Johanna, 37, ponnisti korkeakouluun vaikean lapsuuden jälkeen: ”Pelkään vauraampaa elämää – köyhänä on ollut turvallista”

Johanna, 37, ponnisti korkeakouluun vaikean lapsuuden jälkeen: ”Pelkään vauraampaa elämää – köyhänä on ollut turvallista”

”Viime vuodet olen pystynyt rakentamaan uutta ja luottamaan elämään. Enää ei ole tarvinnut rypeä menneissä vaikeuksissa”, Johanna miettii.

Johanna Liljeroos joutui lapsena huolehtimaan veljestään ja vanhemmistaankin. Oman lapsen synnyttyä hän uskalsi pyytää apua ja päätti, että niukkuudesta on yksi tie ulos: opiskeleminen.Lue koko juttu

Kommentit (7)

Vierailija

Hieno juttu. Kiitos Johanna kun kerroit tarinasi, se on todella voimaannuttava. Luo uskoa tulevaan. Olet rohkea nainen, uusi esikuvani!

Vierailija

Kiitos, että jaoit tarinasi. Siinä on tuttuja elementtejä omastani. Isääni ei voinut myöskään luottaa ja tuntuu edelleen, että en uskalla luottaa mihinkään pysyvään. Ehjäksi tuleminen on vielä kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hieno tarina selviytymisestä ja sinnikkyydestä: suoritit yo-tutkinnon ja olet kouluttautunut vaikka noista lähtökohdista olisit voinut syrjäytyä ja päätyä ihan toisenlaiseen tulevaisuuteen. Tai kuka tahansa meistä voi tietysti. Ihanaa että olet löytänyt hyvän parisuhteen ja elämä hymyilee.

Vierailija

Koskettava elämäntarina. En kuullut katkeruutta kaikista hankakuuksusta huolimatta, toiveikas elämänasenne säilynyt hankalista lapsuuden ja nuoruudenoloista huolimatta. Toivottavasti tämä sitkeä nainen saa toipua turvastamassaan ja purjehtia myötätuulessa lopputaipaleen.

Vierailija

Olen keskiluokkaisesta perheestä ja suvusta jossa kaikki ovat akateemisesti koulutettuja, mutta en myöskään luota kehenkään. Se, että asiat menevät hyvin aiheuttaa myös minulle valtaisan paineen ja tunteen siitä että kohta jotain kauheaa tapahtuu. Pelkään epäonnistumista, mutta ehkä vielä enemmän onnistumista.  Olisiko tässä jotain perisuomalaista? 

Yks tärkeä turvanluoja

Köyhyys luo turvattomuutta kaikin tavoin.Ei se että pärjää taloudellisesti hyvin.Ymmärrän kyllä että tulee huolta materiasta jota haalii mutta se ei ole oikeaa turvattomuuden tunnetta,vain menetyksen pelkoa omistamistaan asioista.Jos talous on kroonisesti tiukilla se vaikeuttaa niin ihmissuhteita kuin elämästä nauttimista.Järjestää kaaosta perheeseen,kun jokin horjuttaa tasapainon tiukkaan budjettiin,ja niitähän elämässä sattuu,ylläreitä.Monessa perheessä raha on suurimpia riidanaiheita,varsinkin jos kaikki aika menee sinnittelyyn kuinka pärjätään elämässä,vähin varoin,jatkuvasti.Mistä raha laskuihin,mistä raha ruokaan..Jäät paitsi,hyvästä ravinnosta,oikeankokoisista vaatteista,syntymäpäivä ja joululahjoista,reissuista,itsesi hemmottelusta silloin tällöin,ja monesta muusta mukavasta.Jäät paitsi ehjästä ja turvallisesta vanhemmuudesta koska kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vanhempien voimavarat on sidottu selviytymiseen päivästä toiseen,ison ahdistuksen kera..Nykyvanhukset joutuu moni arpomaan ostaako lääkkeitä,jotka tuiki tarpeellisia vaiko ostaa ruokaa joka myöskin välttämätöntä.Melko turvatonta touhua uskon..Rahattomuus kiristää pinnaa ja saa uupumaan,se on iso ahdistuksen ja turvattomuuden tunteen aiheuttaja.Muutoin hieno selviytymistarina kaikkineen mutta tästä olen eri mieltä vankasti.Rahan asemaa hyvinvoinnin tuojana ei voi vaan vähätellä,se on yks osatekijä terveyden,hyvien ihmissuhteiden,rakkauden ja mahdollisuuden kehittää itseään,rinnalla.Se luo mahdollisuuksia ympärille.

Vierailija

Mahtava juttu! Itselläni on myös rikkinäinen lapsuus, olen mm. asunut perhekodissa. Nyt 33-vuotiaana olen saanut käytyä aikuislukion ja haen ensi vuonna lääkikseen. Lääkäriys on aina ollut salainen haaveammattini, mutta koskaan ennen en ole elämältäni päässyt sitä haavetta näinkään lähelle. Aikuisena voi tehdä elämästään juuri sellaista, kuin itse haluaa, kurjuuden ei tarvi kestää koko elämää.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat