100-vuotiaan Helvin 12 elämänohjetta: ”Yritä mahdotonta, kiinnostu kaikesta, valita vähemmän”

100-vuotiaan Helvin 12 elämänohjetta: ”Yritä mahdotonta, kiinnostu kaikesta, valita vähemmän”

Helvi seuraa tiiviisti maailmanpoliitiikkaa, kirjallisuutta ja urheilua. Jos ampumahiihtokisat eivät näy televisiosta, hän tarkistaa suomalaisten tulokset Erkki-pojaltaan.

”Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istahda alas ja naura itsellesi”, neuvoo hämeenlinnalainen Helvi Frick, 100.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja. Siis siinä tapauksessa, että ympärilläsi on sivistyneitä, psyykkisesti tasapainoisia ihmisiä. Meille, jotka olemme ihan syyttä suotta kokneet esimerkiksi väkivlataa ja köyhyyttö jo lapsena, kaikenlaista kiristystä ja pelottelua ja menetyksiä, nämö ovta lapsellisen, onnekkaan ihmisen hölötystä. Äiti kuoli, joo, se on traagista. Entä kun äiti kuolee, kun isä tappaa ja näet sen ja sinua uhkaillaan, ettet saa kertoa? Senkö jälkeen istutaan alas ja nauretaan ja se auttaa stten?

Minäkin on alkoholistiperheestä, lapsena epäsopiviin paikkoihin sijoitettu, kaikin tavoin ja rankasti  aikuisuuteen saakka hyväksikäytetty/kaltoinkohdeltu, koulu- ja työpaikkakiusattu.

Nuoruudessa ajauduin seuraan, joka söi useamman vuoden "ihmisen kauneimmasta" ajasta, kunnes oma ymmärrys kasvoi huomaamaan harhan.

Siihen asti rakkaimman ihmisen vei hetkeksi "paras ystävä" tulemalla hänelle raskaaksi ja senkin jälkeen moni muu teki kaikkensa saadakseen hänet itselleen.Ainakin toinen abortti ja yksi itsemurha  tarvittiin ennenkuin meidänkin tiet erkanivat lopullisesti.

Itse sain yllätyslapsen yhden yön seurauksena, juuri ennen ensimmäisten opintojeni alkua (24v) ja olin sitten yh kunnes lapsi muutti kotoa.

Parisuhdetta ei ole ollut vuosikymmeniin, jollei muutomaa kuukauden pituista deittailua sellaisesksi katsota.

Ns. ystäväni huijasi minut oikeuteen todistajaksi psykopaattiamiestään vastaan, joka tuli uhkailemaan oveni taakse ja oli seurannut lastani ja minua kadulla ase valmiina auton etupenkillä.

Mutta sehän "ystäväni" suunnitelma olikin, löytää toinen uhri psykopaatille, jotta pääsee itse hänestä eroon.Mutta selvisin siitäkin.Poliisin avulla.

Lapseni on ollut lahja ja olen pystynyt opiskelemaan aina yliopistoa myöten.On ollut myös mahdollisuus asua muissa maissa ja oppia kieliä, vaikka korkeakouluopintoihin menin keskikoulu- ja opistotason todistuksilla.Kielitaidottomana.

Olen kuitenkin oivaltanut etten koskaan, en koskaan olisi selvinnyt parisuhteessa lapsuuden kaltoinkohtelusta johtuvan vaikean persoonallisuushäiriön vuoksi ja olen nöyrän kiitollinen, että lapseni selvisi "hengissä" ja vähemmillä vammoilla lapsuudestaan (ilmeisesti) kuin minä, vaikken koskaan lasta suunnitellutkaan ja uskoin eläväni koko elämäni yksin, joten en ollut paras äiti.Mutta eipä ollut lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkaan "paras isä" omien sanojensa mukaan.

Jotkut ovat kauhistelleet "surullista" elämääni ja eräs ihmetellyt ääneen "mistä sinua on rangaistu" tai "kumma kun et ole tehnyt itsemurhaa". Ja höpöhöpö!

Loppujen lopuksihan kyse on siitä minkälaisen näkökulman asioihin ottaa.Olemme täällä vain hyttysen inahduksen ajan, joten; elämälle kiitos ihmeellisestä seikkailusta!

Edellisestä huolimatta ymmärrrän asenteesi, sillä katson, että minun aikuiset kokemukseni ovat seurausta omista valinnoistani, vaikkakin vapaata tahtoani rajoitti persoonallisuushäiriö, jota eräät käyttivät hyväkseen.Pedot kun tunnistavat helpon saaliin.

Se sensijaan, se että lapsi menettää rakkaan äitinsä kauhistuttavan henkirikoksen seurauksena, jonka tekijä on oma isä on traumaattisin kokemus, jonka voin kuvitella.

Toivon sinulle voimaa ja paljon rakastavia ihmisiä lähellesi.Kaikkea hyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaja

Ihanaa, että hänellä on elämässään kaikki hyvin. Kuitenkin tänä menee vähän samaan kategoriaan kuin Afrikan lasten nälänhätä, se on heidän kokemuksensa. Jokaisella on oma taustansa, omat tuntemuksensa, kokemuksensa. Ei ole vain 1 keinoa elää ja olla. Ei voi toisen kokemukseen ja elämään pohjalta omaa elämäänsä. Työssäni hoidan sairaita ikä ihmisiä, esim 102v joka on todella kipeä, harhainen ja vihainen miksi pitää vain kirja eikä pääse pois. Se on hänen elämänsä, ei sitä naureta pois vaikka tilannetta usein yritänkin purkaa huumorilla. Jokainen ihminen on yksilö!

Jopelo

Paras kohta on, ei ole nappulaa josta painamalla saisi uudelleen elää eletyn elämän, siis elä ja ota vastaan elämältä mitä se tarjoaa. Turhaa on hirveästi miettiä eilistä mut siitä voi oppia, jos annat anteeksi itsellesi ja kanssaihmislle sekä naurat itsellesi. Silloin huominen on parempi elää, otappa metrinmitta käteen ja katso mitasta sata. Montako milliä olet elänyt vertaa vuosiin ja montako on jäljellä, huomaat varmaan mitä tarkoitan?😲

Vierailija

Olipas kiva juttu:) Varsinainen päivän piristys. Antaa negatiivisten anonyymien kommentoijien juttujen jäädä omaan arvoonsa. Oma mummini on yli 90v ja todella virkeä. Asenne on kunnossa ja yhä kiinnostunut kaikesta. Hän on myös kova pelaamaan erilaisia pelejä ja se on varmaankin vaikuttanut häneen hyvään muistiinsa. Mummi pelaa shakkia, erilaisia korttipelejä ja muita pulmapelejä

Myöskin monipuolinen ruokavalio on varmasti ollut yksi syy pitkäikäisyyteen ja virkeyteen. Katkeroituinen ja keskustelupalstoilla rutiseminen ei ole koskaan auttanut ketään. Mukavaa viikon jatkoa kaikille:) 

T: Sirpa

Onneton eläkenainen

Minuun kolahti ”jopelon” kirjoitus.
Hyvin sanottu.
Itsellä vaikeutena unohtaa eletty elämä, joka tuntuu olleen epäonnistunut monessakin suhteessa. Ymmärrän, että pitäisi, mutta ei meinaa onnistua.
Asun nyt eronneena eläkeläisenä velkaisessa asunnossa ja lasken miten saada eurot riittämään. Se katkeroittaa. Miksi minulle kävi näin? Mitä pahaa minä olen elämässäni tehnyt, että nyt jouduin näin huonoon jamaan.

En halua katsella onnellisen, hyvin toimeentulevan näköisiä eläkeläisiä.
Miettivät lähdemmekö etelään golfaamaan vai ensin risteilemään Välimerelle?

Viestittävät kuvia; ostin tällaista tänään! Varasimme matkan sinne ja sitten mennään sinne!

Valitin lapselleni pientä eläkettä ja hän vain totesi; olisit aikanaan käynyt koulua että olisit saanut paremman eläkkeen!

Voi kun pääsisin tästä katkeruudesta.

Tällalailla

Ei pitäisi nauraa eikä muutoinkaan iloita yhtään mistään. Hän on saattohoidossa joten hänen etenkin kuuluu vain ja ainoastaan surra menetettyä tulevaisuuttaan. Olisi mautonta jos tuossa tilassa vain iloitsisi. Suosittelen surua ja masentuneisuutta viimeisiään veteleville niin on kuolemakin jotenkin voimakkaampaa. Ajattelisin myös läheisiäni ja miten heitä järkyttäisi jos lähtisin maailmasta iloisena. Luulisivat vielä että lähden mielelläni heidän seurastaan.

Sillälaillanäin

Vierailija kirjoitti:
Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, kuinka 32-vuotias nuori äiti on saattohoidossa. Pitäisikö hänenkin istua alas ja nauraa ?
Aivan järjettömiä ja vähätteleviä neuvoja.

Ei pitäisi nauraa eikä muutoinkaan iloita yhtään mistään. Hän on saattohoidossa joten hänen etenkin kuuluu vain ja ainoastaan surra menetettyä tulevaisuuttaan. Olisi mautonta jos tuossa tilassa vain iloitsisi. Suosittelen surua ja masentuneisuutta viimeisiään veteleville niin on kuolemakin jotenkin voimakkaampaa. Ajattelisin myös läheisiäni ja miten heitä järkyttäisi jos lähtisin maailmasta iloisena. Luulisivat vielä että lähden mielelläni heidän seurastaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat