Alistavasta liitosta selvinnyt Katja Halme: "En uskonut, että pärjäisin ilman Tonya"
klo 16:00 | 25.3.2016
Seitsemän vuoden ajan Katja Halme yritti joka aamu aistia, millä tuulella hänen miehensä tänään olisi. Toipuminen alistavasta suhteesta on vienyt pitkään.Lue koko juttu
Tony on varmastikin ollut juuri sellainen kuin Katja kertoo, mutta se on mennyttä! Tony on kuollut ja siitä mitä Katja on kokenut pitää jo päästä yli näiden vuosien jälkeen. Ajattelen että Tonykin on ollut äitinsä pieni kirkassilmäinen poika, viaton lapsi. Annetaan hänelle ja hänen muistolleen rauha vihdoin viimein, eikö vaan?
Ei ole mitään aikarajaa minkä puitteissa pitäisi päästä yli. Katja on ollut asiasta hiljaa pitkään ja nyt tällä kertomuksellaan auttaa monia narsistien uhreja. Mielestäni elävien auttaminen on tärkeämpää kuin kuolleiden olemattomat tunteet.
Tuttavani elää narsistisen miehen kanssa, mutta nainen itse ei näytä huomaavan sitä.
Joka kerta kun olemme tuttavani kanssa viettämässä aikaa - oli se paikka mikä hyvänsä - lähettää mies viestin tai soittaa, että milloin tulet, mitä syödään, käy kaupassa jne.
Yleensä ehdimme nähdä tuttavan kanssa muutaman tunnin ajan, kun hän menee kotiin miehen käskiessä.
Hän on kyllä sanomansa mukaan huomannut miehen käytöksen muuttuneen narsismimaiseksi sitten suhteen alkuaikojen, mutta ei sanojensa mukaan halua lähteä vaikka kovin aina uhoaakin muuttavansa pois.
Mies käyttäytyy minua kohtaan ylimielisesti, mutta naisen sukulaisten takapuolia nuolee minkä ehtii.
Nykypäivänä yritän välttää heidän kotiin menemistä, sillä en ole kiinnostunut kuuntelemaan sitä veemäistä käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Millä oikeudella koet voivasi ottaa näin vahvasti kantaa toisen toipumiseen ja määritellä toisen puolesta, kuinka yli suhteesta pitäisi olla?
Annetaan toiselle ja hänen toipumiselleen sille kuuluva rauha, eikö vaan?
Jos olisin lukenut tämän kirjoituksen kolme vuotta sitten olisin tunnistanut itseni mutta suhteesta oli todella vaikea lähteä lasten, uhkailun, henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi. Olin niin alistettu ja masentunut ettei ollut voimia tehdä mitään. Tarvitsin puoli vuotta terapiaa ja viranomaisten apua kierteen katkaisuun. Nyt kaksi vuotta lähdön jälkeen olen vasta alussa ja kärsin edelleen painajaisista ja traumoista vaikka oon käyny terapiassa. Minua Katjan juttu lohdutti ja näistä asioista ei voi puhua liikaa. Narsisti ei kunnioita ja arvosta kuin itseään miksi siis uhrin pitäisi olla hiljaa..
Hyvähän se on nyt kuolleita mustamaalata, kun eivät pysty puolustautumaan. Oksettavaa touhua ja rahastusta.
Sanoo ihminen, joka harrastaa itsekin toisten lyttäämistä? Halme on ehkä kuollut, mutta ei hänen tekemänsä teot. Niistäkö pitäisi olla hissun hiljaa ihan vain sen takia, ettei hänen muistonsa tahriinnu? Niin makaa kuin petaa. Katjalle onnea ja rakkautta elämään.
Mistä tiedät että Katja puhuu totta? Meillähän on vain hänen kertomuksensa asiasta.
Ja näin Katjan alistaminen jatkuu. Voi elämän kevät, mitä hän hyötyisi satuilemalla tällaisia? Ai rahaa ja julkisuutta? Julkisuutta hän ei ole halunnut aiemminkaan, ja jos raha olisi motiivina kirjalle, miksi odottaa näin kauan?
Muistan aikoinani ajatelleeni, että Toni Halmeen vaimo on ihan alistettu, ja Toni puhui hänestä tosi rumasti.... ihmettelin risririitaa, koska vaimo vaikutti tosi kauniille ja kiltille ihmiselle. Tonin oma tausta on kyllä varmasti syy sille miten hän käyttäytyi. Sisällä pieni, rikkinäinen poika, joka mesosi, jotta olisi näyttänyt isommalta. Hänen perhetaustansa oli myös rikkinäinen. Tässä taas syy siihen, miksi jokaisen pitää korjata omat vikansa, jotta ikävä ketju saadaan pysäytettyä, eikä tulevien sukupolvien tarvitse käsitellä perittyjä traumoja.
Totuuden kertominen ei ole mustamaalaamista. Ei ole Tony nyt vastaamassa tekemisistään eikä lukemassa tätä juttua, joten turhaan olet hänen puolestaan enää huolissasi.