Milloin lapsen välit isovanhempiin saa katkaista? Asiantuntija vastaa

Milloin lapsen välit isovanhempiin saa katkaista? Asiantuntija vastaa

Kaikki isovanhemmat eivät saa tavata lapsenlapsiaan.

Monet isovanhemmat eivät ymmärrä, miksi he eivät saa tavata lapsenlapsiaan. Kärsivätkö lapset siitä? Väestöliiton asiantuntijat neuvovat vanhempia pohtimaan, rankaisevatko he lapsiaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Tuollaista isovanhempaa kuin edellinen kommentoija en kyllä päästäisi itsekään lähellekään omia lapsiani. Onneksi meillä kummankin vanhemmat ovat mukavaa porukkaa eikä ole tarvetta ottaa etäisyyttä.

ninamariam

Valitettavasti isovanhempanakin sitä saa mitä tilaa. Jos käyttäytyy lapsen silmissä epäoikeudenmukaisesti, valitsee vain toisen lapsenlapsista tai yhteydenpito on vain omista ongelmista valittamista niin on aivan turha syyttää muita kuin itseään tilanteesta. Meillä olen sanonut aina, että itse saavat päätöksensä yhteydenpidosta tehdä mutta eipä ole kumpikaan halunnut. Ihminen ei kaipaa rinnalleen toista, joka satuttaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

EX-mummo kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide sinullakin. Onko vastuu hyvistä väleistä aikuisiin lapsiin PELKÄSTÄÄN isovanhempien vastuulla, jotta saisivat pitää välinsä lapsenlapsiinsa? Kerropa sitten miten me isovanhempien sukupolvi sen sitten teemme oikeaoppisesti, kun aikuisten oikeasti yritämme olla puuttumatta lastemme elämään ja heidän tapaansa kasvattaa lapsiaan. Kun yritämme pitää kiinni omista rajoistamme ja oikeudestamme päättää omista asioistamme aikuisen lapsemme mennen tullen sekaantuessaan niihin pyytämättä? Kun sen aikuisin lapsen kanssa kaikki keskusteluyritykset kilpistyvät siihen, että aikuinen lapsi ymmärtää tahallaan väärin ja levittelee omia totuuksiaan suvulle ja ystäville? Kun yritämme pyytää aikuiselta lapselta turhaan anteeksi tehtvjä ja tekemättömiä sanomisia j ja tekemisiä?  Moni isovanhempi hellittää yrittämästä siinä vaiheessa, kun aikuinen lapsi hakee lähestymiskiellon, eihän ketään isovanhempaa estetä olemasta lastenlastensa kanssa ilman HYVÄÄ SYYTÄ, eihän? Tilanne muuttuu kummasti sitten, kun se paha isovanhempi on kuolinvuoteellaan, sitten kyllä työnnetään aikuisia lapsia syliin perinnön toivossa. Tätäkin on nähty. Perintökaari on saatava äkkiä uusiksi ja vieraannuttaminen pitäisi saada lailliseksi perusteeksi jättää välinsä katkaissut rintaperillinen tuntemattomine jälkeläisineen ilman penninpuupyörylää. 
Vierailija kirjoitti:
Olipas erikoisesti kirjoitettu artikkeli.
Aivan kuin vastuu hyvistä väleistä lapsen isovanhempien kanssa olisi vain sen keskimmäisen sukupolven.
Jos isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan niin, eikö heidän vastuullaan ole pitää hyvät välit omaan lapseensa ja lapsen toiseen vanhempaan?
Eihän kukaan normaali vanhempi halua tavata tai halua antaa lastaan esim. hoitoon ihmisille joiden kanssa ei tule toimeen ja jotka eivät edes yritä tulla toimeen oman lapsensa perheen kanssa.
Artikkelissa annetaan ymmärtää, että vaikka isovanhemmat olisivat liian tiukkoja tai liian boheemeja eikä yhteyttä perheiden välillä ole niin lapsenlapset pitäisi silti antaa isovanhempia tapaamaan. Eikö kuitenkin isovanhempien pitäisi säätää omaa käytöstään vastaamaan lasten vanhempien päättämiä kasvatustapoja, eikä niin, että vanhemmat joustavat omista kasvatusperiaatteistaan?

Hei ex-mummo
Vastuu hyvistä väleistä on tietenkin kaikkien osapuolten asia. Lasten kasvatuksen osalta kuitenkin vanhemmat päättävät aina.

Mitä tarkoittaa kun kerrot, että yrititte olla puuttumatta?
Vahingossako puutuitte kuitenkin vaikka yrititte pitää etäisyyttä? Tilanteesi vaikuttaa erikoiselta.
Yrititte pitää etäisyyttä ja vetää rajoja, mutta aikuinen lapsenne haki kuitenkin lähestymiskieltoa, ymmärsinkö oikein?
Miksiköhän lapsenne ajatteli tarvitsevansa lähestymiskieltoa jos elitte kokoajan vain omaa elämäänne ja lapsenne oli se joka aina otti yhteyttä ja sekaantui teidän perheenne asioihin.

Lapsen turvallisuus on etusija...

Vierailija kirjoitti:
Jos isovanhemmilla on esim. alkoholiongelmia ja väkivaltaista käytöstä alkoholin alaisena, en todellakaan antaisi lasten heitä tavata. Jos ei voi luottaa lupauksiin eikä heidän käytöksensä voi olettaa olevan "normaalia", niin parempi on suojella lasta ja laittaa välit poikki. Ja kertoa lapselle, miksi välirikko on tullut, lapsen iän mukaisesti.

Olen samaa mieltä. Alkoholiongelmaiset ja väkivaltaiset isovanhemmat ovat pelottavia ja heidän tapaaminen on haitaksi lapsen kehitykselle. Päihdeongelmainen isovanhempi ei kykene hallitsemaan edes omaa käytöstään. Juovuksissa tai  krapulassa oleva isovanhempi voi aiheuttaa lapselle suoranaisia vaaratilanteita; hän voi esimerkiksi ajaa autolla lapsenlapset kyydissä. Jos on pakko tavata päihdeongelmaisia isovanhempia, niin lapsen vanhempien tulee olla koko ajan paikalla. Missään nimessä en antaisi lapsen mennä yksinään kylään mummolaan, jossa isovanhemmat käyttävät runsaasti alkoholia. Lapsen äiti ja isä ovat vastuussa lapsen turvallisuudesta. Muita päteviä syitä ovat välien katkaisuun ovat isovanhempien epäluotettavuus, jatkuva valehtelu tai jos isovanhempi on syyllistynyt rikokseen, esimerkiksi talousrikoksiin (petos, kavallus, varkaus, ryöstö tms.).

Vierailija

Itselläni oli tilanne niinpäin, että yhteydenpito toisiin isovanhempiin oli melko olematonta sen jälkeen kun kotoa ei enää pakotettu käymään. Lapsella on oikeus asialliseen kohteluun isovanhempien taholta. Myöskään serkuksista ei mielestäni pitäisi räikeästi suosia yhden perheen lapsia ja samalla taas joidenkin antaa ymmärtää, että nuo toiset ovat jotain mutta sinä et mitään, jos nyt vähän kärjistän. Toki voi olla suosikkilapsenlapsia, mutta miten se ilmenee, vaikuttaa siihen millaisia seurauksia sillä ehkä on.

Vierailija

Itse katkaisin välit isovanhempien lapselta. Olisin toivonut heidän olevan lapsen tukena mukanani lapseni koettua rankkaa väkivaltaa 4vuotiaana isältään. Mummi tuli oikeuteen kertomaan lapsen olevan valehtelija ja minun muka manipuloineen lääkärit näkemään lapsen ruhjeet.

Jälkikäteen olen kuullut hänen kitkeehän isovanhempien oikeuksien perään. Entä lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen?

Vierailija

Lapsi imee toimintamallit vanhemmiltaan ja kohtelee heitä aikuisena samoin kun on nähnyt heidän kohtelevan omia vanhempiaan.

Asialliset välit ja säännölliset tapaamiset esim kerran kk riittää. Ei tarvitse puhua politiikka, jakaa omaa elämäänsä, suostua tapaamisiin silloin kun isovanhempi on humalassa tai poissa tolaltaan eikä tarvitse jättää lapsia keskenään isovanhempien kanssa.

Vierailija

Meillä mummo katkaisi välit, koska ei saanut olla perheemme pää.

Hän oli sitä mieltä, että poikansa koti = hänen kotinsa, ja saa täällä ihan vapaasti esim. sisustaa, käydä pankkipaperit jne lukemassa, haukkua kaikkia muutoksia mitä kotiimme tehtiin. Lapselle luodut rutiinit (nukkumisaikataulu, ruokavalio) olivat ihan hölmöjä, kun hän tietää paremmin kuinka HÄNEN sukunsa lapset tulee kasvattaa. Jyräsi ihan kaikessa. Ja kun viimein vuosien henkisen piinan jälkeen laitettiin hänelle rajat, ja kerrottiin että ei ole esim. tervetullut meille oman aikataulunsa mukaan, niin marttyyrimäisesti pisti välit poikki, ja nyt itkee kaikille, kun ei näe lapsenlapsiaan. Ei näe, mutta unohtaa kertoa, että hän on tehnyt poikansa perheen elämästä helvetin jatkuvalla puuttumisellaan ja henkisellä väkivallalla. Saanut poikansa liiton eron partaalle. Haukkui lastenlapsilleen heidän vanhempiaan. Lista on loputon...

Mun perheelle sopii näin oikein hyvin. Elämä on näin paljon parempaa, kun ei joka oven kolauksella tarvitse pelätä, että minkälainen moiteryöppy tällä kertaa sataa niskaan. 

surusilmä

Poikani perhe ilmoitti minulle tammikuussa että heistä TUNTUU, että en hyväksy heidän kasvatustapojaan ja sen vuoksi ei yhteyttä pidetä kuten muuten tehtäisi. En ollut, enkä edelleenkään ole, asiasta samaa mieltä, koska en ole ikinä kyseenalaistanut tai vaatinut tekemään mitään toisin. Mitään esimerkkiä en siitä saanut, missä tuo hyväksymättömyyteni olisi ilmennyt, vaikka minusta olisi ollut kohtuullista keskustella asiasta muutenkin kuin tehdä vain tuo ilmoitus. Itse olen sitä mieltä, että kysymyksessä on henkilökemia miniän ja minun välillä. Emme ole 17 vuoden aikana yhtään ystävystyneet, miniä on pitänyt minut hyvin kaukana. Hän myös käyttäytyy huonosti minua kohtaan, ei tervehdi, eikä kiitä kun kahvi- tai ruokapöydästä nousee. Olen tuon poikani vuoksi sietänyt, en ole halunnut pahaa mieltä siitä huomauttamalla kenellekään aiheuttaa. Tilanne paheni viime kesänä tehdyn yhteisen reissun jälkeen. Poikani perhe pyysi minua lomareissuun mukaan ja siitä ilahtuneena vieläpä maksoin koko matkan. Miniä oli reissussa jatkuvasti pahalla tuulella, nalkutti ja paapatti kaikesta, mm. kun oli unohtanut puhelimen ja  rahapussin huoneeseen, vaikka se oli taatusti hänen oma syynsä. Poika ei pahaa sanaa sanonut, hoiti lapsen (1 v.) ja passasi vaimon. Moni mies olisi siinä tilanteessa lähtenyt kaljalle, mutta poikani on kovin hyväntahtoinen ja kuunteli kiltisti kaiken ja passasi lisää. Viimeisenä iltana en enää jaksanut kuunnella vaan totesin, että ei olisi pitänyt lähteä koko reissuun. No ei miniä siitä hyvää tykännyt, senhän arvaa, vaikka en tuolla mitään se enempää tarkoittanut, mutta harmitti ja itketti kyllä koko reissu, piti olla kivaa, mutta ei ollut. Onneksi pienokainen oli ihanan iloinen ja aurinkoinen, eikä kiukutellut vaikka aikataulut ei pitäneet ja vaippaakin vaihdettin välillä missä sattui. Kotiin tullessa ajattelin, että en enää varmaan kovinkaan paljon lasta näe, oli helppo arvata että nyt miniä käyttää lasta koston välikappaleena ja niinhän siinä kävi. Käynnit harveni, eikä minua enää pyydetty yhtälailla hoitajaksi kuin aikaisemmin. Poika onneksi kävi lapsen kanssa aina silloin tällöin, miniä ei tullut mukaan kuin harvoin.

10.1.2019 oli sitten se ikävä ilta kun tuon puhelun pojanperheeltä sain, sen jälkeen en ole pojan perhettä tavannut. No, synttärikahveille olisivat tulleet kyllä, mutta syntymäpäiväni oli niin pian tuon puhelun jälkeen etten pystynyt heitä ottamaan vastaan vaan oli pakko kieltää tulemasta. Kaksi asiaa minua loukkaa erikoisesti, ensiksi se, että keksitään tekosyy (en hyväksyt heidän kasvatustapojaan) eikä ole pokkaa sanoa todellista syytä ja toiseksi että poikani suostuu tällaiseen peliin. Olen aina ollut siinä uskossa että meillä on hyvät välit, nyt joudun kyseenalaistamaan senkin. 

Onneksi minulla on lapsenlapsina myös tyttären kaksi teini-ikäistä poikaa, joten en ole ihan yksin. 

Toivottavasti poikani ja miniä pystyvät aikanaan, jos tytär kysyy, kertomaan rehellisesti miksi he ovat mummun karkottaneet hänen elämästä, sen he ovat tyttärelleen velkaa. Tosin en jaksa uskoa että niin tapahtuu, omaan pussiin kun on aina esullista selitellä asioita. Tytölle ei jää minusta minkäänlaista muistijälkeä, onhan hän vasta vuoden vanha. Se on tietenkin armollista, suruni olisi moninkertainen jos tietäisin tytön mummuaan ikävöivän. Teidä sitten kuinka paljon miniän mielenterveysongelmat vaikuttaa asiaan (hän on eläkkeellä ko. syystä), mutta siitäkin voisi puhua rehellisesti.

Äiti

Jos isovanhempien käytös omia aikuisia lapsiaan, miniöitään, vävyjään ja lapsenlapsiaan kohtaa antaa vakavasti aihetta välien katkaisuun. Jos oma äiti tai isä tai anoppi tai appi on luonnehäiriöinen narsisti, päihderiippuvainen, valehtelija, puuttuu liikaa asioihin, käyttäytyy tahallaan loukkaavasti tai kävelee jatkuvasti lapsen vanhempien yli kasvatusasioissa. Isovanhemman runsas päihteidenkäyttö ja esimerkiksi rattijuopumus (lapsenlapset juopuneen mummon tai vaarin kyydissä jne.) on eräs pätevä syy välien katkaisuun. Jos luottamus menee ihmissuhteessa täysin, luottamusta on vaikeaa, jopa mahdotonta palauttaa.

Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo katkaisi välit, koska ei saanut olla perheemme pää.

Hän oli sitä mieltä, että poikansa koti = hänen kotinsa, ja saa täällä ihan vapaasti esim. sisustaa, käydä pankkipaperit jne lukemassa, haukkua kaikkia muutoksia mitä kotiimme tehtiin. Lapselle luodut rutiinit (nukkumisaikataulu, ruokavalio) olivat ihan hölmöjä, kun hän tietää paremmin kuinka HÄNEN sukunsa lapset tulee kasvattaa. Jyräsi ihan kaikessa. Ja kun viimein vuosien henkisen piinan jälkeen laitettiin hänelle rajat, ja kerrottiin että ei ole esim. tervetullut meille oman aikataulunsa mukaan, niin marttyyrimäisesti pisti välit poikki, ja nyt itkee kaikille, kun ei näe lapsenlapsiaan. Ei näe, mutta unohtaa kertoa, että hän on tehnyt poikansa perheen elämästä helvetin jatkuvalla puuttumisellaan ja henkisellä väkivallalla. Saanut poikansa liiton eron partaalle. Haukkui lastenlapsilleen heidän vanhempiaan. Lista on loputon...

Mun perheelle sopii näin oikein hyvin. Elämä on näin paljon parempaa, kun ei joka oven kolauksella tarvitse pelätä, että minkälainen moiteryöppy tällä kertaa sataa niskaan. 

EX-mummo

 Ala-ikäisten kasvatusvastuu on yksinomaan heidän omilla vanhemmillaan. Valtaosalla meistä lapsenlapsistamme vieraannutetuista isovanhemmista ei ole mitään pyrkyä ”perheenpääksi” eikä lastenlastemme kasvattajiksi. Meille olisi riittänyt mahdollisuus olla asiallisissa väleissä jälkikasvumme kanssa, luoda kiintymyssuhde lapsenlapsiimme ja tarvittaessa voimiemme mukaan olla apuna. Enemmistö meistä vieraannutetuista isovanhemmista on kunnollista oman elämänsä hallitsevaa porukkaa, joille lastenlasten menetys on loppuelämän suurin suru.

Tälläkin sivustolla välirikon syyksi mainitaan isovanhempien sekaantuminen lapsiperheen elämään.  Samaa tapahtuu toisinkin päin. Meillä isovanhemmillakin on oikeus omaan elämäämme. Ei liene liikaa vaadittu, että myös aikuiset lapset kunnioittaisivat vanhempiensa rajoja.  Ainakin pitäisi olla malttia kuunnella toisen osapuolen mielipide eikä vääristelemällä saada siitä ”hyvä” syy katkaista välit ja vieraannuttaa omat lapset isovanhemmistaan. Näissä tapauksissa välirikon todellisilla syillä ei ole mitään tekemistä isovanhempien ja lastenlasten hyvinvoinnin ja keskinäisen kanssakäymisen suhteen. Kun isovanhempi yrittää saada yhteyttä välit katkoneeseen aikuiseen jälkeläiseen, hänellä ei ole muuta keinoa kuin soittaa, kirjoittaa tai käydä oven takana kolkuttelemassa. Todellisuutta on, että tästä seuraa pahimmillaan oikeuden määräämä lähestymiskielto. 

Usein meidän vieraannutettujen isovanhempien sanotaan saavamme ansiomme mukaan: mitäs kasvatimme lapsemme niin huonosti, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin heittää meidät pellolle ainakaan lapsenlapsia pilaamasta. Meillä ei ollut aikoinaan mahdollisuutta kasvattaa lapsiamme 2010-luvun kasvatusoppien mukaan. Tämän päivän isovanhemmat ovat sodanjälkeisen sukupolven lapsia. Lapsuuden ja nuoruuden olosuhteisiin oli sopeuduttava, koska paremmasta ei tiedetty. Ei ollut kriisiapuja, kipeät asiat vaiettiin. Vaikka omille lapsilleen parasta toivoi, siihen ei aina riittänyt aika eikä voimat. Jos on itse kasvanut kovassa kurissa, haluaa antaa lapselleen helpomman elämän ja paremmat valinnanmahdollisuudet. Ei vain tullut ymmärtäneeksi, että toive kääntyykin itseään vastaan. Nyt monella  isovanhemmalla olisi paremmat mahdollisuudet olla sekä henkisenä että taloudellisenakin turvana jälkipolville kuin koskaan ennen, mutta lapsenlapset ovatkin vanhemmilleen käteviä pelinappuloita, joilla osoittaa omaa valtaansa vanhempiaan kohtaan. Sillä ei ole rakkauden ja ”lapsen parhaan ” kanssa mitään tekemistä. Vieraannuttajavanhemmat eivät ymmärrä, että heidän lapsensa ja isovanhempansa ovat ikuisiksi ajoiksi menettäneet mahdollisuuden luoda syvä keskinäinen kiintymyssuhde.

Yksipuolisesta välienkatkaisusta ei koidu vieraannuttajavanhemmille mitään sanktiota. Ajastaan jäljessä laahaava perintökaari mahdollistaa, että välinsä katkaissut aikuinen lapsi pääsee edelleen valuttelemaan krokotiilin kyyneliä vanhempiensa perunkirjoituksiin. Totaalisesti lastenlastensa elämästä vieraannutetuille isovanhemmille pitäisi suoda mahdollisuus jättää välinsä katkaissut jälkeläinen ja tämän tuntemattomaksi jääneet lapsensa  perinnöttömiksi. Riittäisi, kun kertoo syyt testamentissa.

Sitä saat mitä tilaat!

Olemme lastemme vanhempia ja lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu kuuluu meille. Emme ole siirtäneet emmekä aio siirtää lasten hoito- ja kasvatusvastuuta isovanhemmille. Jos vanhemmat eivät pärjää ilman isovanhempien jatkuvaa apua, vanhemmat ovat joko uusavuttomia ja uushaluttomia, laiskoja tai mukavuudenhaluisia! Lapsen äiti ja isä ovat ”perheenpäitä” ja lasten kasvattajia. Se rooli ei kuulu isovanhemmille.

Valitettavasti on monia, monia isovanhempia, jotka sekaantuvat liikaa lapsiperheen elämään. Puututaan jo puolison valintaan, ei hyväksytä miniää tai vävyä perheeseen, käyttäydytään ilkeästi miniää tai vävyä kohtaan, sekaannutaan parisuhteeseen, lastenhoitoon, lastenkasvatukseen, tuputetaan "hyviä neuvoja", ei kuunnella, ollaan kaikkitietäviä, tullaan ilmoittamatta kylään, tutkitaan kaapit ja komerot. Arvostellaan miniän tapaa hoitaa lapsia ja kotia ja arvostellaan vävyn tapaa olla isä. Kertomukset ilkeistä anopeista ja appiukoista eivät ole aina tarua vaan valitettavan usein totisinta totta.

Isovanhempien ei tarvitse ryhtyä korjaamaan omia kasvatusvirheitään puuttumalla lastenlasten hoitoon ja kasvatukseen. Monien isovanhempien "kasvatusoppeihin" on valitettavasti kuulunut lasten ruumiillinen kuritus, tukkapölly, lyöminen, piiskaaminen ja alistaminen. Jos henkilö on saanut kokea jo lapsuudenkodissaan nämä "kasvatusopit" - lapsen henkisen ja fyysisen alistamisen ja nöyryyttämisen - hän saa olla syystäkin katkera vanhemmilleen! Jos aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa ja appivanhempiinsa, nämä vanhemmat ja appivanhemmat voisivat mennä peilin eteen ja miettiä syitä huonoihin väleihin. Ihmissuhteissa "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ja "Sitä saa mitä tilaa"!

surusilmä

Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat, joita lapsenlapset eivät halua tavata, voisivat harjoittaa hieman itsetutkiskelua... usein on niin, että isovanhemmat ovat rajattomia ja ahdistavia eivätkä jätä muuta vaihtoehtoa kuin tietoisen etäällä pitämisen.

Yleensähän on niin, että kyse ei ole siitä etteikö lapsenlapset haluaisi isovanhempiaan tavata, vaan siitä että vanhemmat estävät lapsiaan tapaamasta isovanhempiaan. Omalla kohdallani pojan tytär tuli kädet ojossa minua vastaan ja halaamaan kun nähtiin, joten en hänen mielestä ainakaan mitenkään vastenmielinen tai pelottava ollut. Pieni lapsi näyttää tunteensa aidosti, siksi uskallan noin sanoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat, joita lapsenlapset eivät halua tavata, voisivat harjoittaa hieman itsetutkiskelua... usein on niin, että isovanhemmat ovat rajattomia ja ahdistavia eivätkä jätä muuta vaihtoehtoa kuin tietoisen etäällä pitämisen.
juuri näin. Lapsenlapset itse ei teini-ikäisinä välttämättä enää pidä yhteyttä isovanhempaansa

Vierailija

[/quote] juuri näin. Lapsenlapset itse ei teini-ikäisinä välttämättä enää pidä yhteyttä isovanhempaansa[/quote]

Asia onkin ihan toinen, jos lapsenlapset eivät halua isovanhempiaan tavata, silloinhan se on lapsenlapsen valinta ja ihan ok. Tässä ketjussa on kuitenkin puhe siitä, että vanhemmat estävät lapsiaan tapaamasta isovanhempiaan ja se ei aina ole oikein.

Vierailija

EX-mummo kirjoitti:
Usein meidän vieraannutettujen isovanhempien sanotaan saavamme ansiomme mukaan: mitäs kasvatimme lapsemme niin huonosti, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin heittää meidät pellolle ainakaan lapsenlapsia pilaamasta. Meillä ei ollut aikoinaan mahdollisuutta kasvattaa lapsiamme 2010-luvun kasvatusoppien mukaan. Tämän päivän isovanhemmat ovat sodanjälkeisen sukupolven lapsia. Lapsuuden ja nuoruuden olosuhteisiin oli sopeuduttava, koska paremmasta ei tiedetty. Ei ollut kriisiapuja, kipeät asiat vaiettiin. Vaikka omille lapsilleen parasta toivoi, siihen ei aina riittänyt aika eikä voimat.

No tässähän se tulikin. Ajatus hyvä, lopputuloksena kasvatuksesta seuranneita kipeitä arpia, joita ei haluta siirtää eteenpäin omille lapsille.

Yleensä näissä tapauksissa aikuinen lapsi haluaa suojella omaa lastaan vanhemmiltaan, jotka (varmasti hyvää tarkoittaen kuitenkin) käyttivät nykyään väkivaltaisina (henkisesti tai fyysisesti) pidettyjä kasvatusmenetelmiä, joista on jäänyt aikuiselle lapselle syvät arvet. Ei sellaisen ihmisen, joka on satuttanut itseä lapsena jollain tavalla, luokse halua viedä omaa lastaan. Kyllä siinä usein on suojelu motiivina, ei sitä koskaan tiedä, onko isovanhempi mukavampi ihminen kuin omassa lapsuudessaan oli.

EX-mummo kirjoitti:
Kun isovanhempi yrittää saada yhteyttä välit katkoneeseen aikuiseen jälkeläiseen, hänellä ei ole muuta keinoa kuin soittaa, kirjoittaa tai käydä oven takana kolkuttelemassa. Todellisuutta on, että tästä seuraa pahimmillaan oikeuden määräämä lähestymiskielto.

Niin. Jos sanotaan, että älä ota yhteyttä, niin sen jälkeisestä stalkkauksesta tulee joskus lähestymiskielto.

Vierailija

naurettavaa hommaa viedä isän tapaamisoikeutta pois

olen seuranut pariskuntien napinaa kummaltakin puolelta on kuultu mutta tämä menee vähän överiksi jo,kerrompa, lasten setä on kuollut ja pyysin sedän hautajaisiin mitä tekeekään minun ex-miniä laittaa lapset leirille ja itse on ulkomailla että ei voitaisi soittaa enää ja kysyä lapsilta edes että haluaako he, he ovat jo niin isoja minun mielestäni että he olisivat pystyneet tulemaan setänsä hautajaisiin kyllä siinä kiukku nousee kun yrittää hyvää kaikille mutta toiset eivät kuuntele tarpeeksi, toisekseen on luonollista kun  heidän setä oli tekemisissä näiden lasten kanssa ja kuuluu etiketteihin että kutsu on käynyt mutta kun ex-miniällä on jotain vastaan en tiedä vai miksi ? Poikaahan ei hän siedä vaikkakin on lasten isä  on kauan ollut riitaa mutta en osanut kuvitellakkaan tällästä tempausta että kun on setänsä hauta tilaisuus ei  voi muka päästää ja syy siihen että on niin nuoria että saavat jotain traumoja , vaikkakin minusta on toisin päin asia he ovat jo niin isoja että voisivat tulla mutta kun ei niin ei ja nyt tämä ex-miniä on ulkomailla ja lapset ovat kesä-leirillä isä ei saa yhteyttä en tiedä miksi ,ihmettelen vain että mikä se sellainen huoltaja on että lapset voivat asua hänen kanssaan ja olen seuranut sivusta jatkuvasti, lasten isä ei saa yhteyttä omiin lapsiin kysynkin mitä teemme jos tulee sellainen viesti että lapsille on sattunut jotain sielä leirillä missä he ovat isä on kuulema soittanut sinne mutta ei he eivät saa vastata isänsä puheluihin ,miksi? tiedän että isä on huolissaan heistä koska olen jutellut poikien isän kanssa, ja minusta ei ole mitään syystä siihen että ei olisi voineet tulla setänsä hautajaisiin koska setä olisi ilmesesti halunut että he olisivat ainakin sinne menneet ,meillä ei ole ollut riitoja ollenkaan  ex-miniän kanssa mutta hän hakemalla hakee näköjään riitaa meidän jokaisen kanssa mutta mekin haluaisimme nähdä pojan lapsia ollaanhan mekin heidän isovanhempansa, olemme olleet pois tieltä niin kauan että minusta on aivan luonollista puuttua tähän että miksi?Koska olisi viimisiä tilaisuuksia olla meidän kanssa  kunnolla ei riidelläex-miniä, koska ei olla tehty mitään pahaa , ei se minun mielestä vaikuta siihen vaikkakin vanhemmat ovat eri mieltä niin LAPSET EIVÄT SAISI OLLA ISOVANHEMPIEN KANSSA TEKEMISISSÄ SITTEN IHMETELLÄÄN VIELÄ ETTÄ EI ISOVANHEMMAT VÄLITÄ EI SE VÄLITÄMISESTÄ JOHDU VAAN SIITÄ ETTÄ LASTEN VANHEMMAT NÄKEVÄT ERITAVALLA ASIOITA ,MINUSTA LAPSETHAN SIINÄ KÄRSIVÄT JA HÄVIÄVÄT AIKA TAVALLA,TURHAAN ON SYYTELLÄ ISOVANHEMPIA VAAN SE KYLLÄ JOHTUU JOSTAIN AIVAN MUUSTA. ETTÄ NÄIN on tänä päivänä.

Vierailija

no toi mitä luin niin ei kukaan isovanhempi jolla on järki päässä ja hiukankin piittaa lapsista tai nuorista niin ei käyttäydy noin kun kirjoititte

Ana Konda

Vierailija kirjoitti:
no toi mitä luin niin ei kukaan isovanhempi jolla on järki päässä ja hiukankin piittaa lapsista tai nuorista niin ei käyttäydy noin kun kirjoititte

No huhhuh, olisi kannattanut kommentoijan lukea edellinen kommentti ajatuksella läpi ennenkuin lähtee heittämään mustavalkoisia mielipiteitään. Valitettavasti nykypäivänä vieraannuttamista oikeutetaan  vääristelemällä isovanhempien asiallisiakin  kommentteja vaikka väkisin vääntämällä sellaiseen muotoon, joka ei ole ollut kirjoittajan alkuperäinen tarkoitus. Olen pahoillani kaikkien niiden isovanhempien puolesta, jotka olette purkaneet kommenteissanne suruanne, voimia teille:)

Ikävä kyllä,tosiasiassa lapsista ei ole mitään väliä, koska ei haluta nähdä vieraannuttammista ilmiönä, jossa kaikkein eniten juuri niin biologisesta vanhemmastaan ja/tai isovanhemmistaan vieraannutetut lapset kärsivät kaikkein eniten. Olisi myönnettävä, että pienen lapsen vieraannuttaminen ei ole hänen vieraannuttajavanhemman taholta rakkautta lastaan kohtaan, vaan äärimmäisen vihan kohdistamista omaan lapseen, mutta tätähän ei saisi sanoa ääneen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
naurettavaa hommaa viedä isän tapaamisoikeutta pois

olen seuranut pariskuntien napinaa kummaltakin puolelta on kuultu mutta tämä menee vähän överiksi jo,kerrompa, lasten setä on kuollut ja pyysin sedän hautajaisiin mitä tekeekään minun ex-miniä laittaa lapset leirille ja itse on ulkomailla että ei voitaisi soittaa enää ja kysyä lapsilta edes että haluaako he, he ovat jo niin isoja minun mielestäni että he olisivat pystyneet tulemaan setänsä hautajaisiin kyllä siinä kiukku nousee kun yrittää hyvää kaikille mutta toiset eivät kuuntele tarpeeksi, toisekseen on luonollista kun  heidän setä oli tekemisissä näiden lasten kanssa ja kuuluu etiketteihin että kutsu on käynyt mutta kun ex-miniällä on jotain vastaan en tiedä vai miksi ? Poikaahan ei hän siedä vaikkakin on lasten isä  on kauan ollut riitaa mutta en osanut kuvitellakkaan tällästä tempausta että kun on setänsä hauta tilaisuus ei  voi muka päästää ja syy siihen että on niin nuoria että saavat jotain traumoja , vaikkakin minusta on toisin päin asia he ovat jo niin isoja että voisivat tulla mutta kun ei niin ei ja nyt tämä ex-miniä on ulkomailla ja lapset ovat kesä-leirillä isä ei saa yhteyttä en tiedä miksi ,ihmettelen vain että mikä se sellainen huoltaja on että lapset voivat asua hänen kanssaan ja olen seuranut sivusta jatkuvasti, lasten isä ei saa yhteyttä omiin lapsiin kysynkin mitä teemme jos tulee sellainen viesti että lapsille on sattunut jotain sielä leirillä missä he ovat isä on kuulema soittanut sinne mutta ei he eivät saa vastata isänsä puheluihin ,miksi? tiedän että isä on huolissaan heistä koska olen jutellut poikien isän kanssa, ja minusta ei ole mitään syystä siihen että ei olisi voineet tulla setänsä hautajaisiin koska setä olisi ilmesesti halunut että he olisivat ainakin sinne menneet ,meillä ei ole ollut riitoja ollenkaan  ex-miniän kanssa mutta hän hakemalla hakee näköjään riitaa meidän jokaisen kanssa mutta mekin haluaisimme nähdä pojan lapsia ollaanhan mekin heidän isovanhempansa, olemme olleet pois tieltä niin kauan että minusta on aivan luonollista puuttua tähän että miksi?Koska olisi viimisiä tilaisuuksia olla meidän kanssa  kunnolla ei riidelläex-miniä, koska ei olla tehty mitään pahaa , ei se minun mielestä vaikuta siihen vaikkakin vanhemmat ovat eri mieltä niin LAPSET EIVÄT SAISI OLLA ISOVANHEMPIEN KANSSA TEKEMISISSÄ SITTEN IHMETELLÄÄN VIELÄ ETTÄ EI ISOVANHEMMAT VÄLITÄ EI SE VÄLITÄMISESTÄ JOHDU VAAN SIITÄ ETTÄ LASTEN VANHEMMAT NÄKEVÄT ERITAVALLA ASIOITA ,MINUSTA LAPSETHAN SIINÄ KÄRSIVÄT JA HÄVIÄVÄT AIKA TAVALLA,TURHAAN ON SYYTELLÄ ISOVANHEMPIA VAAN SE KYLLÄ JOHTUU JOSTAIN AIVAN MUUSTA. ETTÄ NÄIN on tänä päivänä.

Melkoinen tarina.
Tiivistettynä siis, jos oikein ymmärsin, lasten setä kuoli ja sinä kutsuit lapset hautajaisiin.
Lasten äiti kokee, että lapset ovat liian nuoria "yksin" tulemaan hautajaisiin.

Äiti on ilmeisesti lasten ainut huoltaja? Silloinhan äiti päättää lasten asioista. Ja vaikka isäkin olisi huoltaja niin silti isän vanhempien mielipiteet eivät mene äidin mielipiteiden ohi.

Osanotto suruusi, ehkä kun pahin tunnekuohu on ohi pystyt ymmärtämään lasten äitiäkin päätöksessään.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat