Jari Sinkkonen: "Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Jari Sinkkonen: "Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Lukittu

Kysyimme lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta, mitä aikuiset eivät lapsista tajua. Näin hän vastasi.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (50)

Vierailija

Mielestäni saisi välillä muistuttaa toisinpäinkin! Lapsi on pieni aikuinen! Ei mikään erikoisolento, jolta voidaan vaatia ihmeitä. Kyseessä ei ole mikään eri laji, vaan yhtälailla kuin aikuisetkin, lapset tuntevat, kokevat & näkevät. Lapsi on pieni aikuinen ja tarvitsee yhtälailla lomaa ja vapaa päiviä kuin aikuisetkin, lapsikin tarvitsee ystäviä, lapsi ei ole elastinen möntti, joka taipuu tilanteeseen kuin tilanteeseen vähääkään murehtimatta, niin kuin ei aikuinenkaan. Mielestäni näiltä pieniltä ihmisen aluilta vaaditaan toisinaan aivan liikaa vedoten vain siihen, että kun "ne ovat lapsia"....

rentomutsi

Lapset ovat ennen kaikkea kuitenkin ihmisiä, joilla on myös omat aivot. Lapset eivät ole kaikki samanlaisia, kuten eivät aikuisetkaan. Eikä lapsi ole koira, joka oppii heti "huonoille tavoille", jos ei jatkuvasti pidä suitsia tiukalla. Itse olen ottanu oman lapsen kanssa sen linjan, että elämän ääriviivat päätän minä äitinä, ja muista voidaan neuvotella. Meillä keskustellaan paljon joka asiasta, koska minua kiinnostaa oikeasti kuulla lapseni mielipide ja näkemys eri asioihin. Lapsi tykkää pohdiskella asioita ja kyselee paljon. Vain lasta oikeasti kuuntelemalla pääsee selvyyten siitä minkälainen se oma lapsi on.
Toki ne itkupotkuraivarit yms kuuluu asiaan, niihin pitää suhtautua aikuisen elämänkokemuksella. Mutta kannatan lapsen opettamista ajattelemaan omilla aivoilla. Lapsi ei mene pilalle, vaikka sitä välillä hemottelee, antaa valita ruuan tai kaupasta ne housut joista itse tykkää. Lasta voi myös opettaa, että valinnoilla on seurauksia, hyviä tai huonoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyyti

Niin se on, että kasvattaminen juontaa juurensa omista lapsuuden kokemuksista, joita ei ole ollenkaan helppo sivuuttaa. Lähtökohtaisesti vanhemmat, jotka ovat lasta toivoneet ja sellaisen saaneet, haluavat tehdä parhaansa. Omasta sukuhistoriasta kuitenkin kumpuaa monen moista - toimintamalleja asioita, joita ei ole käsitelty ja tiedostettu... Ihan vaan - herätys todellisuuteen kasvatuskirjojen lukijat. Tuetaan näitä vanhempia, jotka ovat eksyksissä, sillä tukea he tarvitsevat eikä haukkuja ja sormella osoittelua. Itsekin kompuroinut olen...

Vierailija

Miltähän nuoresta sellainen tuntuu jos hän ei koe että häneen luotetaan. Minusta festarit kuuluu nuoruuteen osana sitä höperöä tekemistä. Vastuun ottamisen harjoitukset tärkeitä myös. Ammattikoulussa joutuu täysin omilleen. Olen kuullut paljon tapauksia joissa koulu kärsinyt näiden asioiden takia. Ei vanhemmat voi pitää nuorta joka tilanteessa narun päässä. Minusta nuori tarvii myös onnistumisen kokemuksia luottamus asioissa ja vastuun kantamisessa. Nämä kaksi asiaa vaikuttaa myös muuhunkin toimintaan kuten omatoimisuuteen ja asioiden loppuun viemiseen.

Äiti kolmelle

Kyllä minusta lasta voi ottaa mukaan miettimään joitakin asioita, sellaisia mihin hän on kykenevä ottamaan kantaa. Näin lapsi oppii keskustelemaan, ja on myös tärkeä tulla huomioiduksi. Aikuinen tietysti tekee päätöksen ja on vastuussa esimerkiksi ruoan monipuolisuudesta. Joskus onkin parempi esittää vaihtoehtoja; "haluaisitko syödä huomenna kala- vai lihakeittoa?"

Vierailija

pentti hotti kirjoitti:
Leikki on lasten työtä, pojat voivat leikkiä sotaa tai ritaria ja tytöt kotia ja sairaalaa.

Olipas tässä kovin kapea ja esihistoriallinen näkemys sukupuolirooleista. Ehkä tarkoituksesi olikin provosoida.

tätiihminen

Olen kyllä usein ajatellut, että aikuisuus on yllättävän samanlaista kuin lapsuus ja nuoruus. Aikuisena ihminen on kyllä älykkäämpi ja selviää sen vuoksi monesta asiasta paremmin. Toisaalta taas aikuisena kestää huonommin vastoinkäymisiä. Lapsena en koskaan menettänyt yöuniani ja pystyin keskittymään esim. koulunkäyntiin, vaikka mitä murheellista olisi tapahtunut.

Vierailija

Mitä aikuiset eivät vielä ymmärrä lapsista? Sitä, että ikä ei saisi ratkaista ihmisarvoa. Ellei lasta pysty kunnioittamaan pyyteettömästi, on turha odottaa, että hänkään kunnioittaisi - itseään saati muita. (Moni odottaa kuitenkin, koska on niin höperö, ettei ymmärrä mitä "pyyteetön" tarkoittaa. Menee jyvät ja akanat sekaisin.)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat