Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (37)

Tyynetär kirjoitti:
Olen huomannut,että jotkut vanhemmat lähes pakottavat lapsiaan harrastamaan sellaista mihin ei itse ole pystynyt lapsena.Ihan järkyttävää katsoa kun varsinkin isät toteuttavat omia unelmiaan lastensa kautta väkipakolla.- Meillä on kaksi aikuista lasta,he itse tiesivät mitä todella haluavat harrastaa.Heille lapsena innostusta tuoneet harrastukset ovat jatkuneet vielä aikuisenakin.

Hei nimimerkki Tyynetär, kiva kuulla, että lapsenne ovat löytäneet niin mieluisat harrastukset, että ovat halunneet jatkaa niitä vielä aikuisenakin! Ihan mielenkiinnosta, mitkä ne ovat? Olisi kiva kuulla, mihin harrastukseen mielenkiinto voi säilyä hyvinkin pitkään.

Seppo

Sinkkonen on monasti järjen ääni. Itseäni ärsyttää kun koitetaan keksiä lapsille jos jonkinnäköistä harrastusta, antakaa lasten leikkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koutsi

Urheiluharrastuksesta lapsella voisin todeta seuraavaa ja kumota yleinen väittämä siitä että itse urheillut vanhempi "yliohjaisi" lasta urheilu-uralle. 30 vuotta valmentajana on näyttänyt mitenkä tähän liikaa patistamiseen syyllistyvät EI urheilleet vanhemmat jotka luulevat urheilun tuovan itselleen ja lapselleen jotain lisäarvoa. Kilpaurheilleet vanhemmat ymmärtävät realiteetit ja useimmin antavat lapsen tehdä valintansa harjoittelun suhteen.

Vierailija

Hyvä juttu sinkloselta mutta tärkeintä silti muiden ihmisten kunnioitus.

Jos lapsi ei käy harrastuksissa, kyllä se vaatii vanhemmalta paljon, houkuttelua että lähdetään hiihtämään, jatkuvaa kurinpitoa kotona, vahtimista jnelähdetään kävelylle, jne ei iso koululainen voi hengailla jossain 50-100 neliön rivari, kt-tai kaupunki okt-pihassa liikkumassa, ilman ilkivaltaan tai haittaa, satunnaista joululoma yms lukuunottamatta, sen ymmärtää jokainen.

Mutta arkiliikunta kouluun pyörällä, on ihan hyvä määrä.

Ekihoo

*harrastaa* on kirottu sana. Se sitoo vanhemmat, lapset. Isovanhemmatkin sellaiseen tuottajaverkkoonmistä on todella vaikeata päästä pois. Kun lapsi 'alkaa harrastaa', ei siitä ole ulospääsyä.
Mitähän, jos vanhemmat unohtaisivat ne omat 'lapsuudenhaaveensa', aloittaisivat alusta ja vähän enemmän leikkisivät lastensa kanssa... Siteeraan erästä presidenttiämme: "Kyllä se siitä... "
Ja menkää vaikka lentopallokentälle!

Narsistin uhri

Olen neljästä lapsesta nuorin, nyt 50-vuotias, ja opettajaparin iltatähti lapsi. 6-vuotiaaksi minua hoiti taajaan vaihtuvat lastenhoitajat, viimeisen vuoden kävin lastentarhassa, mutta en saanut ystäviä, koska en tiennyt miten muiden ikäisteni kanssa ollaan. Vasta ala-asteella kuulin ensimmäisen kerran sanan harrastus. Joku kuulemma kävi pianotunneilla, harrasti kilpatanssia, pelasi jalkapalloa. Se oli minulle ihan vieras maailma. En osannnut kaivata sellaista, mistä en tiennyt mitään. Minun tehtäväni oli selkeä: tuoda kymppejä kotiin koulusta, minkä teinkin aina lukion loppuun asti. Abivuonna minua pyydettiin koulun kaukalopallojoukkueen kapteeniksi ja olin tarjouksesta haltioissani! Isäni kategorisesti kieltäytyi viemästä yksiinkään harjoituksiin tai peleihin, sekä etenkin maksamasta mitään siihen liittyvää aina bensakuluista ja eväistä lähtien. Se olisi vienyt sekä aikaa ettäkö rahaa hänen metsästys- ja koiraharrastukseltaan, joka meni koko elämäni ajan KAIKEN muun edelle. Jopa meidät lapset ruokittiin viimeiseksi. Nyt siis olen viisikymppinen urallani menestynyt lapseton sinkkunainen, joka on syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt psykoterapiassa kymmenen vuotta. Olen sosiaalisessa työssä, mutta henkilökohtaisessa elämässä kykenemätön solmimaan sosiaalisia suhteitä. Älkää siis kaiken maailman proffia kuunnelko vaan kannustakaa lapsianne tekemään omia valintoja, jos kerran sellaisia olette päättäneet hankkia.

Vierailija

Olipa jälleen kerran niin tervehenkistä ja järkevää tekstiä. Mutta Sinkkonenhan on juuri tällainen, jalat maassa, käytännönläheinen ihminen. Kiitos!

Don

Kumpa tämän perusteella ei syyllistetä vanhempia joiden lapset harrastavat omaa haluaan paljonkin asioita. Kuten Sinkkonenkin sanoo; joka lapsella on oma temperamentti ja luonne. Onneksemme meidän lapset tulevat ja menevät ja mekin viemme tosi paljon harrastuksiin. Sanon näin koska minullakin on lapseni tempperamentti ja luonne.

Äly hoi

Minäkin hankin lapseni vain sen vuoksi että pääsin kököttämään salibandyturnauksiin ja uimarannalle. Muuten olisin ollut ilman mutta en kestänyt harrastamattomuutta :)

Vierailija

Tyttäremme on aina halunnut taitoluistella. Hän on sitä hiukan harrastanutkin mutta ei missään nimessä niin paljon kuin ehkä olisi halunnut. Vanhempana aikoinani päätin, etten laita tyttöä vaativiin luisteluryhmiin, koska en halua uhrata koko perheen aikaa kuljettamiseen. Tyttö on nyt yhdeksän vuotias ja edelleen huokailee aina kun näkee luistelijoita. Taitoluistelussa taisi kuitenkin juna jo mennä ja poden silloin tällöin huonoa omatuntoa, kun en päästänyt tähän harrastukseen. Monia muita lajeja hän on kuitenkin kokeillut ja harrastaakin säännöllisesti. Mutta jäikö nyt jotain kaunista toteutumatta?

Olen miettinyt tätä oman lpsuuteni kautta. Eihän me "harrastettu" mitään mutta oltiin ulkona ja pelattiin, luisteltiin rakennettiin puumajoja ja ties mitä. 
Nykyisin tuntuu olevan joku normi määritellä kaikki tekeminen harrastukseksi jota on tehtävä säännöllisesti ja pitkäaikaisesti. 
Kokemukseni mukaan lapsi voi olla aktiivinen ilman määriteltyä harrastusta. Mutta kouluterveyskyselystä lähtee huomio kotiin jos ei määrittele harrastavansa jotain. 

Jokainen voi olla kokki

Vierailija

Hyvä Sinkkonen ,on ihan niinkuin ennen vanhaan ,Keksittiin kyllä tekemistä ihan liikaa ,oli niin hauskaa .Tosiaan oli aina vilkkaampia temppujen tekijöitä ja toiset seurasi sivummalta mutta hauskaa oli vaikka kukaan ei ohjeistanu,oli myös vaikka mitä pelejä ulkona niin kesällä kuin talvellaki.

Lapsuus

Lapsella kun on liian paljon harrastuksia, kuinka jossakin vaiheessa käy. Loppuunpalaminen itsenäistyessä. Kotoa pois muutto. Sitähän vanhemmat huusivat mitä se meidän poika tai tytär harrastaa ja vielä koulussa menestyy. Tähän kaikkeen lauluun yhtyi kouluja käymättömät mummi ja ukki. Kyllä se lapsi on niin etevä. Nyt se haluaa muuttaa ulkomaille kaikesta hienoidesta mitä sen päähän on tuputettu. Tarpeeksi kaukana kukaan ei ole tuputtamassa tälle stressaantuneelle lapselle kuin huumeita kenties.

Vierailija

Meidän lapsi saa kokeilla mitä harrastusta haluaa. Se on helppoa, kun on tehnyt vain yhden lapsen, jotta on pystynyt panostamaan jälkikasvuun kunnolla. On ollut askartelukerhossa, lettukerhossa, uimaseurassa, balettitunneilla, ratsastamassa, taidekerhossa, muskarissa, palokuntanuorissa ja ties missä. Jos on ollut kiinnostusta, olen hänet ilmoittanut ja yhden kauden maksanut. Olen myös vaatinut, että jos hän niiden parin ensimmäisen ilmaiskerran jälkeen on vielä halunnut jatkaa, sitten on käytävä maksettu kausi loppuun, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut enää jatkaa.

Jos hän on oikein tykännyt jostain ja halunnut vielä ensimmäisen kauden jälkeenkin jatkaa, ilman muuta olen maksanut uusillekin kausille ja häntä kuljetellut. Nyt hänellä on kaksi rakasta harrastusta, joita hän on jatkanut useamman vuoden ja joissa hän käy kummassakin kerran viikossa. Koulu on kuitenkin harrastuksia tärkeämpi, ja läksyistä ja koenumeroista on pidettävä huoli.

Sen päälle käymme kyllä perheenäkin metsässä, luistelemassa, pyöräilemässä ja hiihtämässä niinä talvina, kun on tarpeeksi lunta.

Yhteenkään harrastusseuraan en mene työntekijäksi. Jos ei rahalla saa maksettua lapsen harrastusta, sitten saa olla. Se on lapsen harrastus, ei vanhempien ja isovanhempien palkaton työpaikka. Ihan vapaasti voi lähetellä talkookutsuja, meiltä ei sinne hommiin mennä. On minulla omiakin harrastuksia ja työpaikka, josta saa ihan oikeaa palkkaa esimerkiksi niiden harrastuksien maksamiseen. Mokkaneliöitä paistelen oman perheen herkuiksi. No, kerran paistoin kyllä lapsen koululuokan myyjäisiin, kun he keräsivät luokkaretkirahaa.

nejän lapsen isä

Niin....asioissahan usein on monta eri näkökulmaa. Sinkkonen usein painottaa varhaislapsuusvuosin tärkeyttä lapselle suhteessa vanhempiinsa. Eli olla läsnä lapselle ja rakastaa tätä ehdoitta. Ei ehkä kannata laittaa luistimia jalkaan 3 vuotiaalle ja työntää lätkäharkkoihin. Yhdessä oleminen ja kivaa tekeminen on leikkimielisesti suotavaa, kunnes lapsi kasvaa ns. "isoksi lapseksi". Kyllä koulussa sitten kokeillaan eri lajeja, joista jostakin lajista pitää ja haluaa alkaa harrastamaan, jopa ihan ammattilaiseksi asti mutta omaehtoisesti. Harrastuksissa hyvä puoli on se, että siellä lapsi oppii kuuntelemaan ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, auktoritetteja. Toki poikkeukjsiakin on mutta heillä se varhuuslapsuus "ei ole mennyt ihan putkeen". Jos tällainen "oppi" jää, niin sopeutumisongelmia saattaa tulla murkkuiässä ja myöhemminkin... mutta kuten sanoin - on monia eri näkökulmia tässäkin asiassa......

Setalaiset

Sinkkonen voisi ottaa kantaa siihen mitä tapahtuu, kun lapsilta otetaan pois perinteiset traditiot jotka kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Lienee niin, että ensimmäisten vuosien aikana ja lapsuudessa, ihmiselle muodostuu identiteetti, joka sitten on aikalailla pysyvä. Nyt puna-vihreä setalainen ideologia on saatu peruskouluihin ja päiväkoteihin. Samaan aikaan suurin piirtein kaikki kristillinen on jo saatu poistettua. Nyt tuhotaan parhaillaan perhe-instituutiota. Onko pohdittu miten tällainen vaikuttaa lapsiin? Perinteisten arvojen ja arvomaailman tilalle tulee SETAlainen ihmiskäsitys.  Kyse ei ole kehityksestä vaan ideologiasta. Ihmetellä pitää, että esim kokoomus on lähtenyt puna-vihreiden kelkkaan ajamaan tätä uutta uskontoa ja oppia. Vihreiden, Vasemmiston ja SDP:n ideologiaan kuuluu luonnostaan perhe ja kristillisien arvojen vastaisuus. 

Indiska

Nykyään tuntuu niin"coolilta" puhua töissä melkein hengästyneenä,miten ehti töiden jälkeen piipahtaa kotona hakemassa lapsi harkkoihin,miten myöhään meni ,miten kiire on,milloin on peli ,ei juuri pysähdytä vaan välillä olemaan kotona ,vaikka yksi ilta,kauhea kiire suorittaa vanhemmuutta.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat