Tyttäreni oli aika railakas teini-iässä, tehden tyhmyyksiä yms. Kun hän uhosi minulle: "Vihaan sinua!", halasin häntä (vaikka hän vastusteli). Iloni on vieläkin se, että hän kertoi minulle monista vaikeistakin asioista.
En minä ole ollut Täydellinen Äiti. Tyttäreni ollessa 7 v. muutin Madeiralle rakkauden perään. Tyttären piti tulla myös. Se ei monista syistä onnistunut. Minä tulin leppäkeihäänä takaisin Suomeen...
Nyt olen 70 v., tyttäreni 41 v. Meillä ihana suhde. - Olemme keskustelleet paljon siitä, että sitä helposti vierittää kasvatustapoja seuraavalle sukupolvelle. Tyttäreni kokee ongelmaksi sen, että hän ei käyttäydy samalla tavalla kuin Isänsä....

Vierailija

On yleistä, että nykyajan mummot ja papat hemmottelevat ja palvovat lapsenlapsiaan.

Kun mummojen aikana luokassa oli kova kuri ja hiirenhiljasta, ja kaikkia nykyajan koneitakaan ei vielä ollut (lehdet haravoitiin, ei ollut lehtipuinureita, jne) joten mummot ja vaarit ovat eläneet koko elämän hiljaisuudessa.

He iloitsevat omien lastenlasten mekkalasta, koska kokevat sen vapautena siitä mitä heidän lapsuus oli. Omille lapsilleen ovat yleensä pitäneet sääntöjä ja vaatineet muiden kunnioittamista.

Nyt he eivät kuitenkaan voi ymmärtää metelin määrää tai sitä miten suurelle älämölölle altistuvat lto:t, opettajat, ja tietenkin ne lapset, joilla asimalähiössö vanhempia, joille omien lasten kaikki teot ovat sallittuja, ja jotkut jopa yllyttävät lapsiaan kiusaamaan ja häiriköimään.

Jos mummoa itseään on kiusattu hän saattaa ottaa nyt takaisin. Viisaatuuko ihminen vanhetessaan. Ei.

Kasvatusvastuu on lapsen vanhe...

Valitettavasti on myös huonoja äitejä, joista tulee huonoja isoäitejä. Samoin on huonoja isiä, joista tulee huonoja isoisiä. Isovanhempia painaa syyllisyys omien lasten kasvatuksesta ja omista kasvatusvirheistä. Osa isovanhemmista yrittää paikata omia kasvatusvirheitään lastenlasten kanssa. Omat lapset on pidetty "kurissa" eli omia lapsia on kuritettu jopa fyysisesti ja/tai alistettu henkisesti. Autoritäärisen kasvatuksen vastakohtana joissakin kodeissa ei ole ollut pitäviä sääntöjä ja turvallisia rajoja. Molemmat kasvatuksen ääripäät ovat lapselle haitallisia. Lasten fyysinen kurittaminen on onneksi kielletty 1980-luvulla. Valitettavasti moni nykyvanhempi on kokenut lapsuudenkodissaan fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa.

Osa isovanhemmista lahjoo lapsenlapsia tavaralla ja rahalla ja lapsen suosio yritetään ostaa. Monelle vanhemmalle tulee myös erimielisyyksiä lastenhoidossa ja kasvatuksessa isovanhempien kanssa. "Kun äiti ei anna niin mummo antaa" jne. on tuttua lapsiperheissä. Jotkut isovanhemmat yrittävät kävellä lapsen omien vanhempien yli. Äitien ja isien tehtävä on huolehtia omista lapsistaan ja laittaa lapsen tarpeet omien tarpeidensa edelle. Äitien ja isien on myös ansaittava lapsen kunnioitus omalla käytöksellään ja teoillaan. Isovanhempien tehtävä on tukea vanhempia tässä kasvatustehtävässä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat