Lukijan kirje: Kauanko jaksan hoitaa puolisoani?

Lukijan kirje: Kauanko jaksan hoitaa puolisoani?

Olen väsynyt hoitamaan heikkoon kuntoon mennyttä miestäni. Puoliso ei ymmärrä, että tarvitsisin välillä myös omia juttuja.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Vierailija

Parisuhde ja hoitosuhde ovat eri asioita. Papin aamen ei mielestäni edellytä hoitosuhteeseen suostumista. Usein toimivin ratkaisu on ajoissa hakea ulkopuolista apua hoitopuoleen, silloin on jonkinlainen mahdollisuus parisuhteen ylläpitoon. Sairastunut on usein itsekäs, mutta kannattaa miettiä suostuuko toisen itsekkyyteen.  Kannattaa myös kysellä ajoissa oman kunnan puolelta mitä apuja olisi saatavissa. 

SekäEttä

Kuulostaa siltä että teillä m,ennään nyt vian miehen ehdoilla "mies ei viihdy yksin". Toki toinen on otettava huomioon mutta rakasta lähimäistäsi KUTEN ITSEÄSI eli sinun on pidettävä huolta myös itsestäsi. Jos et ota omaa hengähdysaikaa niin väsyt lopulta niin että et jaksa auttaa enää miestäsikään. Anna hänen motkottaa, ilmoita että nyt lähdet ja tulet silloinjasilloin. Jos mies ei pärjää enää yksin oikeasti, kysy apua kotihoidosta tai lapsiltanne tai vaikka palkkaa joku olemaan siellä ne tunnit kun olet omillasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sinulla on vielä toimintakykyä ja laadukasta elämää jäljellä. Käytä se aika hyvin ja onnellisesti. Miehesi tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, sitä varten on olemassa hoitokoteja. Voithan vierailla siellä niin paljon kuin haluat ja pitää yhteyden puolisoosi. Et ole huono ihminen vaikka et jaksa huolehtia toisesta ihmisestä 24/7. Tärkeää on sinunkin elämäsi ja että jaksat huolehtia itsestäsi ja säilyttää toimintakykysi.

Pippa

Minäkin olen puolisoni omaishoitaja. Omaa aikaa on neljän viikon välein pari-kolme vuorokautta, jolloin saan huilata. Silloin lenkkeilen ja lepään. Puolisoa täytyy auttaa 24/7, eli koko ajan, yöt ovat raskaimmat, joutuu heräämään usein ja käyttämään häntä vessassa yms. Joskus päivisin hän voi olla jonkin aikaa yksin, jolloin pääsen käymään esim. ruokakaupassa tai kirjastossa.

Arvaa oma tilasi...

Ei se ole miehesi hylkäämistä, jos otat välillä omaa aikaa levätäksesi, vaikka miehesi siitä ei pidäkään. Se tulee myös miehesi hyväksi, koska kun lepäät välillä jatkuvasta valmiudesta, jaksat taas paremmin ja olet varmaan paremmalla mielelläkin. Jos miehesi ei sitä ymmärrä, niin se ei kuitenkaan saa ratkaista asiaa.

Mietin, että monta kertaa tällaisissa tapauksissa äiti/vaimo on totuttanut miehen ja lapset siihen, että he elävät täysihoidossa, äiti passaa ja tekee ja siivoaa isojenkin lasten ja miehen jäljet. En tiedä, oletko sinä tehnyt niin, mutta kuulostaa siltä.

Me naiset teemme karhunpalveluksen lapsillemme, jos emme kasvata heitä ajoissa lapsuuden aikana pesemään itse pyykkinsä, laittamaan astiansa tiskikoneeseen, siivoamaan ruoat pöydästä jne. Sinunkin miehelläsi on todennäköisesti ollut äiti, joka on passannut perheensä, ja nyt hän odottaa sinulta ilmeisesti samaa.

Kun mietimme lastemme tulevia puolisoita, teemme heille palveluksen, kun emme opeta lapsiamme valmiille vaan kasvatamme heidät osallistumaan kodin hommiin. Aikuisen miehen kasvattaminen on vaikeampaa, mutta sinun tapauksessasi se tarkoittaa sitä, että otat omaa aikaa, vaikka sinulle siitä natkutettaisiinkin. Pidät vain huolen, että miehellä on mitä hän tarvitsee, kun lähdet, ja jos hän ei pärjää yhtään ilman apua, niin järjestät siksi aikaa apua, kun olet pois kotoa.

Vierailija

Kuulostaa siltä, että olet hänen omaishoitajansa. Katso lähemmin omaishoitajaliiton nettisivuilta ja hae kunnan/kaupungin palveluiden piiriin. Sinulla on oikeus omaishoidon vapaisiin. Ilon tunteminen ja huolettomat hetket ovat tärkeitä jaksamisesi kannalta. Yritä olla kokematta syyllisyyttä siitä, että huolehdit myös omasta hyvinvoinnistasi.

44

Ehdottomasti olet oikeutettu omaan aikaan ja hauskuuteen. Ehkä mieskin ymmärtää, jos sanot että uuvut muuten ja jos sinä uuvut et voi häntä hoitaa.

Leski

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet hänen omaishoitajansa. Katso lähemmin omaishoitajaliiton nettisivuilta ja hae kunnan/kaupungin palveluiden piiriin. Sinulla on oikeus omaishoidon vapaisiin. Ilon tunteminen ja huolettomat hetket ovat tärkeitä jaksamisesi kannalta. Yritä olla kokematta syyllisyyttä siitä, että huolehdit myös omasta hyvinvoinnistasi.

Tämä on mielestäni todella hyvä kommentti. Itselläni nuo ajat ovat jo takanapäin, ja joskus toivoo jopa, että olisipa puolisoni vielä elossa, vaikka hoidettavanakin.

Vierailija

Olen ollut mieheni omaishoitja vähän toista vuotta. Ensi alkuun kaikki meni hvyin, mutta sitten tapahtui raju käänne. Mieheni alkoi epäilemään minua jatkuvasti uskottomuudesta, Sain kuulemma salaisia viestejä ja sähköpostia. Meillä tehtiin kotona iso remontti ja minä sain kuulla että muhinoin urakoitsijan kanssa.

Asiat menivät niin pitkälle että hän alkoi uhkailemaan minua ja kävi  käsiksi. Onneksi sain nopeasti apua.

Olin välittömästi yhteydessä kunnan vanhuspalveluun ja sieltä kävi kaksi henkilöä selvittämässä tilannetta. sain sieltä tosi paljon tukea ja saan edelleenkin.

Täytettiin omaishoitajan papereita ja samalla tuotiin miehelleni tiedoksi intervalli jaksot. Tiesihän sen että hän kieltäytyi mutta lopulta löysimme perhekodin minne hän suostui menemään. Vieläkin hän kapinoi ajoittain sinne menoa, mutta pidän lujasti kiinni tästä rytmistä hän on kolme viikkoa kotona ja viikon intervallijaksolla. Tuo väkivaltainen kohtaus aiheutti sen että en enää pysty näkemään miestäni samanlaisena kuin ennen. Tämä sai minut ajattelemaan koko meidän avioliittoa ja moni kipeä asia juontaa jo sieltä nuoruusvuosilta. Mieheni ei koskaan ota mistään asiasta syytä itselleen aina on vika jossain muualla ja nykyisin se vika on minussa ja ajattelutavassani. Suhteemme on muuttunut hoivasuhteeksi.

Hoidan häntä hyvin en ole ilkeä, en kiukuttele mutta en ole enää se sama rakastava puoliso joka olin ennen tätä kaikkea. Sain hyvin myös tukea kunnan järjestämästä omaishoitajille tarkoitetusta kurssista.

Huomasin että vertaistuki on tärkeää ja meitä omaishoitajia on tosi paljon ja kaikilla meillä on oma tarinamme. Enää en salaile mitään tapahtumia kodin sisällä vaan kerron avoimesti kaikille ystävilleni rehellisesti missä mennään. Sen olen päättänyt että olen terveesti itsekäs ja minäkin tarvitsen tilaa hengittää ja tehdä asioita jotka minua miellyttävät ja ennekaikkea yksin ei ole pakko jaksaa,

Toivotan kaikille omaishoitajille jaksamista hyvää syksyä

Edunvalvonta valtakirja

Jospa nykypuolisot eläissään vielä virkeinä ollessaan tekisivät valtakirjan edunvalvonnastaan, lakimiehellä.

Aineellisten ja raha-asioiden hoidon lisäksi mainitaan terveydenhoidon puitteet.

Myös kirjataan ne rajat, kun kodista voidaan siirtää ulkopuoliseen hoitoon, eli ei avio-/avoliitosta huolimatta ole velvollinen hoitamaan toista kotona 24/7. Näin kummankin voinnin mukaan ilman huonoa omaatuntoa tehdään aikanaan järjestelyt, kotona ja ulkoistettuna.

Tämä tehty paperi on hyvä näyttää lapsillekin samalla, ettei siitä myöhemmin tule suukopua.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat