”Ei noin pienestä kannata itkeä!” ja viisi muuta vanhempien yleistä lausetta, joista psykologi varoittaa

”Ei noin pienestä kannata itkeä!” ja viisi muuta vanhempien yleistä lausetta, joista psykologi varoittaa

”Tuhmasti tehty!” on paljon parempi lause kuin ”Oletpa tuhma”.

”Reipas tyttö, ei sattunut!” ja ”Mene huoneeseesi rauhoittumaan”. Oletko sinäkin sanonut nämä lauseet? Psykogi Leea Mattila kertoo, mitä lauseita ja miksi aikuisten kannattaisi pienten lasten kasvatuksessa välttää.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Kahden lapsen äiti

Taas yksi artikkeli psykologin teoriatornista, joka ei tarjoa mitään ratkaisuja konkreettiseen arkeen. Kun lapsi vetää itku-potku-raivarit, ei suostu kävelemään kotiin päiväkodista, keksii tekosyitä olla nukkumatta tai ei kiireisenä aamuna pue päällensä. Toki näitä on hyvä pohtia, mutta tarjotkaa nyt hyvät psykologit jotain vaihtoehtojakin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki käteen

VOI JESSUS. Onko tällä naisella itsellään lapsia? Tänä päivänä on lasten kasvatus ilmeisesti kiellettyä. Kaikki mitä teet, on henkistä väkivaltaa tms. Annetaan elää ku pellossa, niinkö?

Vierailija

Ihan samaa mietin, että mitä tapoja muita on? Esim. Lapsi temppuaa kerta toisensa jälkeen lähtemisissä niin en ikäväkseni ole keksinyt muuta kuin viimisellä sanoa äiti lähtee nyt, jäätkö sinä tänne?

Vierailija

Hienosti vedetty mitä ei sas tehdä, mutta mitäs sitten saa sanoa/tehdä? 4lasta 4lastenlasta ja joskus on vain pakko sanoi että nyt täytyy mennä, jäätkö tänne vai lähdetkö mukaan. Yms "kiellettyä" kuinka monta lasta tämä neuvojen antaja on kasvattanut? Tervetuloa johonkin päiväkotiin vaikka kuukaudeksi harjoitteleen kuinka teoriat kohtaa käytännöt

Lto ja kolmen lapsen äiti

Lapsen voi napata syliin, jos hän ei suostu lähtemään. Yleensä tilanne purkautuu, kun pääsee ovesta/portista ulos. Joitain kertoja kun rimpuilevan lapsen kantaa ja puhuu asian auki siihen perään (aamukiireessä sen voi jättää iltapäivään, mutta mielellään mahdollisimman pian), niin lapsi oppii, että lähtöä ei voi loputtomiin siirtää.

Ennakointi auttaa usein myös. "Äiti hakee repun ja sitten lähdetään" toimii esim. päiväkodista lähtiessä. Kotona vaikkapa "Laitan ulkovaatteet lattialle valmiiksi ja sitten mennään." Lapsen kanssa voi myös opetella ajanhallinnan alkeita: "Kun tämä isoviisari on tämän kolmosen päällä, niin sitten lähdetään." Usein jo 3-vuotiaat ovat ylpeitä jos osaavat itse ennakoida lähdön näin. Muista kiittää onnistumisista ja myös hyvästä yrityksestä!

Vierailija

Minä sanon välillä, että nyt (/kohta) kyllä lähden ja sä tuut mukaan, menoks!
Tai ennakoidaan: tämä tehdään ja sitten mennään. Usein lapsi on pyytänyt, että saa vielä keinua minuutin tms. Usein myös saa ja sitten ei enää, pitää mennä. Kiire ei ole usein ollut muuta kuin sen takia, ettei tule kiukku väsyneenä ja nälkäisenä (lapselle). Sekin on selitetty, että mennään ettei ala harmittaa kotimatkalla tms., ehditään syömään ennen kuin ollaan kuoltu nälkään. Tämmöiset naurattaa lasta yleensä.

Vierailija

"Ei sattunut, elämä jatkuu" - varmasti tän suuntaista voi käyttää väärin. Mutta jokainen esimerkiksi eläinten kanssa enemmän ollut tietää, että ne hermoheikot kaikesta ahdistujat ja neulakammoiset lemmikit ovat juuri niiden omistajien, jotka lohduttelevat ja voivottelevat jokaisen pikkuharmin kohdalla. Ei ne lapset ole sen ihmeellisempiä. Toki lapsen hätää pitää kuulla, mutta kenenkään etu ei ole se, että pienestä haverista tehdään iso ongelma. Kipu on erittäin suurelta osalta psykologinen kokemus, ja siihen kokemukseen vaikuttaa paljon se, antaako lähipiiri ymmärtää kyseessä olevan iso kärsimys vai pikkujuttu. Muutama muukin neuvo saa kohottamaan kulmakarvoja.

Vieraileva ohikulkija

"Hoitopaikoissa tehdään yhä usein samalla tavoin. Jos joku lapsi ei tottele aamupiirissä, hänet saatetaan viedä viereiseen huoneeseen rauhoittumaan, pois häiritsemästä muita."

Niin viedäänkin, mutta lasta ei jätetä yksin! Kun esim. kiroileva, huutava, aggressiivinen, levottomasti vaelteleva ja aamupiirihetkeä kaikin tavoin häiritsevä lapsi viedään tilanteesta pois, hänen kanssaan on AINA hoitaja siellä oven toisella puolen.

Lasta ei siis a) koskaan jätetä yksin ja b) lapsen kanssa käydään aina tilannetta läpi, jotta hän tietää, miksi hänet poistettiin aamupiiristä.

Lapsella on myös rauhoituttuaan mahdollisuus tulla uudestaan mukaan aamupiiriin kokeilemaan, voisiko siellä sittenkin olla. Hänelle annetaan aina toinen mahdollisuus. Kolmatta harvemmin tulee, koska aamupiiri kestää yleensä noin 15 - 20 minuuttia.

Ihmettelen, että psykologi Leea Mattila jätti niinkin tärkeitä seikkoja kokonaan mainitsematta. Vai jättikö toimittaja kirjoittamatta jotain oleellista?
Miten vain, mutta nyt tuosta Mattilan lausahduksesta nousee mielikuva, että lapsi jätettäisiin hoitopaikassa aivan oman onnensa nojaan aamupiiristä poistamisen jälkeen, mikä ei todellakaan pidä paikkansa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat