Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Itselläni alkoi oireet 16-vuotiaana. Diagnoosin sain 25-vuotiaana. Jotenkin selvisin koulusta ja opiskelin lääkäriksi. Muutama vuosi todella huonoa vointia kunnes opin elämään sairauteni ja lääkitykseni kanssa, olin pitkään poissa työelämästä. Olen nykyään hyvässä tasapainossa lääkityksen avulla, työnteko sujuu ja eläkkeelle menenkolmen vuoden kuluttua.

Tärkeintä on saada oikea diagnoosi ja lääkitys, myös terapiaa, ja oppia itse hoitamaan lääkityksensä jotta ei tule huonoon kuntoo, masennusta tai maniaa. Terveiden elämäntapojen noudattaminen on tärkeää. Meidän suvussa esiintyy kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta sen havaitsin vasta saatuani oman diagnoosini. Olemme kaikki pärjänneet hyvin elämässä, osittain ehkä siksi, että päihdeongelmia ei ole esiintynyt. Tämä on sairaalle itselle rankka sairaus, mutta lähiomaisille vielä tankempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatria tavalla tai toisella

Hei!

Olisi kiva tietää miten bipon ja lääkärin työn saa yhdistettyä. Opiskelen lääkäriksi ja sain juuri diagnoosini. Haaveissa olisi psykiatrialla ura, mutta onko tämä edes mahdollista?

Wimppa

Miesystäväni on nyt kolmatta viikkoa tahdonvastaisessa hoidossa pahan manian takia.
Tilanne meni kotona ihan psykoosiin asti,unen puutteen vuoksi.
Neljä päivää oli eristyksessä,nyt jo onneksi osastolla muiden kanssa.
Vauhti ei meinaa loppua nyt ollenkaan,ja alan olemaan itsekin todella väsynyt.
Tiistaina pääsi kotilomalle,kovasti touhuilee vaikkei oikeastaan saa mitään järkevää tai näkyvää aikaiseksi.
Omasta mielestään on juuri nyt täysin normaali.Kun vein takaisin osastolle,tuli itku,helpotuksesta ja ikävästä.
Tänään soitan osastolle,ovat luvanneet lauantaiksi kotiloman...minä kun olin suunnitellut nukkuvani,edes yhden yön kunnolla itsekin.toivon että pääsisi tänään lomalle,lauantaina takaisin ja minä,saisin yhden vapaa päivän neljään viikkoon.Olenko itsekäs kun ajattelen näin?
Tää sairaus on surullinen kaikille,sairastuneelle itselleen,mutta myös lähimmäisille.Se normaalimies,on jossain ton vauhdin takana piilossa,ja mä haluan sen takaisin heti.Olen lukenut aiheesta paljon,mutta mikään teksti ei tällä hetkellä oikein lohduta...

Vierailija

Olin naimisissa kaksisuuntaisen kanssa. Kun johonkin asetuttiin, mikään ei ollut hyvin piti vaihtaa sisustusta, tehdä remonttia, myydä talo, aloittaa sama alusta jne. Sama kuvio autojen ja työpaikkojen kanssa. Koskaan ei voitu nauttia elämästä. Välillä tuli kausia että ei päässyt sängystä ylös, yleensä puhui lakkaamatta.

Vierailija

Täällä käytetään nimitystä bibolaarinen kun nimi on bipolaarinen oireyhtymä. Nimen Bi tarkoittaa kahta ja polaarinen tarkoittaa vastakkaisuutta. Sanaa bolaarinen ei ole olemassa.

Tuntematon

Ei pidä kyllä ihan paikkansa ''Pakottaa ei voi. Kaikki lähtee omasta halusta "parantua".

Pakkohoitoon täytyy toimittaa ihminen, joka on vaaraksi itselleen tai muille. Kun on kyse vakavasta maniajaksosta tai psykoottisesta maniajaksosta, on poikkeuksetta ihminen sairaudentunnoton eikä osaa ajatella omaa parastaan eikä välitä myöskään ympäristöstään. Silloin, on muiden omaisten jne. velvollisuus saattaa ihminen asianmukaiseen hoitoon. Samoin, jos kyse on vakavasta masennuksesta, itsetuhoisuutta tai jopa itsemurha yrityksiä, sama pätee myös tuolloin. Silloin, ei ole kyse ''omasta halusta parantua''.

Vierailija

juurikin näin eli tunnen olevani yli-ihminen voittamaton,yhtään tablettia en ole syönyt enkä syö mielestäni täytyy korjaantua ihan itekseen.

Bibon elämä on ihan ok

Samoin olen syönyt seroquel prolong 200mg kohta 10v, siitä lähtien kun sain diagnoosin. Nukun vihdoinkin hyvin ja olo on tasainen. Tunnen olevani normaali ja pystyn normaaliin vastuulliseen perhe elämään. Kärsin ns. Tunteiden vuoristorata elämästä ja jatkuvasta ahdistuksesta. Mania ollut kahdesti ja osastolla sen vuoksi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat