Psykologi: ”Ketään ei tulisi painostaa äitiyteen eikä yksinasuvia parisuhteeseen – toisten valintoja pitäisi yrittää ymmärtää”......

Psykologi: ”Ketään ei tulisi painostaa äitiyteen eikä yksinasuvia parisuhteeseen – toisten valintoja pitäisi yrittää ymmärtää”......

”Vanhemmuus ei ole valvollisuus vaan vaihtoehto muiden joukossa”, sanoo tietokirjailija Nefertiti Malaty.

Vapaaehtoinen lapsettomuus herättää yhä paheksuntaa, tietää vapaaehtoisesti lapsettomista naisista kirjan kirjoittanut psykologi Nefertiti Malaty.Lue koko juttu

Kommentit (17)

Elä ja anna muiden elää

Muistan jo lapsena ajatelleeni, että äidiksi en halua. Eikä tuo ajatus koskaan muuttunut. Olen puhunut asiasta sen esiin tullessa avoimesti, eikä sitä kukaan ole arvostellut. Kunnes...Ikäni puolesta alkoi olla todennäköisesti viimeiset ajat lisääntyä. Sitten alkoi muuten vain pyöreän vatsanseutuni silmäily, kommentointi ja vihjailu siitä etten mistään mitään ymmärrä kun minulla ei ole lapsia. Kaikki arvostelu on tullut muilta naisilta, jotka ovat tuttuja työn tai ystävien kautta. Perheeni, sukulaiseni tai oikeat ystäväni eivät koskaan ole sanoneet mitään ikävää asiasta, miksi olisivat? Mietin, mikä oikeus puolitutuilla naisilla on arvostella valintojani, mikä ihme minun elämässäni aiheuttaa heissä niin vahvoja tunteita, että se oikeuttaa moiseen ala-arvoiseen moukkamaisuuteen? Maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä, on aika hemmetin itsekeskeistä kuvitella, että juuri se oma tapa sopisi meille kaikille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taija

Niin moni kaverini on joilla lapsia, on sanonu monesti että älä tee lapsia, kun ei se ole mitään herkkua ja menetät oman elämäsi.. Enkä tee. 40 kohta mittarissa.

Vierailija

Itseäni hämmentää lukea tällaisia juttuja, kirjoja tai haastatteluja, joissa vapaaehtoisesti lapseton joutuu jatkuvan kyseenalaistamisen kohteeksi valintansa johdosta. Olen melkein 50-vuotias nainen, eikä kukaan koskaan lähipiirissä tai laajemminkaan ole tarttunut niin yhdentekevään asiaan kuin se, onko minulla lapsia tai aionko niitä tehdä. Yksinasumisen suhteen ei ole tullut mieleenkään, että siinä olisi jotakin arvioitavaa oman valintani ulkopuolelta.
Oma kokemukseni ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta tai tosiasiaa, että velat kohtaavat elämässään jatkuvaa syrjintää, kommentointia tai paheksuntaa. Ainoa kerta kun koin painostusta, oli erään miesystäväni taholta, joka toivoi itse lapsia. Myöhemmin ajatellen, se ei ollut painostamista vaan hänen harras toiveensa ja painostavaksi tilanteen teki vain se etten itse halunnut lapsia, eli omat tunteeni ja tunteeni miestä kohtaan. Asia puhuttiin auki ja erosimme. En ole katunut.
Aina riittää niitä, joiden mielestä oma elämäntapa on se paras ja kaunein. Mitä väliä sillä on? Asioista voi tarvittaessa puhua, eikä kenenkään kai tarvitse vetää hernettä nenään pelkästä toisen ihmetyksestä. Sehän on parhaimmillaan hyväntahtoista kiinnostumista lähimmäisestä ja tämän ratkaisuista. Ei niin että ne toisille kuuluisivat, mutta puhumalla ja vertailemalla kokemuksia, opimme lisää toisistamme ja elämästä.
On tietenkin myös suuri onni olla tämän ikäinen. Asia ei ole enää millään tavoin ajankohtainen. Samaan etuoikeutettuun asemaan pääsee jokainen nainen ajallaan: ketään ei todellisuudessa kiinnosta.

Vierailija

Vierailija 4 - hyvin kirjoitettu. :)

Itse olen kolmenkympin ylittänyt lapseton nainen, ja kukaan ei ole epäasiallisesti lapsiasiasta minulta koskaan kysellyt tai ollut epäkohtelias aiheeseen liittyen. Eli on meitä muitakin. Varmaan joillakin on huonompi tuuri tuttavapiirinsä suhteen, tai sitten vetävät muuten vain puoleensa arvostelua.

Vierailija

Meidän olisi syytä oppia kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa kohteliaasti ja kiinnostuneesti, ilman että kaikkea otetaan kuolemanvakavasti. Nykyinen tapa yrittää ymmärtää kaikkia ja kaikkea ei toimi. Se yritys johtaa vaan siihen, että jokainen näkee asiat oman navan kautta, MINÄ  en ymmärrä, koska MINÄ haluan sitä sun tätä, ja sinä haluatkin tota ja tuota. Miksi meidän pitäisi ymmärtää toisiamme syvällisesti, miksi emme opettele hyväksymään ja jättämään asioita sikseen? En ymmärrä lesboutta, sillä en ole lesbo, mutta hyväksyn erilaisuuden enkä edes ajattele miten joku voi haluta naista. Ei se toisen yksityisasia minulle kuulu, eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta. Ja sama monessa muussa asiassa. Jos yrittäisin kaikin voimin ymmärtää, niin moni asia haittaisi, koska joutuisin vastentahtoisesti asettumaan toisen ihmisen asemaan, jota pidän oikeastaan kovin kiusallisena. En voisi mitenkään asettua esimerkiksi miljonäärin asemaan, sillä en ole hänen elämäänsä päivääkään elänyt ja näin ollen käsitykseni olisi automaattisesti väärä. 

Kun tapaamme erilaisia ihmisiä, älkäämme takertuko erilaisuuteen ja pakottako itsejämme kiusalliseen myötäelämiseen, vaan yrittäkäämme etsiä jotain yhteistä. Paras ja rakkain ystäväni sattuu olemaan lesbo, mutta se ei ole hänen ainoa ominaisuutensa, vaan me olemme löytäneet tuhansia meitä yhdistäviä asioita, joista puhua ja joita tehdä yhdessä. Toinen ystäväni on erittäin varakas, tämä erovaisuus ei estä ystävyyttämme, vaan rikastaa sitä koska me pidämme toisistamme ihmisinä, vaikka elämäntapamme ovat hyvin erilaiset. 

Vierailija

Ainahan on joukossa ihmisiä, jotka tuomitsevat valtavirrasta poikkeavan ihmisen elämäntavan. Ei osata nähdä asioita toisen näkökulmasta!

Lapsia tehneitä ei yleensä suuremmin arvostella, koska he ovat ikään kuin lunastaneet paikkansa yhteiskunnassa, elävät valtaenemmistön elämäntapaa. Kun taas tahallisesti lapsettomat elävät marginaalissa, ja siksi joillakuilla on loputon tarve saada selitys sille, miksi näin on. Miksi emme voi aina hyväksyä toisiamme? Missä on silloin lähimmäisenrakkaus?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteitään!
Mutta kaikesta ei tarvitse olla mitään mieltä. On olemassa myös taito erottaa asiat ihmisistä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteitään!

Ja toiset tätä oikeutta käyttävätkin oikein aktiivisesti. Oletko sinäkin tällainen Totuuden Torvi, jonka on pakko päästä joka asiasta ja jokaikiselle ihmiselle marmattamaan, vain koska satut olemaan joka asiasta jotakin mieltä? Pikkusen empatiaa, kiitos.

Vierailija

Aina ei välttämättä ole tarkoitus arvostella vaan pelkästään täyttää tyhjää tilaa ja sanoa jotain, eikä mitään fiksumpaa sanomista keksi. Mutta miksi sitten small tallia ihaillaan on toinen juttu.

Toisaalta asian voisi kääntää päälaelleen ja kysyä miksi teet lapsia jo neuvolassa.

Italiaan valuu ihmisiä jotka näkevät kotimaassaan nälkää ja epätoivoa eikö italia halua heitä. Jos Suomessa lasten teko lopetettaisiin tänne mahtuisi ihmisiä muualta mikä olisi oikein että ajateltaisiin jo olemassa olevia.

Mielestäni ihminen on parhaimmillaan nuorena lapsettomana. Perheelliset ovat julmia ja lapset ovat usein hirviöitä, epäempaattisia ja raakoja. Kun ihminen perheellistyy, oma pentu on ainoa millä on väliä.

Vierailija

Myös lasten tekeminen pitäisi pystyä perustella eikä pitää itsestäänselvyytenä. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Ennen meitä oli vähän . Nyt on liikaa saastetta jota ihminen ahneudessaan aiheuttaa. Melu pienhiukkaset vesien hupeneminen rengaspöly rengasmelu vaippavuoret tekonurmien mikromuovit vesistössä, nurmikkojen lannoitteet vesistöissä tehtaiden saasteet ja melu joista suurimman osan kantavat kehitysmaiden lapset turhat harrastemopot ja ralliautot jatkuva rakentaminen jolla viimeisetkin elinmahdollisuudet muilta kuin raaimmalta eläinlajilta tuhotaan ihmisen sotiminen

Neljänäiti

Minulla on vähän sama ongelma mutta toisin päin. Olen kaveripiirini ainoa suurperheen äiti. Itsellä siis neljä lasta, kaikki jo koulussa tai opiskelijoita. Kavereillani ei ole lapsia tai maksimissaan se yksi lapsi. Eräskin kaverini puhuu ettei hän ole äiti-tyyppiä, mutta jotenkin rivien välistä kuultaa katkeruus siitä huolimatta. Toinen kaveri, niinikään lapseton, ei suostu piiruakaan joustamaan omassa elämässään jotta tapaamisemme onnistuisivat paremmin. Hän ei suostu käsittämään, että lapseni menevät elämässäni hänen edelleen. Itsekkyys ja keskenkasvuisuus paistavat hänen ajatuksistaan läpi. Onhan hän ollut aina oman elämänsä keskipiste, ja sitä ei voi edes tässä keski-iässä olla huomaamatta. En voi sille mitään, mutta ajatus siitä että lapseton ihminen on jäänyt kehityksessään vähän puolitiehen on minulla vain vahvistunut iän myötä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat