Kuuden lapsen isä Kai Lehtinen: ”Neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan”

Kuuden lapsen isä Kai Lehtinen: ”Neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan”

Kodin Kuvalehden kolumnistin Kai Lehtisen mielestä vanhempien tehtävä on määrätä kaapin paikka.

”Jos joka mutkassa kysellään, tehdäänkö vai eikö tehdä, katoaa vanhemman rooli vastuullisena aikuisena”, kirjoittaa KK:n kolumnisti, näyttelijä Kai Lehtinen.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Elämässä selvinnyt kirjoitti:
Ennen sanottiin: Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Sääliksi käy niitä nykyajan nuoria, jotka 13-15 vuotiaina joutuvat huumekoukkuun ja sitä myötä elämä menee viksalleen.

Tämä on ihan supertyperä ja täysin väärä ajatus taas.

Tutkitusti nykynuoriso voi suurimmalta osin nykyään paremmin kuin ikinä aiemmin. He ovat myös järkevämpiä ja tervehenkisempiä ( esim. viinaa ei juoda kuten ennen).

Sitten on se osa nuoria, joilla menee todella huonosti. Heidän ongelmansa ei käytännössä koskaan ole se, että vanhempi on ollut liikaa läsnä ja liikaa neuvotellut, vaan se, että sitä vanhemmuutta ei ole ollut ollenkaan, koska vanhemmalla on liian suuria ongelmia itsellään. Samoin on aivan merkittävästi yleisempää, että pahoinvoivia ovat ne nuoret, joita on kasvatettu väkivallalla, kuin ne, joiden koskemattomuutta on kunnioitettu.

Vierailija

30/33: et ikinä vaatinut lapsia syömään silloin kun heillä ei ollut nälkä. Että mitä? Eikö äiti tiedä, million lapsella on ruoka-aika? Nälkä tulee jokaiselle muutaman tunnin välein ja ruoka-ajoista nyt ainakin on syytä  pitää kiinni jo ihan terveyden ja päiväjärjestyksen takia. Jos lapsi sanoo yhdeltä ettei ole nälkä, takuulla nälkä on puoli kahdelta. Tekeekö äiti sitten puolen tunnin kuluttua uudet ruuat sille, jolla ei ollut yhdeltä nälkä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
30/33: et ikinä vaatinut lapsia syömään silloin kun heillä ei ollut nälkä. Että mitä? Eikö äiti tiedä, million lapsella on ruoka-aika? Nälkä tulee jokaiselle muutaman tunnin välein ja ruoka-ajoista nyt ainakin on syytä  pitää kiinni jo ihan terveyden ja päiväjärjestyksen takia. Jos lapsi sanoo yhdeltä ettei ole nälkä, takuulla nälkä on puoli kahdelta. Tekeekö äiti sitten puolen tunnin kuluttua uudet ruuat sille, jolla ei ollut yhdeltä nälkä?

Ei tee. Kun minä olin lapsi, ei ollut pakko syödä, jos ei ollut nälkä tai ruoka oli muka pahaa, mutta sitten ei saanut mitään ennen seuraavaa ateriaa. Seuraavalla aterialla sitten varmasti maistui. Ateriavälit alle kouluikäisellä on niin pienet, ettei siinä mitään pahaa ehdi tapahtua, jos lapsella ei ole diabetesta tms. (Iltapalan kanssa ongelmaa ei yllättäen koskaan ollut, kun sai hedelmiä tai muuta ”herkkua”.) Ei tarvinnut montaa kertaa kokeilla, ennen kuin opin syömään kaikkea ja ruoka-aikoina. Nälkäkin ruoka-aikoina sitten oli, kun välissä ei saanut koko ajan mäystää jotain.

”No entä jos lapsella on ihan hirveä nälkä, eikö sittenkään saa mitään syödä? Oliko teillä lukot jääkaapin ovessa?” kiljuvat vapaan ”kasvatuksen” kannattajat nyt mielessään. Ei ollut lukkoja, ihan kielto riitti. Jos oli järkyttävä nälkä vaikka oli kiltisti syönyt edellisellä aterialla, niin sai ottaa jogurtin tai omenan tai muuta pientä, millä pärjäsi seuraavaan ateriaan. Jos ei ollut ollut nälkä tai oli muuten jättänyt syömättä (”tää on pahaa”), niin sitten ei tosiaan saanut kuin vettä ennen seuraavaa ateriaa. Sitä aterioiden skippailua kun ei oikeasti tapahtunut kuin yhteensä kolme tai neljä kertaa, ennen kuin opin, ettei kannata. Seuraavalla aterialla saattoi myös olla samaa ruokaa, jos sitä oli jäljellä, ja vaikka se olisi ollut ”pahaa” edellisellä yrityksellä, niin nälkä vei kyllä toisella yrittämällä jo voiton. Ja yllätys yllätys, nykyään olen kaikkiruokainen eikä mitään ”ei missään nimessä”-tason inhokkeja ole.

Jos lapsi kieltäytyy syömästä nääntymykseen asti, niin silloin kasvatuksessa on menty metsään jo kaaaauan sitten, tai sitten lapsi todennäköisesti on jollain tavalla sairas. Tiedän kyllä, ettei ”muuta et saa”-taktiikka välttämättä toimi esim. autismiin liittyvien aistiyliherkkyyksien takia nirsolle lapselle, mutta nämä ovat taas poikkeuksia. Perusterve neurologisesti normaali lapsi ei ruokalautasen viereen nälkään kuole, kunhan nirsoilu kitketään _heti_, eikä ensin anneta kolmea vuotta periksi.

Aina kaupungilla käydessäni näen ihmisiä, jotka mussuttavat kävellessään koko ajan jotain, ja ulkomuoto on sen mukainen. Silloin kiitän mielessäni vanhempiani siitä, että opettivat syömään ruoka-aikoina kunnon ruokaa ja muuten jättämään mässyttämisen väliin. Kylässä käydessäni kiitän mielessäni vanhempiani siitä, että kitkivät nirsoilun alkuunsa, koska muuten olisi todennäköisesti monta kertaa jäänyt kylässä nälkä, kun on ollut jotain itselle outoa ruokaa.

T. Eri kuin lainaamasi

Vierailija

Päämäärätön ihmettelijä kirjoitti:
Näin lähempänä neljänkymmen vuoden ikää ja edelleen omaa itseäni ja mielipiteitäni etsien, voin omasta kokemuksestani sanoa, että olisko sittenkin joku välimalli sopivin.

Oma mielipiteeni hukkui ja tukahtui läpi lapsuuden äidin mielipiteen alle. Ei ole kiva viettää koko aikuisikää itseään etsien kykenettömänä luottaman omaan mielipiteeseen kun sellaista ei koskan oltu sallittu... Erityisesti herkille lapsille suora autoritäärinen kasvatus on omiaan tuhoamaan lapsen niin upean mielen ja koko persoonallisuuden. 

Omia lapsiani pyrin tavallani kasvattamaan myös siten, että heidän oma sielunsa pääsisi esiin, ja pääsisi toteuttamaan omaa tehtäväänsä maan päällä.

Neuvotteleva kasvatus on juuri se välimalli. Lehtinen ei ole sitä edes kokeillut, eikä sen vuoksi ole oikea henkilö kertomaan toimiiko se vai ei.

Vierailija

Huomaa ainakin mieheni pojasta, että on saanut kaikesta päättää mitä tehdään, mitä syödään jne. Sitten tuli koulumaailma ja koulun rajat, säännöt. Luonnollisesti eivät sitten poikaa miellyttäneet ja tuli ongelmia aiempien ongelmien päälle.

Vanhemmat erosivat yhteisestä päätöksestä ja kuten luonnollista on erotilanteissa, poika jäi ja halusi jäädä äidilleen, jolla sai ja saa olla miten itse lystää, päättää mitä syödään, päättää tekemiset ja tulemiset, päättää siis kaikesta.

Isällään taas on aivan eri ote. On säännöt, kuri ja rajat eikä lapsi päätöksiä tee. Mielipiteitä saa olla, mutta jos joka päivä kinuaa roskaruokaa, se ei toimi. Isänsä ei roskaruokaravintolaan vie, kotona syödään kotiruokaa. Kännykän käyttöä rajaa, koska ei muuta tekisikään, kuin pelaisi Fortniteä aamusta iltaan.

Äidit tuntuvat olevan pullamössöä ja liian tunteellisia kasvattajia, isät taas sitten jämptejä ja ei joka asiaa tarvitse selitellä. Asiat vain tehdään, ilman sössötystä "kuule kulta kun nyt pitäisi......lässyn lässyn".

Yhtäjasitätoista

Kyllä vanhemmasta näkee ihan persesilmällä onko vahvuutta olla tuki ja asettaa rajat vai onko jäänyt itse vähän puolitiehen. Nämä sielujen etsijät ja puunhalaajat ärsyttävimmästä päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Äidit tuntuvat olevan pullamössöä ja liian tunteellisia kasvattajia, isät taas sitten jämptejä ja ei joka asiaa tarvitse selitellä. Asiat vain tehdään, ilman sössötystä "kuule kulta kun nyt pitäisi......lässyn lässyn".

Tämänkö väitteen perustat vain miehesi ja hänen exänsä kasvatusrooleihin? Kuulostaa siltä, että kirjoituksessasi puhuu katkeruus tuota exää kohtaan. Äideissä ja isissä on molemmissa "pullamössöä" ja "jämptejä".

Erkki Koivisto

Elämä ei ole mitään pullamössöä miksi lapsille pitäisi juurruttaa sellainen ajattelu? Kuri, ja järjestys koteihin niin loppuu nuorison huono käytös, ja ensimmäinen työkokemus ei ole ammattikoulun työharjoittelu!

5 lapsen mummo

Ehkä tuo Kai on myös antanut lasten jostain päättää. Nykyisin vaan lapsille ei saa sanoa ei sanaa ja joka asiassa kysytään haluaako lapsi. Ruokaillessa haluatko syödä tätä vai tätä. Pukiessa saa reistata vaatteiden kanssa. Mitään ei vaadita ettei tule traumoja. Lapsi elää turvattomana kun vanhemmat ei ole vanhempia.

Agrippa

Vierailija kirjoitti:
Ei olekkaan kyse siitä että vanhemmat määrää mitä lapsi ajattelee tai mitä mieltä lapsi on vaan siitä että aikuinen kertoo miten elämää on elettävä, auton alle ei juosta, hampaat on pestävä, nyt on nukkumaanmeno aika jne eikä suinkaan sitä että aikuinen määräisi mitä musiikkia läpi saa kuunnella tai mistä väristä lapsi saa pitää. Lasta ei vaan pidä laittaa päättämään asioista joista ei pysty päättämään kuten haluaako hän rikkoa lakeja vai ei tai haluaako nukkua vai valvoa, Laittaako sään mukaiset ulkoiluvaatteet vai ei jne

Naulan kantaan! Kuinka usein kuulet esim. ruokakaupassa vanhemman kysyvän alle kuusivuotiaalta:"Mitä ruokaa laitettaisiin?" Lasta ei saa panna päättämään asiasta, jonka päätöksenteko kuuluu vanhemmille. Lapsi saattaa suorastaan ahdistua joutuessaan päättämään niin suuren asian, jossa pitäisi pystyä valinnalla miellyttämään kaikkia perheenjäseniä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat