Lukijan kirje: Miksi en saa suhteitani miehen kanssa toimimaan?

Lukijan kirje: Miksi en saa suhteitani miehen kanssa toimimaan?

En keksi, miten miehiä voisi ymmärtää ja miten suhteen heidän kanssaan voisi saada toimimaan.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Fatale

Luulen, että kyse on tuurista -ja asenteesta. Moni sietää millaista kumppania hyvänsä, koska ei halua olla yksin. Moni ryhtyy suhteeseen, vaikka ei oikeasti niin toisesta piittaisikaan, toinen vaan sattui paikalle sopivasti ja uutuus kiehtoo. Kun arki iskee ja alkaa kyllästyttää, on aika vaihtaa paria. Miksi tämä on yleistä? Kokemukseni mukaan useimmat eivät tunne itseään, eivät liiemmin pohdi elämäänsä, kunhan mennä porhaltavat. Tunne-elämä jää pinnalliseksi, köyhäksi, ja oma mielihyvä on keskiössä. Koska nykymaailmassa on helppo tavata uusia ihmisiä eikä perhe/parisuhde ole sosiaaliseen statukseen eikä elintasoon vaikuttava asia - naimaton ihminen ei ole poikkeava eikä turvaton- ei ympäristökään aseta painetta sopeutua vallitsevaan normiin. - Minäkin ymmärsin parinvalintojani vasta myöhään, sillä en tuntenut motiivejani ja valitsin hyvin usein väärin. Surullista, mutta niin tavallista.

Hakekaa keskusteluapua

Ei miehet sen paremmin kuin naisetkaan ole yhdestä puusta veistettyjä. Moni mies vaikenee, mutta yhtä lailla naisia, jotka eivät saa sanaa suustaan. Toisaalta moni mies puhuu enemmän ja avoimemmin kuin naiset konsanaan.

Silti olen pahoillani puolestasi nimimerkki Väsynyt. Sinulle on sattunut kolme tuppisuuta. Syy ei todellakaan ole sinut. Olet tehnyt kaikkesi, jotta suhde toimisi.

Minulle ei tekstistäsi aivan selvinnyt, onko nykyinen miehesi myös sulkenut suunsa ja lähtenyt etsimään uutta kumppania vai oliko se osa tekstistä yleistä analyysiä miehistä. Jos on näin, olen vielä enemmän pahoillani, varsinkin jos teillä on yhteisiä lapsia. Et myöskään kertonut, oliko miehesi heti suhteen alusta asti puhumaton, vai onko tuppisuisuus myöhäsyntyisempää? Samoin et avannut, miksi miehesi juo?

Oletteko kokeilleet parisuhdeterapiaa? Tai jotain muuta keskusteluapua? Joskus vieraan kanssa ongelmista on helpompaa puhua. Ainakin seurakuntien perhetyö tarjoaa ilmaista keskusteluapua. Perheterapiaan voi mennä yksikseenkin, jos kumppanisi ei halua lähteä mukaan. Asioiden puhumisesta on aina apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ehkä kannattaa olla alusta asti oma itsensä ja katsoa natsaako kemiat. Liiallinen toisen miellyttäminen ilman vastakaikua tuskin johtaa onnistuneeseen lopputulokseen.

Siiri Anger

Ehkä yrität likaa? Ainakin mieheni haluaa olla välillä omissa oloissaan. Ja niin minäkin. Ei ole tarkoitus koko ajan ottaa toista huomioon, vaan elää. Pääasia on että molemmat ovat luontevia ja omia persooniaan arjessa. Kun yrität miellyttää, niin miehesi voi tuntea itsensä ahdistetuksi. Hiljaisen miehen voi saada avautumaan kun teette esimerkiksi pitkiä kävelyretkiä ilman että kieli pitkällä odotat hänen puhuvan. Toinen hyvä tilanne voi olla vaikka viikonlopun lomailu hotelli tai lomamökillä. Tunnelman pitäisi olla vapaa ja rentoutunut. Toivottavasti miehesi ei ole lopullisesti lukkiutunut! En usko.

Millamaaria

Kannattaa lukea Suvi Tirkkosen ”Himoitse, Leiki ja rakasta”. Tässä pieni esittely huippuhyvästä kirjasta, jota voi suositella kaikille, joosta tuntuu, ettei kumppani halua tehdä mitään yhdessä.

”EI avioerolle, KYLLÄ intohimolle!

Mitä tekee nainen, jolla on 18-vuotinen, kitkuttaen eletty avioliitto takanaan eikä tietoa paremmasta? Pakkaa kassit? Ei vielä. On niin monta kysymystä, joihin on ensin löydettävä vastauksia. Miksi ystävät ympärillä eroavat yksi toisensa jälkeen? Mihin rakkaus ja intohimo katoavat? Onko seksielämän surkastuminen väistämätön tosiasia? Pitäisikö meidän olla jo huolissamme lajimme säilymisestä? Riittääkö lääkkeeksi keskustelu? Miksi parisuhdekurssit ja -terapiat eivät auta?

Vastauksia etsiessään nainen löytää vähitellen myös itsensä ja naiseutensa – omat halunsa, flirttailun taitonsa ja biologisen hymynsä. Hän heittää suomalaisten raatajasukupolvien mallit romukoppaan, minkä seurauksena mullistuu koko perheen elämän aina lapsia myöten.”

Millamaaria

Suvi Tirkkosen kirjassa ei siis ole kysymys pelkästään seksistä. Kaikkein tärkein ajatus on, että jos kumppanilla on alkoholiongelma tai vaikka työnarkomania, kyse on hänen ongelmastaan, johon ei pidä lähteä juuri millään tavalla mukaan. Tärkeää on, että keksii itselleen (vaikka lasten kanssa yhdessä) mielekästä tekemistä, josta saa energiaa ja hyvän mielen. Kun kumppani huomaa toisessa positiivisen muutoksen, voi hyvin olla, että hän motivoituu itse pyrkimään eroon ongelmastaan. Energisempi kumppani siis parhaassa tapauksessa vetää toisen suosta huomaamattaan ja omalla esimerkillään ja ainakin saa itse mielekkäämmän, iloisemman elämän.

Vapaus

Fatale kirjoitti:
Luulen, että kyse on tuurista -ja asenteesta. Moni sietää millaista kumppania hyvänsä, koska ei halua olla yksin. Moni ryhtyy suhteeseen, vaikka ei oikeasti niin toisesta piittaisikaan, toinen vaan sattui paikalle sopivasti ja uutuus kiehtoo. Kun arki iskee ja alkaa kyllästyttää, on aika vaihtaa paria. Miksi tämä on yleistä? Kokemukseni mukaan useimmat eivät tunne itseään, eivät liiemmin pohdi elämäänsä, kunhan mennä porhaltavat. Tunne-elämä jää pinnalliseksi, köyhäksi, ja oma mielihyvä on keskiössä. Koska nykymaailmassa on helppo tavata uusia ihmisiä eikä perhe/parisuhde ole sosiaaliseen statukseen eikä elintasoon vaikuttava asia - naimaton ihminen ei ole poikkeava eikä turvaton- ei ympäristökään aseta painetta sopeutua vallitsevaan normiin. - Minäkin ymmärsin parinvalintojani vasta myöhään, sillä en tuntenut motiivejani ja valitsin hyvin usein väärin. Surullista, mutta niin tavallista.

Älä säädä päätäsi, jos vika on ympäristössä. Puhumattomuus on keino viestiä, ettei välitä, edes puhumisen verran. Hyvän hiljaisuuden, erottaa kyllä puhumattomuudesta. Toisesta ihmisestä, minkään hakeminen, on hukattua aikaa. Etsi itseäsi, niin löydät kaiken. Elämää on ilman parisuhteitakin.

Vapaus

Hakekaa keskusteluapua kirjoitti:
Ei miehet sen paremmin kuin naisetkaan ole yhdestä puusta veistettyjä. Moni mies vaikenee, mutta yhtä lailla naisia, jotka eivät saa sanaa suustaan. Toisaalta moni mies puhuu enemmän ja avoimemmin kuin naiset konsanaan.

Silti olen pahoillani puolestasi nimimerkki Väsynyt. Sinulle on sattunut kolme tuppisuuta. Syy ei todellakaan ole sinut. Olet tehnyt kaikkesi, jotta suhde toimisi.

Minulle ei tekstistäsi aivan selvinnyt, onko nykyinen miehesi myös sulkenut suunsa ja lähtenyt etsimään uutta kumppania vai oliko se osa tekstistä yleistä analyysiä miehistä. Jos on näin, olen vielä enemmän pahoillani, varsinkin jos teillä on yhteisiä lapsia. Et myöskään kertonut, oliko miehesi heti suhteen alusta asti puhumaton, vai onko tuppisuisuus myöhäsyntyisempää? Samoin et avannut, miksi miehesi juo?

Oletteko kokeilleet parisuhdeterapiaa? Tai jotain muuta keskusteluapua? Joskus vieraan kanssa ongelmista on helpompaa puhua. Ainakin seurakuntien perhetyö tarjoaa ilmaista keskusteluapua. Perheterapiaan voi mennä yksikseenkin, jos kumppanisi ei halua lähteä mukaan. Asioiden puhumisesta on aina apua.

Miksi pitää roikkua parisuhteissa, kun voi valita toisin ? Keitä varten niitä kulisseja pidetään, lapset eivät niitä ainakaan tarvitse. Raha-asioista lasten suhteen, voi sopia varmasti ilmankin. Eläkää nyt, kun on yksi elämä.

yksi taivaanrannan maalari

Jos joku kysyy minulta:" mikä on" tai "mikä suo taas vaivaa" tm. on vastaus yl. "ei mikään" tai olan kohautus.  Vielä pahenpaa on "voisit joskus" tai  "mikset koskaan" -tyyppiset lauseet.  Kaikki tuntuvat syytöksiltä ja aiheuttavat suhteelle hallaa.  Muistele millaista teidän kommunikointi oli ihan alussa ja pyri siihen.  ;)

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat