Meillä oli hetki sitten pienen kummityttömme nimiäiset, jonne valitsin ylleni talvisen kukkamekon. Sopivan juhlava, mutta kuitenkin ajankohtaan sopien pitkähihainen. Tummapohjainen kukkakuosi on ikisuosikkini. 

Tämä suloinen tyttö ehti saada nimen juuri ennen vuoden vaihdetta, joten meidän perhe sai vuonna 2018 kaksi kertaa kummiuden kunnian. Vaikka meillä itsellämme ei ole toiveissa enempää lapsia, on ihanaa, että lähipiirissä niitä on paljon. 

Lapset laskevat ihan todistettavasti stressitasoani. Viime perjantaina työkaverillani oli alle kouluikäinen poikansa töissä mukana, ja tämä pikkukaveri teki rennosta palaverista entistä rennomman ilmoittaessaan, että tämä juna on muuten matkalla Englantiin, ja haluaisinko jäädä jo Toijalassa pois vai matkustanko perille asti? Teimme töitä Frameryn kuutiossa, joka kieltämättä näyttää ihan junavaunulta. Muuten työpäivä oli ihan överikiireinen, mutta junareissu Englantiin hölläsi ranteita loppupäiväksi :D 

Yksi lempikoruistani. Vanhaa rihkamaa, mutta niin hieno. Korun ainoa vika on se, että se painaa melko paljon ja niskat ovat jossain määrin kovilla. Mutta aina yhdet juhlat kestää :)

Termista kummi sen verran, että en tiedä mikä mahtaa olla tämän hetken käytäntö kirkon ulkopuolella, puhutaanko kummeista, haltiakummeista vai muuten vain tärkeistä ihmisistä lapsen elämässä? Suurin osa tuntuu puhuvan kummiudesta, oli lapsi tai kummi-ihmiset kirkossa tahi ei. Siksi minäkin käytin termiä kansankielellä ymmärrettävää termiä kummi, vaikka en kuulu kirkkoon. Mutta mikä lienee oikea tapa, onko tietoa?

Kommentit (20)

Vierailija

Kummius on niin paljon vanhempi ja laajempi käsitys kuin se miten yksi uskonto on sen Suomessa ominut, että ihan hyvin sitä voi käyttää kuka vaan kenestä jos siltä sopivasti tuntuu. :)

Marikav

En tiedä, mikä on oikea termi. Ehkä saamme määrittää sen itse..? Olen kummi kaikille kummilapsilleni. Terv. Itse kuulun kirkkoon, mutta kaikki kummilapseni ei.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kiinnostava asia sinänsä, kun vielä 30 vuotta sitten oli poikkeuksellista jos ei kuulunut kirkkoon, ja kummiuden termiä ei tarvinnut kyseenalaistaa. Nykyään taas kirkkoon kuulumattomuus on yleistynyt ja termejä tarkastellaan uudelleen. Luin artikkelin jossa kirkonkin piti tulla vastaan, sillä lapsen lähipiiristä ei löytynyt kahta kristittyä kummia, joka uhkasi muodostua esteeksi kasteelle. 

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Tii

Oikeasta tavasta en tiedä, mutta kirkkoon kuulumattomassa suvussani on kummeja,kummitustätejä ja kummasetiä :D Kaksi viimeisintä lasten suusta ja aikuistenkin puheeseen siirtyneitä "titteleitä".

San

Myös mut on ristitty kummatädiksi kummitytön suusta ja se on niin paljon kivempi nimitys kuin kummi, joka kuitenkin tavalla tai toisella luo viitteitä kirkkoon.

Tii

Sinnikkäästi vaan nyt kaikissa tilanteissa tituleeraat itseäsi kummatädiksi ja jos joku puhuu susta kummitätinä niin korjaat,että ei kun kummatäti :D

Vierailija

Olen miettinyt samaa termiä! Myös nimiäiset olivat itselleni uusi termi pari vuotta sitten, vaika olenkin ns. olevinaan nuori :D varmaan kun ei itaellä ole lapsia/ne tutut keillä on, niin on aina järkänneet ristiäiset. Se yksi kaverini, joka piti nimiäiset (vaikka he sitten myöhemmin liittyivät takaisin kirkkoon kun kävivät niin paljon seurakunnan tapahtumissa/kerhoissa) selitti, että nimiäisten kaava on lähes kopioitu ristiäisistä. Tai ainakin he kopioivat, koska se on toimiva kaava. Ja hekin nimesivät "kummit" vaikka eikai he voikaan sitten olla varsinaiset kummit? Hmm hieman sekavaa itsestäni, sillä luulisi, että olisi olemassa jo valmiiksi erilaiset termit/kaavat eikä niitä vaan suoraan kopioitaisi seurakunnalta jos kerta ei halua sitä uskonnollista juttua? :D Joku viisaampi voisi osata selventää, mutta eikös se idea ole juuri kasteessa (nimenannossa) ja kummien (läheisten aikuisten/opettajien) valitsemisessa? Että jos vaan muutetaan termit toiseksi, niin onko se sitten käytännössä ns. eriasia kuitenkaan? Tai siis sama juhla eri paketissa. Tietenkin paperilla on eria asia liittyykö seurakuntaan vai ei. Kiinnostava ilmiö jokatapauksessa ja uskon, että uusia termejä tulee aina lisää! :) Omat tuttuni ovat olleen ilmeisesti ihan kummi nimellä vaikka lapsi ei olisikaan kuulunut seurakuntaan, koska parempaakaan termiä ei ole ollut ja haltiakummi nyt vaan kuulostaa joltain Disneysadun haltijalta hih :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Meillä taitaa olla lähipiirissä vain pari perhettä, ketkä ovat järjestäneet ristiäiset ja valtaosalla on nimiäiset. Nimiäisissä (joihin olen itse osallistunut) ei ole ollut käytössä mitään sen ihmeempää kaavaa, vanhemmat ovat kertoneet lapsen nimen ja kummit, ja sitten kahvitellaan. Mutta ymmärrän tietysti tuonkin, jos kaavaa kopioidaan seurakunnalta, kun ei oikein muutakaan juhlallista kaavaa ole vakiintuneena. Muutos on ollut parin viime vuosikymmenen aikana niin nopea, että termit eivät pysy perässä, tai sitten niitä vain ei ole koettu tarpeelliseksi muuttaa. En tiedä kuinka moni tämän päivän kristitty kummikaan kokee olevansa lapsen kristillinen kasvattaja?

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Taskukokoinen

Ai että, meidän perheessä taas nimiäiset oli nimenomaan erinomainen tilaisuus välttää kaikki tylsät kristilliset seremoniat: meillä oli pakohuonepeli, jossa nimiäisvieraat joukkueittain arvasivat lapsen nimeä ja nopeimmin oikeaan tulokseen päässyt joukkue palkittiin. Vaati vähän kehittelyä ja mielikuvitusta tietty, enkä enää käsitä miten selvisin siitä vastasyntyneen kanssa, mutta ne meidän nimittämämme KUMMIT auttoivat paljon. Kummius on yksi kaunis kristillinen perinne, etenkin tässä nykypäivän maallistuneessa muodossaan, joten pihistimme mekin sen käyttöömme hyvällä omallatunnolla. :) Kirjoitimme myös kummitodistukset, joissa yleisen elämässä tukemisen lisäksi joka kummille oli varattu omat vastuualueensa, esimerkiksi matikan läksyissä auttaminen tai atk-tukihenkilöys.

Vierailija

Kastehan ei ole mikään nimeämistilaisuus, vaikka moni näin luuleekin. Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, ja tässä vaiheessa lapsella on oltava nimi, sillä "jumala kutsuu lasta nimeltä", kuten kristityt ajattelevat. Nimiäisissä taas lapsi nimenomaan saa nimen, enkä ole koskaan ollut nimiäisissä, jossa lapsen päähän tiputeltaisiin vettä, joten ihmettelen hieman, mitä muuta kopioimista tässä ristiäiskaavassa nyt on :D Sekö, että nähdään lapsi ja juodaan kahvia, on joku kristittyjen juhlan riitti? Muutenkin on mielestäni hölmöä, jos ei voisi ottaa uskonnosta juuri niitä puolia, joita haluaa, tai korvata kristillisiä perinteitä vastaavilla maallisilla perinteillä.

Omasta mielestäni isoin ongelma on lapsen liittäminen seurakuntaan ilman tämän minkäänlaista omaa päätäntävaltaa, mutta miksi (osittain) kivoja perinteitä ei saisi ottaa muokattuna omaan käyttöön? Mielestäni on juuri hyvä, jos perinteitä voidaan muokata niin, että hyvät puolet säilyvät, mutta aikansa elänyt uskonnollisuus jää pois. Tässä on vähän sama, kuin osan mielestä ei saisi syödä "lihankorvikkeita", kuten kasvisnakkeja, jos on kasvissyöjä. Totta kai mä syön kasvisnakkeja, jos ne maistuvat hyvältä ja sillä voi välttää eläinten tappamisen :D. Ei mun tarvitse todistella kenellekään kasvissyöntiäni, kuten ei uskonnottomuuttakaan, joten voin ihan rauhassa juhlia juuri niitä juttuja, mitä tahdon :). Niin, ja en näe kyllä kristillisenä myöskään kummilapsia kehitysmaissa, tai esim. kouluissa olevia kuudesluokkalaisten ekaluokkalaisia kummilapsia. Ei kummi-sana siis mielestäni ole pelkästään uskonnollinen sana.

ellak

Me oltiin ristiäisissä (kotona pidetyt) ja Pappi oli vahvasti sitä mieltä, että olimme 2 luokan kansalaisia kirkkoon kuulumattomina. Tämä tuli lapsen vanhemmillekin yllätyksenä ja järkytys oli suuri kun hän puhui kummeista (kirkon mielestä oikeat kummit) ja sitten siviilitukihenkilöistä. Ja kaiken huippuna oli tuon sanan painotus moittivalla äänellä. 

Anne P.

En yleensä kommentoi blogeja, mutta tälleen pappina on nyt vähän pakko. :) Tuolla aiemmin mainittiin, että kummius olisi vanhempi käsite ja kirkko on sen vain ominut. Kummius on peräisin jo varhaiskristillisyydestä, ja sikäli nimenomaan kristillinen juttu. Alunperin kummin tehtävänä on ollut lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiminen, mutta "työnkuva" on tainnut sittemmin rönsyillä aika lailla. :D Mutta jos lasta ei kasteta, hän ei siis tarvitse kummeja ollenkaan.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kastettavalla lapsella pitää olla kaksi samaan kirkkokuntaan kuuluvaa kummia. Luterilaisella kirkolla on kuitenkin vuodesta 2010 saakka ollut käytössä se mahdollisuus, että lapsella on vain yksi kummi, jos lähipiiristä ei löydy kahta kirkkoon kuuluvaa. Siihen tarvitaan seurakunnan kirkkoherran päätös. Näitä alkaa olla enenevässä määrin.

En tiedä muiden pappien käytäntöjä, mutta minä pyydän aina kasteissa myös kirkkoon kuulumattomat kummit toimituksen ajaksi samaan jonoon kirkkoon kuuluvien kanssa, ja pyydän heitä myös siunaamaan lasta. Ehkä olen tässä harhaoppinen, mutta minun näkökulmastani he ovat lapselle ja perheelle yhtä tärkeitä kuin kirkolliset kummitkin. Ainoa ero on, että kummitodistusta en voi heille antaa, mutta minun puolestani vanhemmat voivat tehdä sellaisen itse, jos haluavat.

Sanjana

Toimin pappina kastaessani samalla lailla. Sanoitan heille, että oman halunsa mukaan voivat tulla siunaamaan lasta, en pakota enkä aja pois. Jo kastekeskustelussa vanhemmille tuon ilmi, että kummitodistukset voin antaa vain kirkkoon kuuluville, mutta he voivat halutessaan tehdä vaikka itse kummille muistoksi kortin tms. päivästä. Tuolla aiemmin Niina epäilit tuntevatko kummit itseään kristillisiksi kasvattajksi. Itse sanoitan tätä kasteessa niin, että se kummiuden tärkein kristillinen opetus on se kristityn esikuvana oleminen - lähimmäisen rakkauden ja kunnnioittamisen tekojen näyttäminen omassa elämässään, siinä miten kohtelee muita ihmisiä.

Täyskummitäti

Minä olen kahden lapsen kummi, toisella oli nimiäiset ja toisella ristiäiset (sain sen virallisen kummitodistuksenkin vaikka en kuulunut kirkkoon).

Sain nimiäisissä myös mahtavan kummitodistuksen, jossa oli juuri minulle yksilöitynä, missä autan kummilapseni kasvatuksessa.

Joku aiemmin mainitsi ettei kummeja tarvitse, jos kastetta ei lapselle anneta. Ei varmaan, mutta mielestäni on aivan ihanaa olla tärkeä tukihenkilö pienen ihmisen elämässä, ja on ihanaa, että sille on nimitys. En tiedä varmaksi, mutta olettaisin että kummit eivät ole pakollisia myöskään kastetulle lapselle?

Itse koen olevani huomattavasti enemmän tämän pakanakummilapseni kummi, kuin tämän jonka kummi kristillisessä mielessä olen, johtuen lähinnä suhteestani kummilapsien vanhempiin ja sitä kautta kummilapsiin. Mielestäni kummiuteen ei tarvitse kirkon kummitodistusta, siihen tarvitsee vaan rakkautta kummilapseen ja läheisiä välejä.

Vierailija

MInäkin harvoin kommentoin, mutta tuon papin kommentin jälkeen on pakko :). Mille tahansa kirkon omanaan esittämälle kristilliselle pyhälle tai tavalle löytyy kyllä vanhemmista kulttuureista vastine, eikä kummius ole tässä poikkeus. Lapsi on aina otettu iloiten yhteisön jäseneksi, ja hänelle on nimetty tai osoitettu luotettavia aikuisia. Uskonnollista taustaa tässä ei ole.
Sanna

Hannaah

Papille ja muillekin: kummi (latinaksi sponsor!!) oli alun perin kristitty henkilö, joka huolehti kristinuskoon kastetun aikuisen uskonnollisesta opetuksesta. Lapsikaste tuli kuvioihin myöhemmin.

Anne P.

Aivan epäilemättä lapsilla on aina ollut tukiverkostoja ja luottohenkilöitä, erityisesti nimettyjä tai erityisesti nimeämättä. Aivan epäilemättä kummiudelle on historiassa vastineensa muissakin kulttuureissa, varmasti Suomessakin, vaikka en tähän hätään löytänytkään niistä mitään tietoa. Kummius on tullut kristinuskoon 200-luvulla ja Suomeen kristinuskon tultua 1200-luvulla. Kummi on ollut se, joka selvitti, onko kasteeseen edellytyksiä ja opasti kristityn tiellä. Sittemmin, lapsikasteen yleistyttyä, kummi myös sanoutui lapsen puolesta irti Paholaisesta. Kummiudella - sillä nimellä ja perinteisellä sisällöllä - on siis vahvasti uskonnollinen tausta Suomessakin.

Kummi-sanan merkitys on kyllä vahvasti laajentunut ja irronnut kristillisestä kehyksestään, niin kuin joku kommentoikin. On kummioppilaita ja yrityskummeja ja kummeja kehitysmaiden lapsille - tosin se liittyy kyllä luontevasti kummi-sanan alkuperään, joka on latinaksi sponsor. :)
 

Joku mietiskeli tuolla edellä, täytyykö kastettavalla lapsella olla kummi. Kirkkolain mukaan täytyy olla, peräti kaksikin. Kuten aiemmin sanoin, kirkkoherran päätöksellä yksikin voi riittää. Aiemmin sanoin myös, että kummeja ei tarvita, jos lasta ei kasteta. On silti pakko sanoa myös, että on hienoa, että niillekin lapsille, joita ei kasteta, nimetään kummit. Läheisiä ja turvallisia ihmisiä ei ole elämässä koskaan liikaa! Olen itsekin sekä kastetun että kastamattoman lapsen kummi, ja he molemmat ovat kyllä minulle ihan yhtä tärkeitä ja rakkaita.

Enpä olisi arvannut, että joskus päädyn blogiin keskustelemaan kummiudesta! Kiitos tästä mahdollisuudesta, Nelliina! :D

Hämmentynyt

Itse olin hieman hämmentynyt, kun kummityttöni ristiäisissä minä olin ainut kirkkoon kuuluva kummi ja pappi kutsui lapsen kirkkoon kuulumattomaa kummipariskuntaa lapsen sponsoreiksi. :D Vaikutti kuitenkin siltä, että pappi oli ehkä itsekin hieman hämillään, mitä sanaa käyttäisi. Tuo tosin ei kyllä kuvaa kummin tehtävää lainkaan oikein! Oma mielipiteeni on, että oli sitä sitte kristitty tai ei, kummi-sanaa on oikeus käyttää. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011