ADHD-lapsen äiti: ”Muista, että huonosti käyttäytyvä lapsi ei aina ole huonosti kasvatettu”

ADHD-lapsen äiti: ”Muista, että huonosti käyttäytyvä lapsi ei aina ole huonosti kasvatettu”

"ADHD ei näy, kuten moni muu vamma. Kun sain kuulla, että Osku on kiroillut ja sählännyt koulussa, teki mieli selittää kaikille, että kyllä meilläkin on rajoja asetettu," sanoo Oskun äiti. Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (78)

Vierailija

ADHD ei ole sama kuin huono käytös, toisen kiusaaminen, lyöminen, ruma puhetapa jne.

Valitettavasti monet vanhemmat menevät puolustamaan  lapsensa em. tapoja ADHD-diagnoosilla.[/quote]

Itse olen saanut kokea juuri tämän. 

Hoitoon tuodessa ADHD-lapsen äidillä oli kaikenlaisia erityistoiveita ja selityksiä ADHD-lapsensa käytöksen hyväksymiseksi ja selityksiä nimenomaan siitä, ettei lapsi pysty kontrolloimaan itse käytöstään, vaan kaikki tapahtuu aina niin nopeasti, ettei yksinkertaisesti voi sille mitään ja minun tulee ymmärtää lasta tältäkin osin..

Annoin mennä selitykset ja pyynnöt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja aloin kasvattaa lasta tavoille kuten olen muitakin kasvattanut. Rangaistus seurasi, jos teki jotakin pahaa toisille. Lapsi jäi huonojen tapojen seurauksena paitsi jotakin: pois leikistä itsekseen istuskelemaan (jos oli leikkiaika ja lyömiset tullut leikissä) Eikä poissaolo ollut mikään nykysuositusten mukainen minuutti joka ikävuotta kohden, vaan loppuleikkiaika. Lapsi ei päässyt koskaan itse neuvottelemaan, milloin hän osaa olla kunnolla, vaan minä sanoin, milloin rangaistus loppui. Leikeissä kiusaaminen, lyöminen, toisten tavaroiden väkivaltainen ottaminen....loppui, koska lapsi tiesi saman seuraavan joka kerta. En suuttunut, mutta sanoin kuitenkin asiat tarvittaessa asiallisen vihaisesti ja puutuin jokaiseen hölmöilyyn. Ruokailussa tapahtunut hölmöily tiesi herkullisen jälkiruoan poisjättämisen. Pidin näitä hetkiä varten aina pakasteessa jäätelöä, joka oli lapsen suurta herkkua. Ruokapöydästä ei päässyt nousemaan muita aikaisemmin pois, vaikka itse ei jälkiruokaa syönytkään. Hölmöilyt loppuivat tältäkin osin. 

Loppujen lopuksi vanhemmat ihmettelivät, miten lapsi pystyi leikkimään muiden kanssa, kuuntelemaan satua ryhmässä hämmästyttävän hyvin häiritsemättä muita silloinkin, jos omat ajatukset olivat muualla kuin sadussa ja välipalalta hakiessa ihmettelivät, kuinka kauniisti lapsi on ruokapöydässä. Kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut  havaita lapsen ollessa hoidossa, enää mitään huonoa hänen käytöksessään.

Vanhemmat ihmettelivät kuitenkin sitä, etteivät lapsen  käytöstavat olleet muuttuneet kotona, vaan lapsi käyttäytyi entiseen maliin vanhempiensa kanssa.  Keskustellessamme asiasta vanhemmat myönsivät, etteivät itse jaksa puuttua johdonmukaisesti lapsen huonoihin tapoihin ja vielä yrittivät ajatella, että ADHD tuleekin ilmeisesti kotona enemmän esille. Ajattelin usein, menikö kaikki työni hukkaan, mutta nyt ainakin tiedän, että kuten aikaisemmin jo joku kirjoitti, että ADHD ei oikeuta huonoon käytökseen ja heilläkin käytöstavat on opittavissa. 

Muut hoitolapset saivat ADHD-lapsesta mukavan hyvin käyttäytyvän leikkikaverin.

Vierailija

Aina  selitykset ADHD-lapsen huonoon käytökseen ja pyyntöihin ymmärtää lapsen huonoa käytöstä ei tule vanhemmilta. Joskus sen tuo esille jopa niin kutsuttu ammatti-ihminen kuten toimintaterapeutti ja joskus jopa lapsi itse.

Itse menin kerran selvittämään tilannetta, jossa ADHD-lapsi oli lyömässä ja potkimassa toista lasta ja kun menin ottamaan hänet tiukasti toisaalle, ADHD-lapsi huusi saman tien: "Minulla on ADHD, minä en voi tälle mitään."

Alle kouluikäinen tuskin osaisi noin sanoa, ellei hän olisi kuullut sitä aikuisilta moneen kertaan selitykseksi vastaavissa tilanteissa.

Opetetaanko aikuisten taholta ADHD-lapset siihen, ettei heidän tarvitse välittää säännöistä eikä tavoista, vaan he voivat aina mennä diagnoosinsa taakse puolustaen itseään diagnoosilla, joka ei kuitenkaan tarkoita edes huonoa käytöstä toisia kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aina  selitykset ADHD-lapsen huonoon käytökseen ja pyyntöihin ymmärtää lapsen huonoa käytöstä ei tule vanhemmilta. Joskus sen tuo esille jopa niin kutsuttu ammatti-ihminen kuten toimintaterapeutti ja joskus jopa lapsi itse.

Itse menin kerran selvittämään tilannetta, jossa ADHD-lapsi oli lyömässä ja potkimassa toista lasta ja kun menin ottamaan hänet tiukasti toisaalle, ADHD-lapsi huusi saman tien: "Minulla on ADHD, minä en voi tälle mitään."

Alle kouluikäinen tuskin osaisi noin sanoa, ellei hän olisi kuullut sitä aikuisilta moneen kertaan selitykseksi vastaavissa tilanteissa.

Opetetaanko aikuisten taholta ADHD-lapset siihen, ettei heidän tarvitse välittää säännöistä eikä tavoista, vaan he voivat aina mennä diagnoosinsa taakse puolustaen itseään diagnoosilla, joka ei kuitenkaan tarkoita edes huonoa käytöstä toisia kohtaan.

Kyllä, diagnoosin turvin lapsi voi riehua vaikka kuinka paljon, jos huoltjilta heruu ainaista ymmärrystä.

Ja käytöksestä on hyvä muistaa; se ei ole kenelläkään synnynnäistä, vaan se opitaan opettamalla ja mallioppimisena.

Vierailija

Kuulin juuri kuluneella viikolla radiosta, että meillä saa ADHD-diagnoosin osa täysin turhaan. Kun lapsi on syntynyt loppuvuodesta, hän on esim. eskariryhmässä ehkä heikompi keskittyjä kuin alkuvuodesta syntynyt ja saa sitten diagnoosin ADHD.

Kuinka väärien diagnoosien antaminen on mahdollista? Onko todella niin, että diagnooseja annetaan väärin perustein?

Näinhän tällä palstalla jo joku aikaisemmin kirjoitti.

Mitä sitten käy, kun lapsi saa väärin perustein diagnoosin. Vanhemmat alkavat suhtautua lapseen eri tavalla ymmärtäen ja sallien. Sitten lapsi tietysti käyttää tilaisuutta hyväksi ja kaikki karkaa käsistä. 

Vierailija

Kyllä vääriä diagnooseja annetaan.

Jotkut vanhemmat melkein vaativat diagnoosia. Saatuaan ADHD-disgnoosin lapselleen, vanhemmat eivät ole enää rasittamassa vastaanotoilla.

Vierailija

]

ADHD voidaan todeta aivoja kuvantamalla. Dopamiinin (aivojen välittäjäaine) saa aivot toimimaan eri tavoin. Aivojen kuvantamiseen ei kuitenkaan aina nähdä tarvetta, jos oireet (vilkkaus, impulsiivisuus, tarkkaamattomuus) ovat samat eri ympäristöissä (eli lapsi käyttäytyy "yhtä huonosti" kotona, päiväkodissa ja koulussa, ei siis vaikuta olennaisesti käytökseen, kuka aikuinen hänen kanssaan toimii.)

Kasvatus muokkaa aina lapsen käytöstä, totta. Mutta ADHD ei aiheudu kasvatuksesta. Se on olemassa jo syntyessä, se on aivojen fysiologiaa. Se on voimakkaasti perinnöllistä, yleisempi miehillä kuin naisilla (isältä pojalta periytyy erittäin todennäköisesti). 

Millähän tavoin olet kasvatusalalla toiminut, jos et perusteita lasten neurologista ongelmista tunne? ADHD:n tunteminen on sentään todellakin niitä alkeita, perusteita. Ylivilkkaan ja impulsiivisen lapsen ensimmäinen tuki ei suinkaan ole diagnoosi otsaan, vaan ensin mennään perheneuvolaan, psykologille, vanhemmat ja lapsi yhdessä, lapsi yksin, lasta tutkitaan luokassa / päiväkotiryhmässä (psykologi, erityisopettaja havainnoivat lapsen toimintaa ryhmässä) saadaan ehkä terapiaa, jos ei sekään auta, niin vasta sitten moniammatillisen tiimin tutkimukset ja mahd diagnoosi. Siinä kyllä hyvin suljetaan pois se mahdollisuus, että "syy" olisi vanhemmissa. [/quote]

Mielestäni ei ole olemassa vielä yhtään tutkimusta siitä, että ADHD olisi synnynnäinen. 

Lisäksi tiedetään jo monien tutkimusten ja kokeiden perusteella, että jo sikiövaiheessa lapsi pystyy tunnistamaan ympäröivää maailmaa. Ympäröivän maailman vaikutus on siis jo sikiövaiheessa selviö. 

Vierailija

Luin tämän joskus. Haetaan empatiaa. Olisiko kotikoulu mahdollinen?

Ensiavussa ohjeena on,, että jos ääntä kuuluu, ei tarvitse sinnepäin mennä, vaan hoitaa hiljaiset. Aina vahvimpia ja jaksavimpia koulussakin ovat maslaisjärjellä ajateltuna ne jotka jaksavat pitää ääntä.
Miten saadaan energia hyödyttämään muita, heikompia, väsyneempiä lapsia, eerikat ym?

Esim kouluun voisivat kerätä marjat, tehdä siivoustyötä ym?

Vai ovatko jo käytössä?

Vierailija

Jos saapuu onnettomuuspaikalle, jossa useampia loukkaantuneita, sinne päin ei tarvitse katsoa, josta kuuluu ääntä, vaan sinne, missä hiljaista, tämä on virallinen ohje. Äänekkäillä menee hyvin.

Koulussa tehdään toisin päin ja näin vahvistetaan vahvoja, koska muuten he tuhoavat kaikkien elämän. Kaikki uupuvat meluun, jos eristyishuomiota ei tule, joten tulee kierre, jossa vahvimmpien mekkalaa vahvistetaan erityishuomiolla.

Ennen heidät siirrettiin pienempiin ryhmiin ja sitä ennen opettaja viuhutti karttakeppiä ja kotiväki kotona uudestaan.

Enkä puhu yksittäisistä diagnosoiduista, mutta mitä tämä äiti tekee, jos esim puoli luokkaa möykkää ja laittaa aina uudestaan musan soimaan. Koska voi.
Koska kotiväki on sitä mieltä, että meidän niitti ei auktoriteettejä pokkuroi. Se on älyn merkki.

Vierailija

Missä ovat entiset tarkkailuluokat? Olivat todella hyvä keksintö. Se, joka häiritsi muita jatkuvasti, ei piitannut säännöistä, laitettiin tarkkikselle, pääsi siis omiensa joukkoon ja muiden ei tarvinnut kestää tahallista häiriötä. Nykyiset ns. pikkuluokat ovat enemmänkin oppimisvaikeuksista kärsiville, sinne on turha laittaa häiritsijöitä. Kaikki häiritsijät yhteen, oppivat tai eivät, mutta eivät ainakaan häiritse niitä, jotka haluavat opiskella.

Vierailija kirjoitti:
Luin tämän joskus. Haetaan empatiaa. Olisiko kotikoulu mahdollinen?

Ensiavussa ohjeena on,, että jos ääntä kuuluu, ei tarvitse sinnepäin mennä, vaan hoitaa hiljaiset. Aina vahvimpia ja jaksavimpia koulussakin ovat maslaisjärjellä ajateltuna ne jotka jaksavat pitää ääntä.
Miten saadaan energia hyödyttämään muita, heikompia, väsyneempiä lapsia, eerikat ym?

Esim kouluun voisivat kerätä marjat, tehdä siivoustyötä ym?

Vai ovatko jo käytössä?

Kiitos kommenteista, Vierailija. Mielenkiintoinen kysymys tuo kotikoulun mahdollisuus ja ajatus siitä, miten saataisiin energia eri tavoin käyttöön. Mitä mieltä olette muut?

Vierailija

Kotikoulu on yksi vaihtoehto, kunhan yhteiskunta ei sitä ylläpidä.

Yhteikunnan tehtävä ei ole paapoa ja palvella häiritsijöitä.

Kotikoulu ei voi olla palkkio huonosti käyttäytyvälle oppilaalle!

Potkut koulusta ja vanhemmat hoitavat lapsen kouluvelvollisuuden täyttymisen joko opettamalla itse kotona lastaan tai hankkimalla lapselleen kotiopettajan.

Toisena vaihtoehtona jo tuossa aikaisemmin mainitut tarkkailuluokat, jotka olisivat yhteiskunnan ylläpitämiä. 

Vierailija

Joskus tuntuu oudolta tämä meidän yhteiskunnan avuttomuus vanhempia kohtaan.  Vanhemmat  epäonnistuvat lastensa kasvatuksessa ja sen jälkeen vielä he yrittävät ohjailla ammattihenkilöiden toimintaa ja päätöksiä.

Huoltajat kinuavat kaikenlaisia todistuksia, joilla voitaisiin todistaa heidän lapselle jokin aivoista johtuva diagnoosi, jolla saadaan lapselle ja perheelle kaikenlaista ylimääräistä tukea: kodinhoitoapua (kun ei itse vanhemmat viitsi täyttää omia velvollisuuksiaan) taksikuljetuksia kouluihin ja harrastuksiin, esilaisia harrastuksia jopa hevosratsastuksia. 

Äiti kuudelle

Kyyneleet silmissä ja pala kurkussa luin tämän. Tiedän miltä tämä äidistä tuntuu. Tiedän miltä tuntuu kun tuhannen kerran saat kuulla että et osaa kasvattaa lastasi. Tiedän miltä tuntuu kun näet että pieni lapsesi oikeasti kärsii siitä että hän ei ole "normaali". Tiedän miltä tuntuu kun on niin väsynyt että vaan itkettää, ei jaksa enää sähellystä ja säveltämistä.
Kuitenkin myös tiedä miltä tuntuu kun tämä ihana ADHD lapsi sanoo viimeiset sanat illalla; ei mulla muuta äiti kun että rakastan sinua niin paljon.
Tiedän myös että minun on taisteltava lapseni oikeuksista saada apua ja saada tukea. Se vaan välillä on todella rankkaa. Tämä äiti joka tämän on kirjoittanut on avannut tekstissä sen mitä on oikeasti elää ADHD lapsen kanssa. Se on rankkaa ja voimia vievää, mutta lapsi ei ole ilkeä tahallaan. Voimia äidille ja pojalle. Sekä kaikille muille ADHD lapsille ja heidän vanhemmille.

Vierailija

Onpas järkyttäviä kommentteja joiltakin naisilta, ihan sääliksi käy heitä. Mahtaa omassa elämässä olla jotain pahasti pielessä, voi voi :(

Vierailija

Ja jos selviää joinkuin peruskoulusta on ammattiin opiskelu jo kuin seinä vastassa. "Kyllä pitäisi osata ja hoitaa..." No pitäisi pitäisi mutta kun ei pysty. 

Jos nuori ei välttämättä ymmärrä tätä tosiaan lainkaan vaan hänelle asia esiintyy tivaavana valituksena koulun puolesta. Yhtä yritystä ja petymistä, kokonaisuudessa ammattitaidotonta koska ammattitaitoa tällaiseen ei edellytetä.

Vierailija

Ei anneta turhaan jos asia oikein hoidetaan. Meillä tutkittiin ja keskusteltiin ja hoidettiin kun on vain haastava. Aiheutti juuri tämän kommentoijien kaltaisten ihmisten lapsemme ja meidän vanhempien jatkuvaa solvaamista ja kiusaamista. Valittamista lapsen kaltoinkohtelua päivähoidossa ja koulussa. 

Helpotti kun saatiin sairaalajaksot ja erityiskouluun tappelun jälkeen. Juuri jotta nämä "normaalit" joille on oikeutettu haukkua ja kiusata ADHD-lasta voivat olla rauhassa. ADHD on hyvin moninainen ja siihen voi liittyä muita seikkoja kuten kosketusyliherkkyyttä, kyvuttömyyttä tunnistaa tunteita ilmeistä, sosiaalisten taitojen puutetta....jne. 

Lapsen on hyvin vaikea luoda itsetuntoa jatkuvasti mollaavassa ympäristössä jossa kukaan opettaja ym ei osaa löytää mitään positiivista asiaa tai hetkeä. Näin ammattilaiset tuhoavat ammattimaisilla taidoillaan lapsen ja vanhemmat unohtamatta sisarusten lapsuuden haittaa.

Vierailija

Sairaudesta johtuva kyvyttömyys ja taitojen puute voidaan toisille saada luotu esimerkiksi 25 ikävuoteen mennessä. Jokainen näin asiattoman kommentin kirjoittaja, joka haluaa tuhota ADHD lapsen on itse se huonosti käyttäytyvä joka tulisi sulkea joksikin aikaa pois. 

Kotikoulu olis vaihtoehto nimenomaan yhteiskunnan puolelta ,jotta muutamien täällä kommentoijien kaltaiset itsekkäät kiusaajat ja häiriköt eivät haittaisi toisen laiseen elämään luotujen elämää ja mahdollisuutta onneliseen ja turvalliseen elämään

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat