Sokkieron kokenut Mika: "Jätetty mies putoaa tyhjään"

Sokkieron kokenut Mika: "Jätetty mies putoaa tyhjään"

Kun Mika Kemppaisen vaimo lähti, miehen elämä muuttui. Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkoi puhua tunteista, vaikeistakin.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (40)

Onnellinen ex- vaimo

Ja aivan yhtä usein naisen lähdön taustalla on miehen silkka kommunikointikyvyttömyys ja haluttomuus ratkaista ongelmia. Keskusteluyritykset on jo vuosia torjuttu ja lisäksi loukkaannuttu verisesti "arvostelusta". 

Fakta on se, että ei kukaan nainen halua olla miehelle itsestäänselvyys. Pelkkä kotitalouskone ja pumpattava barbara silloin kuin miestä sattuu huvittamaan. Nainen on tunteva, elävä ihminen ja reagoi tavalla tai toisella kaltoinkohteluun. Se jämerän ja jäyhän suomalaisen miehen taitaa olla kovin vaikea tätä ymmärtää. Mutta oppiihan se, vaikka sitten sen eron tuoman shokkihoidon kautta.

Minä jätin mieheni 20 vuoden avioliiton jälkeen. Paljolti niistä syistä mitkä tulevat tuossa ylempänä ilmi. Mies oli liittoomme täysin tyytyväinen ja jos ongelmia oli, ne olivat kuulemma vain minun vikani. Kun mittani tuli täyteen, mies romahti. Suurin syy oli se, ettei halua olla yksin. Ei suinkaan se, että olisi nimenomaan tahtonut olla minun kanssani. 

Uutta miestä ei ole ollut. Ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen. Viiden vuoden jälkeen olen edelleen sinkku ja onnellinen. Eksäni taasen pariutui ensimmäisen vastaantulleen naisen kanssa viikko sen jälkeen kun muutin pois ja meni naimisiin samana päivänä kuin eropaperit käräjäoikeudesta tulivat. 

Ja niin. Vuosien jälkeen erosta eksä tunnusti pikkupäissään, että hänellä oli ollut suhde tämän uuden vaimonsa kanssa jo vuosia meidän avioliittomme aikana...

En ole katkera. Onnellinen olen, että mokomasta eroon pääsin. 

Kauniiksi lopuksi. Miessakki tekisi jäsenilleen suuren palveluksen, jos opettaisi jätettyjä miehiä katsomaan itseään ja käytöstään rehellisesti, eikä vain vierittäisi kaikkea syytä naisten niskaan.  Jos mies käyttäytyy kuin tomppeli, niin se on paras sitten kestää ne seuraukset kanssa. 

Sirius1

Olen toisessa avioliitossa, myös pari avoa on takana. Menimme yhteen intohimon siivillä, mies on minua aika paljon nuorempi. Nykyään lähes 10 vuoden jälkeen tilanne on muuttunut enemmän ystävyyssuhteeksi, mutta eihän se tietenkään miehelle sovi. Kerran on jo käyty läpi pettämisepisodi; mieheni on on komea, palvelualalla ja kaikenlaisia 'tyrkkyjä' riittää, jotka ovat valmiita tekemään ihan mitä vain napatakseen varatun miehen. Monet sanovat, että on vaimon syy, jos mies pettää. Ei se ihan niinkään mene. Miehet ovat kautta aikojen tehneet selän takana touhujaan - ne jotka eivät ole, ovat usein niitä, jotka eivät ole todellakaan niitä komeimpia. Olisi kai kannattanut mennä avioon rumemman miehen kanssa, sellaisen, jonka perässä naiset ei juokse, mutta rakkaus iski silloin aikoinaan. Ihmetyttää tämä ulkonäkökeskeisyys sekä elokuvateollisuuden tuoma illuusio, että naisten pitäisi jatkuvasti seksuaalisesti tehdä kaikenlaisia temppuja miestä tyydyttääkseen. Eikö tässä olla nyt menossa pahasti ihan takapakkia ???!!! Puolisoni sivusuhde oli kuulemma pitkälti sitä, että ko nainen oli autossa riisunut vatteensa ja imeskellyt hänen elintään. Yh-nainen oli vuosia ollut sinkkuna ja pommitti meitä kirjeillä ym. Heitin toki aluksi puolisoni ulos, koska oli sekaantunut naiseen, jonka kutsuin meille juhannusta viettämään ettei hänen tarvinnut yksin olla. Puolisoni ei halunnut ko naista, niinhän se useimmiten näissä jutuissa menee. Olen edelleen raivoissani asiasta ja ottanut eron vieläkin esille. Mieheni on ryhdistäytynyt totaalisesti, mutta rakkauteni ei todellakaan ole enää samaa. Miten voisi ollakaan, kun toinen osoittautuu noin heikoksi..?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peppi

Se on surullista, että asioista ei osata puhua, kun vielä ollaan yhdessä. Kyse on myös tahdosta rakastaa. Jos tahtoa ei toisella enää ole, siihen voi olla paljon muitakin syitä kuin "toinen". Lähtöpäätös vaatii myös rohkeutta

Vierailija

On se kumma juttu että mies jää ihan tyhjän päälle ja avuttomaksi kun vaimo lähtee. Edes pyykinpesukonetta ei osata käyttää, eikä ole yhtään kaveria, kun vaimo on aina huolehtinut aivan kaikesta. En ihmettele että näiden miesten vaimot lähtevät. Eivät nämä miehet ole mitään aikuisia kumppaneita.

Yhdessä yksin nyt onnellisesti...

Onnellinen ex- vaimo kirjoitti:
Ja aivan yhtä usein naisen lähdön taustalla on miehen silkka kommunikointikyvyttömyys ja haluttomuus ratkaista ongelmia. Keskusteluyritykset on jo vuosia torjuttu ja lisäksi loukkaannuttu verisesti "arvostelusta". 

Fakta on se, että ei kukaan nainen halua olla miehelle itsestäänselvyys. Pelkkä kotitalouskone ja pumpattava barbara silloin kuin miestä sattuu huvittamaan. Nainen on tunteva, elävä ihminen ja reagoi tavalla tai toisella kaltoinkohteluun. Se jämerän ja jäyhän suomalaisen miehen taitaa olla kovin vaikea tätä ymmärtää. Mutta oppiihan se, vaikka sitten sen eron tuoman shokkihoidon kautta.

Minä jätin mieheni 20 vuoden avioliiton jälkeen. Paljolti niistä syistä mitkä tulevat tuossa ylempänä ilmi. Mies oli liittoomme täysin tyytyväinen ja jos ongelmia oli, ne olivat kuulemma vain minun vikani. Kun mittani tuli täyteen, mies romahti. Suurin syy oli se, ettei halua olla yksin. Ei suinkaan se, että olisi nimenomaan tahtonut olla minun kanssani. 

Uutta miestä ei ole ollut. Ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen. Viiden vuoden jälkeen olen edelleen sinkku ja onnellinen. Eksäni taasen pariutui ensimmäisen vastaantulleen naisen kanssa viikko sen jälkeen kun muutin pois ja meni naimisiin samana päivänä kuin eropaperit käräjäoikeudesta tulivat. 

Ja niin. Vuosien jälkeen erosta eksä tunnusti pikkupäissään, että hänellä oli ollut suhde tämän uuden vaimonsa kanssa jo vuosia meidän avioliittomme aikana...

En ole katkera. Onnellinen olen, että mokomasta eroon pääsin. 

Kauniiksi lopuksi. Miessakki tekisi jäsenilleen suuren palveluksen, jos opettaisi jätettyjä miehiä katsomaan itseään ja käytöstään rehellisesti, eikä vain vierittäisi kaikkea syytä naisten niskaan.  Jos mies käyttäytyy kuin tomppeli, niin se on paras sitten kestää ne seuraukset kanssa. 

Kuin omaa elämääni olisin lukenut . Niin jokaisen meistä täytyisi muistaa ettei se toinen siinä vieressä ole itsestään selvyys ikinä. Rakasta ja saa vasta rakkautta. Kunnoita toista. Siinäpä monelle meistä oppimäärää opiskeltavaksi. Onnellinen olen tälläkin hetkellä ihan itsekseni ei siihen aina tarvita toista bonustahan se toki on kun rinnalla olisi se toinen. Avoimin mielin kohti huomista koskaan ei voi tietää mitä elämä heittää eteesi.

Exä

Tuntuu kummalta, etteikö ongelmasta ole muka mitään puhuttu aiemmin? Itsekin lähdi vuosien miettimisen jälkeen. Ekassa liitossa oli miehen puolelta pettämistä ja rajuja raivonpuuskia. Toisessa liitossa mies hoki jo vuosia pientenkin ongelmien takia, että erotaan erotaan. Sovimme että annetaan lasten kasvaa ja katsotaan. Hyviä aikoja oli vuosi vuodelta enemmän. Kolme viimeistä vuotta kuuntelin miehen huonoina päivinä miten tyhmä olen ja opiskelemani ala ei ole mitään. Myöskään maataloudesta en tietenkään voinut oppia ( ei halunnut minun opettelevan) mitään, koska en ollut maatilalla kasvanut. Viimeisenä vuonna olin jo niin hajalla, etten jaksanut enää jäädä odottamaan muutamaa vuotta lasten täysi-ikääntymiseen. Siispä lähdin. Suhdetta ei ollut vielä, mutta se syntyi todella nopeasti ihmisrn kanssa joka oli ollut ystävä siihen asti. Olinhan ollut jo vuosia "yksin" joten henkinen erotyö ja luopuminen oli tehty todella pitkässä juoksussa. Kuitenkin lähtöni (+ teinit) tuntui yllättävän mieheni???

Miksi ?

Kun on ollut pitkässä avioliitossa ja haluaa lähteä. miksi asioista ei voi keskustella ilman että se tulee puuntakaa ero ?Lähelläni oleva mieshenkilö , vaimo haki avioeroa ja asia tuli kirjattunakirjeenä postissa. Vaimo asui siinä kunnes sai asunnon itselle ja vei mukanaan lähes täysikäiset lapsensa, anteeksi manipuloimalla isi paha .Järjesti kohtauksia koti ymm. Kun isi jäi siihen tyhjään kotiin sairas-eläkeläisenä.Mitä nyt vaimo jälkeensä jätti,mies  rauniona. Asunto myyntiin,ymm.Lopulla sai itselleen hankittua asunno.Mies ( isi ) joi joi,oli sairaala.Löysi laastarirakkauden edes hetki "rakkaus "  Tuskana vain toinen lapsi kävi siinä. Niin surullinen loppu hän kuoli kotiinsa. Oliko tapahtumaketjusta kulunnut 1 ja puoli vuosi vai 2 v.Hätä ei ole.Vaikka salattuja luurankoja kaapeissa ja toinen päätää lyödä hanskat naulaan.Miksi ei puhu? Miksi ei menen perheneuvolat ymm.Mitä hienoa on tehdä toiselle puuntakaa avio-ero ? Kun ollaan saatu aikaseksi 2 lasta,elämän lahjoja? Miksi lapsi,lapset pitää laitaa toista vanhempaa vastaan ? miksi lähdetään pahassa tukemaan tarkistamatta oikeita taustoja.miksi se toinen puoli vain kylmästi jätetään?

anonyymi myymi

Näin naisena tätä lukiessa ei yllätä että tämäkin suhde on eroon päätynyt.. jossain kohtaa tulee raja vastaan jos toinen tekee pitkää päivää ja toisen vastuulla on se kodin pyörittäminen, kotityöt ja merkkipäivien muistaminen, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja kaikki muukin ns. metatyö jota minkä vaan projektin pyörittäminen vaatii.

Ei tuollaisessa arjessa taida enää kaksi ihmistä paljoa kohdata.. Omassa tuttavapiirissäni eroja on ollut, mutta yhdessäkään syynä ei ole ollut toinen mies, lähinnä naiset haluavat elää omaa elämäänsä ilman sitä "isointa huolehdittavaa lasta".

40 vuotta

Se on niin helppoa sanoa, että puhukaa. Mitään monologeja ei jaksa pitää, kun mies ei halua kommentoida mihinkään. Keskusteluyritykset loppuivat minun kohdaltani 35 vuoden kohdalla. Viimeiset 5 vuotta olen yrittänyt lasten vuoksi tyytyä elämääni tällaisena. Mies on mikä on, puhuu samat asiat päivästä toiseen ja tekee samat asiat päivästä toiseen eli syö ja nukkuu ja käy töissä. Mitään yhteyttä ei ole.

Vierailija

Minunkin korvaani särähti, että "aika usein naisen lähdön taustalla on toinen mies", ihan faktana sanottuna. Varmasti joskus on, mutta yleensä lähdön syynä lienee ihan se oma mies ja oman parisuhteen ongelmat. Jos joku toinen siinä on mukana, niin sekin lienee seuraus eikä syy.

En jaksa kovasti voivotella miestä, joka yhtäkkiä eron jälkeen joutuu hoitamaan kotia ja lasta (ai kauheaa!). Olisi ehkä kannattanut jo parisuhteen aikana osallistua kotielämään ja arkeen, niin ei olisi tullut tarvetta erota.

Vierailija

anonyymi myymi kirjoitti:
Näin naisena tätä lukiessa ei yllätä että tämäkin suhde on eroon päätynyt.. jossain kohtaa tulee raja vastaan jos toinen tekee pitkää päivää ja toisen vastuulla on se kodin pyörittäminen, kotityöt ja merkkipäivien muistaminen, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja kaikki muukin ns. metatyö jota minkä vaan projektin pyörittäminen vaatii.

Ei tuollaisessa arjessa taida enää kaksi ihmistä paljoa kohdata.. Omassa tuttavapiirissäni eroja on ollut, mutta yhdessäkään syynä ei ole ollut toinen mies, lähinnä naiset haluavat elää omaa elämäänsä ilman sitä "isointa huolehdittavaa lasta".

Merkkipäivien muistaminen? 

Kenen merkkipäivien? Ikinä en ole aikuisena juhlinut synttäreitäni enkä juhli enkä tunne yhtäkään ihmistä joka niin tekisi. Lapset pitävät synttäreitä.

Sosiaallisten suhteiden ylläpito? Miten täämä mieheen liittyy? Sinun kaverisi on sinun kavereitasi. 

Ei perhe ole mikään projekti. 

yx ex

joo ex-vaimoni lähdön toisen matkaan olisin vielä jotenkin kestänyt mutta kun piti "kostaa" vielä estämällä lasteni tapaaminen monen vuoden ajaksi. enkä varmasti ole pedofiili tai muuten vaaraksi lapsilleni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa siltä että miehelle nainen oli itsestäänselvyys, parisuhde oli pelkkä työnjako -ja varmaan seksiä silloin kun sitä halusi. Muttei enää mitään kahdenvälistä. Jos ei puhu tunteistaan eikä lainkaan vietä aikaa yhdessä, en ihmettele että nainen lopulta lähtee. 

Sinulla ei selvästi ole kokemusta oikeasti pitkästä parisuhteesta. Kukaan ei ole kymmeniä vuosia naimisissa ja jotain parisuhde elämää. 

Ei 30 vuotta naimisissa olleet mene mihinkään treffeille, vietä romanttisia iltoja tai kävele käsi kädessä. 

On täysin mahdotonta että joku kipinä säilyisi kymmeniä vuosia. Kyllä se suhde muuttuu pakolla sellaiseksi että se toinen on vaan siinä ja sen kanssa on mukava olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
anonyymi myymi kirjoitti:
Näin naisena tätä lukiessa ei yllätä että tämäkin suhde on eroon päätynyt.. jossain kohtaa tulee raja vastaan jos toinen tekee pitkää päivää ja toisen vastuulla on se kodin pyörittäminen, kotityöt ja merkkipäivien muistaminen, sosiaalisten suhteiden ylläpito ja kaikki muukin ns. metatyö jota minkä vaan projektin pyörittäminen vaatii.

Ei tuollaisessa arjessa taida enää kaksi ihmistä paljoa kohdata.. Omassa tuttavapiirissäni eroja on ollut, mutta yhdessäkään syynä ei ole ollut toinen mies, lähinnä naiset haluavat elää omaa elämäänsä ilman sitä "isointa huolehdittavaa lasta".

Merkkipäivien muistaminen? 

Kenen merkkipäivien? Ikinä en ole aikuisena juhlinut synttäreitäni enkä juhli enkä tunne yhtäkään ihmistä joka niin tekisi. Lapset pitävät synttäreitä.

Sosiaallisten suhteiden ylläpito? Miten täämä mieheen liittyy? Sinun kaverisi on sinun kavereitasi. 

Ei perhe ole mikään projekti. 

Minä kanssa ihmettele kun aina puhutaan jostain juhlista, lahjoista ja muista vastaavista? 

Mikä merkkipäivän muistaminen? Kenen merkkipäivän? Onko tämä näitä naurettavia vuosipäivä hömpötyksiä vai?

Sosiaallisten suhteiden ylläpito? Minkä sosiaallisten suhteiden? Eiköhän kumpikin hoida omat kaverinsa ihan itse. Samoin sukulaisensa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minunkin korvaani särähti, että "aika usein naisen lähdön taustalla on toinen mies", ihan faktana sanottuna. Varmasti joskus on, mutta yleensä lähdön syynä lienee ihan se oma mies ja oman parisuhteen ongelmat. Jos joku toinen siinä on mukana, niin sekin lienee seuraus eikä syy.

En jaksa kovasti voivotella miestä, joka yhtäkkiä eron jälkeen joutuu hoitamaan kotia ja lasta (ai kauheaa!). Olisi ehkä kannattanut jo parisuhteen aikana osallistua kotielämään ja arkeen, niin ei olisi tullut tarvetta erota.

Ihminen ei jaksa tehdä 12 tuntista päivää ja tulla kotiin siivoamaan.

Kyllä minulle kelpaa että olen kotona (ja teen kaikki kotityöt ja lastenhoidon) JOS vaimo sitten elättää 100% koko perheen.

Mutta ei vaan kelvannut sekään. 

Vierailija

40 vuotta kirjoitti:
Se on niin helppoa sanoa, että puhukaa. Mitään monologeja ei jaksa pitää, kun mies ei halua kommentoida mihinkään. Keskusteluyritykset loppuivat minun kohdaltani 35 vuoden kohdalla. Viimeiset 5 vuotta olen yrittänyt lasten vuoksi tyytyä elämääni tällaisena. Mies on mikä on, puhuu samat asiat päivästä toiseen ja tekee samat asiat päivästä toiseen eli syö ja nukkuu ja käy töissä. Mitään yhteyttä ei ole.

Mistä sinä sitten oikein keskustelisit?

Vierailija

Mä olen opetellut käyttämään kaikkia laitteita joita vain mies on osannut käyttää. KAnnattaa opetella kaikki mahdollinen, siinä pysyy mieli virkeänä ja uutta on kiva opetella. Oma äitini ei osaa edes nostaa automaatilta rahaa, eikä isäni tiedä miten tiskikoneen saa päälle. En halua samaa itselleni.

boga

Olen samaa mieltä! paskiaiset jotka sekaantuvat toisen liitton ovat pahimpia ihmisiä jota tiedän. Syy on nyky-yhteyikunnassa , jossa ei ole mitään arvoja muutakuin Minä ja HETI. Some ja tv on täynnä sontaa ja jokaikisen naisen kuuluu heti mennä nepaliin jogaamaan ja jättäen mies ja lapset , kun se on vain niin kivaa!!
paska arvot ja itsekeskeinen yhteiskunta lopulta tuhoaa koko homman. Sugarbaby on teinien uusi ihanne ammatti, hyvin menee.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat