Äitinsä menettänyt Beata, 7: ”Kun suruttaa, saa olla surullinen – aina ei tarvitse olla reipas”

Äitinsä menettänyt Beata, 7: ”Kun suruttaa, saa olla surullinen – aina ei tarvitse olla reipas”

Beata menetti äitinsä neljävuotiaana. ”Ennen kuin äiti tuli sokeaksi ja kuoli, äidillä oli lakupiiloja minulle tyynyn alla”, Beata muistaa.Lue koko juttu

Kommentit (6)

orpo

Minä vieläkin itken äitini ja perheeni menetystä v.-55. Olin silloin muutama päivä vaille 6 v. Äitini kuoli , isä tappoi hänet. Olimme koko perhepienessä asunnossa, meidät lapset oli oli laitettu nukkumaan, niin heräsimme siihen, että asunnossa tapahtui jotain hirveää. Veljeni 9v. meni naapuriin soittamaan ambulanssia ja poliisia. Meidät vietiin jonnekin naapuriin, en muista muuta,kuin piipaa piipaa, mikä ääni vainosi minua vuosia kaupungissa.

orpo kirjoitti:
Minä vieläkin itken äitini ja perheeni menetystä v.-55. Olin silloin muutama päivä vaille 6 v. Äitini kuoli , isä tappoi hänet. Olimme koko perhepienessä asunnossa, meidät lapset oli oli laitettu nukkumaan, niin heräsimme siihen, että asunnossa tapahtui jotain hirveää. Veljeni 9v. meni naapuriin soittamaan ambulanssia ja poliisia. Meidät vietiin jonnekin naapuriin, en muista muuta,kuin piipaa piipaa, mikä ääni vainosi minua vuosia kaupungissa.

Sydämellinen halaus sinulle, ja kiitos kun kirjoitit, nimimerkki Orpo. Kohtalosi on kauhea, toivottavasti olet saanut elämässä paljon tukea ja korvaavia, hyviä ihmisiä lähellesi. Lämpimin ajatuksin ja voimia toivottaen, Arja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Uskomattoman viisas pikkuinen! Kunpa omallekin tytölle jäisi yhtä ihania muistoja minusta sitten, kun minusta aika jättää. Vaikea kuvitella oman äidin kuolemaa, tulen myös itkemään koko ajan ja joka ikinen sekunti.

-minna-

Ylpeä äiti!
Kyllä, lapseni sai tänään stipendin, ansaitusti. Ei, hän ei ole 10 oppilas, vaan juuri se 7 oppilas. Kielissä hän on hyvä, lukuaineet tuskaa, hänellä ei ole dyslexiaa, mutta muita kielellisiä ongelmia, ennenkaikkea luetun tekstin muistamisessa.

Silti, koulunkäynti on kivaa ja läksyt tehdään ilman patistelua, joka päivä.
Kokeisiin meillä luetaan keskivertoa enemmän, vaatii meiltä vanhemmilta paljon. Mutta ääneen kuulusteleminen on ainut keino, jolla asiat muistuu.

Kiitos, ihanan opettajan, joka näkee jokaisen oppilaan yksilönä ja sen työn määrän näidenkin 7 ja 8 takana. Ja näin ollen kaikilla myöss mahdollisuus stipendiin. Jokaisessa on joku vahvuus!!

Stipendin myötä, itsetunto kasvaa kohisten!

Onnittelut kaikille tänään stipendin saaneille! Oli syy taustalla mikä tahansa.

Kaikki on arvokkaita, jatketaan yrittämistä, ja kaikenlaisten ihmisten hyväksymistä ja kannustamista!

5 lapsen äitinä, 4 jo aikuisia, tiedän että stipendiä tai ei, kaikista tulee kuitenkin kelpo kansalaisia.
Minusta hymypatsaat ovat myös loistava asia, tämä kun vielä saataisiin ruotsinkielisiin kouluihin!

Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti!

Rosaly

-minna- kirjoitti:
Ylpeä äiti!
Kyllä, lapseni sai tänään stipendin, ansaitusti. Ei, hän ei ole 10 oppilas, vaan juuri se 7 oppilas. Kielissä hän on hyvä, lukuaineet tuskaa, hänellä ei ole dyslexiaa, mutta muita kielellisiä ongelmia, ennenkaikkea luetun tekstin muistamisessa.

Silti, koulunkäynti on kivaa ja läksyt tehdään ilman patistelua, joka päivä.
Kokeisiin meillä luetaan keskivertoa enemmän, vaatii meiltä vanhemmilta paljon. Mutta ääneen kuulusteleminen on ainut keino, jolla asiat muistuu.

Kiitos, ihanan opettajan, joka näkee jokaisen oppilaan yksilönä ja sen työn määrän näidenkin 7 ja 8 takana. Ja näin ollen kaikilla myöss mahdollisuus stipendiin. Jokaisessa on joku vahvuus!!

Stipendin myötä, itsetunto kasvaa kohisten!

Onnittelut kaikille tänään stipendin saaneille! Oli syy taustalla mikä tahansa.

Kaikki on arvokkaita, jatketaan yrittämistä, ja kaikenlaisten ihmisten hyväksymistä ja kannustamista!

5 lapsen äitinä, 4 jo aikuisia, tiedän että stipendiä tai ei, kaikista tulee kuitenkin kelpo kansalaisia.
Minusta hymypatsaat ovat myös loistava asia, tämä kun vielä saataisiin ruotsinkielisiin kouluihin!

Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti!

No mitä h*lvettiä? Liittyy aiheeseen MITEN?!

Maarit Halonen

Hei Beata!
Luin tarinasi tänään ja halusin vain kertoa että myös minä menetin äitini 4-vuotiaana hänen kuoltuaan sairaskohtaukseen.
Onneksi minulla on ollut sisko ja isi, ja muita tärkeitä aikuisia elämässäni. Varmasti myös sinulla on, et ole yksin =) Ja meitä jotka ovat kokeneet saman kuin sinä on; siinäkään et ole yksin.
Äidin menetys nuorena on elämänmittainen suru, ja niin monta kertaa matkan varrella olen toivonut että hän olisi elossa ja olisi nähnyt minun kasvavan nuoreksi, aikuiseksi. Mutta se ei ole estänyt minua olemasta onnellinen, sitä äidit lapsilleen kuitenkin aina toivovat; niin sinun kuin minunkin vaikka he ovatkin paikassa jonne ei näe silmin vaan sydämellä.
Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi! <3

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat