”Suuri ilo ei aina ole äänekästä” – nämäkin 10 asiaa opin sairaalan lastenosastoilla

”Suuri ilo ei aina ole äänekästä” – nämäkin 10 asiaa opin sairaalan lastenosastoilla

Arvokkainta on arki. Sen huomaa vasta, jos arki viedään tilapäisesti pois. Silloin kaipaa sydämensä pohjasta kiireaamuja, jolloin puki lapselle kurahousuja eteisessä.

Ensimmäinen sairaalassa oppimani asia oli: ”lastaan ei voi suojella kaikelta”. Tärkein oppi kuului kuitenkin: ”toivoa on aina”.Lue koko juttu

Kommentit (2)

Potilaan äiti

Kirjoittaja ei sano mitään henkilökunnasta. Omat kokemukseni Lastenklinikalta kolmen vuosikymmenen takaa ovat kahdenlaisia; erittäin hyviä ja pohjattoman surkeita. Keskososaston koko henkilökunta oli täyden kympin ja ylikin ansaitsevaa tavassaan hoitaa potilaita ja kohdella omaisia. Sitä en ikinä unohda. Tavallisen osaston henkilöstö sen sijaan istui kahvilla, oli ynseä ja epäystävällinen, ei suostunut antamaan mitään tietoja, yritti estää vanhempia tutustumasta asiakirjoihin, joihin heillä oli oikeus. Lääkäriä,ei saanut tavata, ja jos saikin, tämä oli täysin tietämätön ”tapauksesta”.Samassakin sairaalassa voi olla sekä 0-tason hoitoa ja kohtelua että aivan erinomaista sellaista. Jäin ihmettelemään, oliko tavallisen osaston henkilökunta paitsi vailla vähäisintäkään empatiaa tai edes tapoja, vai oliko kyse koulutuksen puutteesta. Tämä tapahtui suunnilleen samaan aikaan Osasto 10-ohjelman kanssa.

Äiti

Olen samaa mieltä kuin Potilaan äiti. Kaikki kunnia keskososastolle. Heidän työtään ja asennettaan en Kiina unohda. Siitä,olen todella kiitollinen. Muistaakseni osastolla 7 noin 35 vuotta sitten tilanne oli alapuolella kaiken arvostelun. Ei mitään tietoa, onneksi mieheni oli juristi ja pisti henkilökunnan todella tiukalle ja saimme lukea asiakirjoja, joista maallikkona emme kaikkea ymmärtäneet. Lääkärin tapaamista sai odottaa monta päivää ja sitten tämä ilmestyi paikalle ja sanoi, ettei tiedä tästä,tapauksesta mitään. Ei siis vaivautunut lukemaan edes asiakirjoja. Meitä,oli varoitettu (ammattilainen), että jos vanhemmat ovat hankalia, se kostetaan lapselle. Olinpaikoista niellä kiukku. Onneksi viimeisenä,yönä,oli sijainen, joka. Oli sympaattinen ja asiallinen. En ikinä anna senttiäkään Lastenklinikalle juuri siitä,syystä, että,kokemukseni tavallisesta osastosta on alapuolella kaiken arvostelun. Minusta onntodellä häpeällistä,mettä,julkisen sairaalan hoitajat istuvat kahvilla tai muuten toimistossa, eivätkä hoida lapsia. Jäleenpäin kuulimme, että kun joku kuolee, kaikki tutkimusta tekevät lääkärit ryntäävät paikalle ja haluavat eri elimiä omia tutkimuksiaan varten eikä vanhemmilta kysytä mitään. Tämän onnistuimme me kuitenkin estämään uhkailulla, että otamme yhteyttä muihin viranomaisiin ja hakemaan kuolleen lapsemme pois näiden haukkojen kynsistä. Sitä en ikinä unohda ja Lastenklinikka on oikeasti oikea ”mörkö” ja laittomasti toimiva yksikkö meidän kokemuksemme mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat