Lukijan kirje: Lapset eivät välttämättä auta

Lukijan kirje: Lapset eivät välttämättä auta

Kaikki aikuiset lapset eivät soittele iäkkäille vanhemmilleen saati käy kylässä.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Kirjoittajan elämä ei vielä ole siinä vaiheessa, jolloin aloitetaan vanhemman asioiden hoito. Jos elämän päiviä riittää, niin sekin asia tulee kohdalle. Tarvitaan empatiaa ja rakkautta siihen vanhevaan äitiin tai isään. Me kaikki olemme aikamme lapsia ja teemme virheitä omien lastemme kanssa. Omakaan äitini ei ehkä ollut ison työtaakkansa alla maailman paras kasvattaja neljälle lapselleen, mutta niin vaan olen hoitanut äitini asioita sen jälkeen, kun hänen omat voimansa loppuivat.
Nyt hänen poismentyään on hyvä mieli ja ikävä.

Äiti minäkin

Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä, ahneita, tyhmiä ja sieluttomia.

Osa lapsettomista on tahattomasti lapsettomia.?, sekä tekee heistä ahneita, tyhmiä ja sieluttomia? Taidat itse olla suurperheen äiti?
Yleensä eniten lisääntyvät juurikin vähemmän älykkäät (myös ihmiset) lajit. Määrällä siis turvataan suvun jatkuvuus, ei laadulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ainakin omaa äitiäni lapset huomioi ja auttaa mahdollisimman paljon. Vaikka aina se ei päivänpaistetta ollut tuo kotielämä. Eikä äiti edes hoitanut lapsianikaan. Silti aikuiset lapsenikin auttavat äitiä.

Ei äidillä enää kauaa ole jäljellä. Tuskin vuottakaan. Mitäpä sitä tässä vaiheessa olisi hyötyä alkaa kaivelemaan niitä aikoja monen kymmenen vuoden takaa, kun äiti ei osannut empaattisesti käsitellä murrosikäistä minua, vaan kaiken suun soiton jälkeen käski pakata tavarat ja muuttaa parempaan kotiin. En muuttanut. Mutta monta riitaa oli silloin ja itkin, että äiti ei ymmärrä minua, se ei ole koskaan ollut nuori.

Oma sydämenikin saa olla rauhassa, kun tiedän, että olen hoitanut äitiä hyvin loppuun asti

Äiti ja mummi itsekin

Minun äitini on pian 90-vuotias. Vaivaa on monenlaista ja liikutakyky huono. Asuu kuitenkin vielä itsekseen ja valmistaa oman ruokansa. Päivät viettää televisiota katsellen ja tupakkaa poltellen.

Hän valittaa kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta. Hänen mielestään kukaan ei välitä, missä kunnossa hän on. Naapurit eivät käy, kun hän on heidät ajanut pois epäystävällisellä käyttäytymisellä. Ystäviä ei enää ole, ei niitä ole koskaan montaa ollutkaan. Miesystävät ovat kuolleet. Lapsenlapsia on paikkakunnalla 2. Muiden kanssa ei ole yhteydessä ja näidenkin kanssa harvoin. Veljeni asuu kaukana ja harvoin äiti mainitsee puhuneensa poikansa kanssa. Minä, tytär olen eläkkeellä ja asun 10 km päässä. Minulla on neljä lasta ja kolme lapsenlasta. 

Vien äidin labraan/apteekkiin pari kertaa kuukaudessa. Hoidan hänen kauppa-asiat ja jätekuljetukset. Hän ei liiku kotinsa ulkopuolella itsekseen. Siivousapua hänellä käy, kunhan pyytää ja soittaa. Käyn joka viikko hänen luonaan ja joka kerran lähtiessäni sanon, että: soita jos tarvitset apua, niin tulen.

Minut on kasvatettu piiskaamalla ja alistamalla, "otettu ns. luulot pois". Omaksi parhaakseni minua on kuritettu koko lapsuusajan. Ollessani vakavasti masentuneena, päässäni kuului: "Äiti, äiti, älä enää lyö olen jo aivan kiltti"

Hammasta purren menen hänen luokseen ja teen mitä hän haluaa minun tekevän. Emme keskustele oikeastaan mistään, häntä ei kiinnosta muiden ihmisten asiat tai tekemiset. Kuuntelen joka kerta ne samat negatiiviset valitukset, joille en voi tehdä mitään. En voi ottaa pois hänen kipujaan tai järjestää hänelle seuraa. Hän pääsisi päiväkerhoon tapaamaan muita ja ruokailemaan, ei halua. Hän saisi kotiapua jos haluaisi, mutta mikään ei saa maksaa mitään. Ulkoilemaan hän pääsisi pyörätuolin ja minun kanssa, hän ei halua. 

Joskus toivon, että olisin nuorena muuttanut niin kauas, etten pääsisi käymään hänen luonaan kuten ei veljenikään pääse.

Yritän nyt olla hänen apunaan niin kauan kun pystyn, vaikka arvostus ja kunnioitus puuttuu minultakin. En ole ollut koskaan hänelle kelvollinen, enkä tule koskaan olemaankaan. Toivon hartaasti, ettei minusta tule äitini kaltaista. 

Vierailija

Kummallista, mutta minun tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka ei pitäisi vanhempiinsa yhteyttä ja auttaisikin. Itse hoidan muistisairasta lähes 90-v äitiäni niin paljon kuin voin, vaikka välimme eivät aina ole olleet parhaat mahdolliset. Äitini on hankala ja raskas luonne ja ikävä kyllä negatiiviset piirteet vain korostuvat vanhana, muistisairaus taas tuo esiin täysin uusia, ei niin mukavia piirteitä. Tästä huolimatta ajattelen, että hän on antanut minulle elämän, hoitanut minua niillä eväillä jotka hänellä on ollut. En ole itsekään ollut paras mahdollinen äiti omille lapsilleni, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. Olen kuitenkin menettänyt joskus hermoni, olen ollut väsynyt, tiuskinut, sanonut pahasti jne. Silti rakastan lapsiani yli kaiken ja pahinta mitä voisin kuvitella, on että menettäisin heidät, tavalla tai toisella. Ehkä äitinikin tuntee näin?

Kaikki ystäväni huolehtivat vanhemmistaan, kuka milläkin tavalla. Yksi, jolla on aina ollut hyvin etäiset välit äitiinsä, hoitaa kuitenkin kaikki äitinsä käytännön asiat, vaikka sanookin, että ei tunne mitään äitiään kohtaan. Ja käy myös viikottain tätä katsomassa. Äiti vei tyttärensä lastenkotiin vauvana ja isovanhemmat hakivat hänet sieltä luokseen asumaan. Isäänsä hän ei ole koskaan tavannut, koska isä ei halunnut. Sehän on aivan ymmärrettävää, että ei pidä vanhempiinsa yhteyttä, jos nämä ovat olleet esim. väkivaltaisia.

Opettele tervettä itsekkyyttä!

Tarinasi kuulostaa todella kamalalta! Mielestäni Sinun tulisi nyt opetella tervettä itsekkyyttä ja pitää puolesi! Ja ehkä Sinun olisi aika lopettaa iäkkään äitisi avustaminen! Suomi on sivistysvaltio. Kyllä 90-vuotiaalle vanhukselle on löydyttävä yhteiskunnan tarjoama hoitopaikka, koska vanhus ei pärjää kotonaan ilman jatkuvaa apua! Suomessa lähisukulaisilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta huolehtia iäkkäistä sukulaisistaan. Moni meistä auttaa lähiomaisiaan ja iäkkäitä sukulaisiaan pyyteettä, mutta ketään ihmistä ei voi painostaa ja pakottaa auttamiseen. Sinulla ja kenelläkään muullakaan ei ole velvollisuutta auttaa ihmistä, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti! 

Äiti ja mummi  </p> <p>Minut on kasvatettu piiskaamalla ja alistamalla, "otettu ns. luulot pois". Omaksi parhaakseni minua on kuritettu koko lapsuusajan. Ollessani vakavasti masentuneena, päässäni kuului: "Äiti, äiti, älä enää lyö olen jo aivan kiltti". [/quote kirjoitti:

Hammasta purren menen hänen luokseen ja teen mitä hän haluaa minun tekevän. Emme keskustele oikeastaan mistään, häntä ei kiinnosta muiden ihmisten asiat tai tekemiset. Kuuntelen joka kerta ne samat negatiiviset valitukset, joille en voi tehdä mitään. En voi ottaa pois hänen kipujaan tai järjestää hänelle seuraa. Hän pääsisi päiväkerhoon tapaamaan muita ja ruokailemaan, ei halua. Hän saisi kotiapua jos haluaisi, mutta mikään ei saa maksaa mitään. Ulkoilemaan hän pääsisi pyörätuolin ja minun kanssa, hän ei halua." [/quote]

Kaija 64v

Minulla on 3 tytärtä, 2 heistä on sairaanhoitajia. Siitä huolimatta en halua heidän hoitavan minua, heillä on oma elämä elettävänä. En ole heitä minun hoitajikseni synnyttänyt eivätkä he ole minulle mitään velkaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat