Lukijan kirje: Lasten 7 vuoden ikäero on hyväksi

Lukijan kirje: Lasten 7 vuoden ikäero on hyväksi

Oli rankkaa aloittaa vauva-aika alusta, mutta kuopus on ihana lisä perheeseemme.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Vierailija

Puhutaan, että 1 lapsi on ympäristöteko. Ehkä jossain ylikansoittuneessa maassa tai valtiossa mutta eiköhän meille Suomeen lisää lapsia mahdu. Olin itse pitkään yhden lapsen kannalla mutta kummasti olen alkanut pohtimaan että esikoinen ansaitsisi ”tutkaparin”. Ainokaiseni sain 36-vuotiaana joten mietin jo väistämättä ettei hän kovin vanha ole kun minulla ja isällänsä kilometrit loppuvat. Ja kun näin vääjäämättä käy, olisi hienoa että esikoisella olisi sisarus johon nojata. Kiitos jutusta, se rohkaisi ajattelemaan että ehkä sitä liki nelikymppisenäkin vielä jaksaa vauva-ajan rikkonaisine öineen ja vaipparalleineen.

Vierailija

Vähän samanlaisia mietteitä, olimme jo ajatelleet että kaksi lasta riittää, kun päätimme vielä antaa kolmannelle mahdollisuuden. Moni sanoo että siinä se kolmas menee kuin kaksikin, muttei se nyt ihan niin mene. Minulla äidillä oli ikää jo 39v. kun kuopus syntyi ja huomaan kyllä eron jaksamisessa keskimmäisen hoitamiseen, joka syntyi kun olin 34v. yövalvomiset tuntuu nyt raskaammalta kuin silloin. Hän on joka tapauksessa ihana lapsi ja olemme kiitollisia hänestä, toivon että hänellä on hyvä perhe ä jaksamme touhuta hänen kanssaan kuten kahden vanhemmankin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitimamma

Perheessämme oli ennestään kolme tyttöä, jotka olivat syntyneet kolmessa vuodessa. Neljäs lapsi, joka oli poika syntyi 7 vuotta kolmannen jälkeen. Toisaalta ihanaa, kun tytöt hoitivat onnellisena pikku-veljeään. Mutta kun perheessä oli nyt yksi selvästi toisia nuorempi lapsi, niin kaikki yhteiset menemiset ja tekemiset jouduttiinkin sen jälkeen tekemään pikkumiehen ehdoilla. Nyt tilanne on hieman toinen, kun nuorin on jo 9. Silti koen, että 4 lasta yhteen soittoon olisi ollut helpompi ja järkevämpi ratkaisu kun tämä. Kuitenkaan meidän kohdalla se ei ollut omasta halusta kiinni. Lapset ovat Luojan lahja, joita olemme saaneet. Olemme kiitollisia, että saimme ihanan pojan.

Sain ensimmäiset lapseni parikymppisenä, parin vuoden välein. Silloin nuorena aika kulki kuin siivillä, odotin kokoajan lasten kasvavan, oppivan van kävelemään, puhumaan ym. Kun sitten olin 39v kuopus syntyi, nautin raskausajasta vatsaani ihaillen. Jokainen päivä vauva-aikaa oli uskomaton, tiesin tarkkaan miten nauttia vauvasta ja antaa sille pienelle kaikki mahdollinen rakkaus ja huolenpito. Koko kuopuksen lapsuus oli suuri nautinto! Yhtä rakkaita ovat esikoinen ja keskimmäinenkin, olen vaan osannut nauttia enemmän tästä "syyskylvöstä"!
Sain ensimmäisen lapsenlapsen kun olin 41v ja siitä tuli nuorimmaiseni paras kaveri.
Lapsenlapsia on nyt 3 ja kaikki ovat aina saaneet tulla mummolle, niistäkin pitää osata ottaa kaikki rakkaus "irti"....on aivan upeeta kuulla kaupan parkkipaikalla kun teini-ikäinen kavereittensa joukosta huutaa iloisesti:"Hei Mummo!" ja kun joku sanoi:"Onks toi sun Mummo?" Niin 16v poika sanoi:"On, ja ihan paras Mummo onkin!"
Elämästä vaan pitää osata nauttia!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat