Lukijan kirje: En jaksa huolehtia äidistäni, joka ei suostu muuttamaan lähelleni

Lukijan kirje: En jaksa huolehtia äidistäni, joka ei suostu muuttamaan lähelleni

Tytär suree aikaa, jonka menettää, kun äiti asuu kaukana.

”Haluaisin pitää ikääntyneestä äidistäni huolta, mutta esteenä on satojen kilometrien välimatka – tai oikeastaan se, että äitini kieltäytyy muuttamasta lähemmäksi perhettäni”, lukijamme kirjoittaa. Onko tyttären velvollisuus huolehtia vanhuksesta, jos tämä ei suostu muuttamaan?Lue koko juttu

Kommentit (13)

Ellaeveliina

Olet ilmeisesti itse aikoinaan tehnyt valinnaan muuttaa kauemmas lapsuudenkodistasi ja nyt oletat, että iäkkään äitisi tulisi oman hyvinvointinsa vuoksi muuttaa  kauas turvallisesta ja tutusta kodistaan ja ympäristöstään?

Aika itsekästä eikö? Miksi hänen pitäisi luopua kaikesta rakkaasta ja tutusta, oma koti, naapurusto. tutut kaupat, lääkärit yms. sinua ja perhettäsi lukuunottamatta, jotta sinulla olisi helpompaa?

Ja vastauksena kysymykseesi, äidilläsi tulisi ehdottomasti olla vapaus valita missä asuu viimeiset vuotensa ilman syyllistämistä ja sinä itse teet ne valinnat kuinka paljon haluat hänen ehdoillaan tavata, olla läsnä ja auttaa.

Äiti*4

Meillä molemmat vanhempani muuttivat lähemmäksi.
Heistä on mukavampi olla lähellä lapsenlapsia ja seurata heidän menojaan ja touhujaan.
Mikään ei velvoita työssä käyvään aikuista huolehtimaan kaukana asuvasta vanhemmastaan vaikka haluja olisi.
Myös oma jaksaminen pitää ottaa huomioon.
Iäkkään vanhemman tarpeet voi kartoittaa oman kotikunnan vanhustyöntekijöiden kautta ja ostaa palvelut.
Meillä kaikilla on oma elämä ja päätösvalta siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Iäkkäällä äidillä on oikeus päättää omasta elämästään. Kunnioita päätöstä. Joko jatkat käyntejä ja olet hiljaa tai vähennät käyntejä ja keskityt omaan perheeseesi. Ehkä jossain vaiheessa iäkäs äitisi voi itse haluta viettää osan aikaa lähelläsi. Älä aliarvioi mitä oma koti merkitsee iäkkäälle ihmiselle. Toisen nurkissa ei ole mukava pyöriä.

Joopa

Meillä ihan sama tilanne. Vanhemmat asuu kaukana, ja samalla paikkakunnalla asunut sisko kuoli hiljattain. Isä hoitokodissa ja äiti yksin kotona. Isällä ei hätää hoitokodissa, mutta äidillä ei hääviä. Eronneet, joten ei ole toisistaankaan seuraa. Äiti ei halua muuttaa unelma-asunnostaan mihinkään. Toisaalta niin huonossa kunnossa, että jos kaatuu, niin ei pääse itse ylös. Totuus on, että huonolla tuurilla kuolee sinne kotiinsa, kun apu on kaukana. Vanhustensuojeluilmoitusta tehty, mutta taitaa olla ihan yhtä tyhjän kanssa.

Olen kuitenkin mies, niin ei ole oletusta kellään, että alkaisin hoitajaksi.

Näin näen

Usein vanhuksen yksinolo, erillään omaisista, on hänelle riski, jos hän ei saa paikkakunnalta kuntoonsa nähden tarvittavaa hoitoa. Tilanne on vielä mutkikkaampi, jos asuu ylläpitoa vaativassa omakotitalossa, josta ei halua muuttaa läheisten luokse. Jos ei tilannettaan ymmärrä, niin ottaisin itse sitkeästi yhteyttä sosiaalitoimeen, miten tulee menetellä. He selvittänevät terveydenhoidon kanssa, missä mennään.
Kaukana asuvilla omaisilla on jatkuva huoli, käy sitten töissä tai on jo itse eläkkeellä. Voimia ei riitä jokapäiväiseen epätietoisuuteen.

Edunvalvontaan hakua voi toteuttaa lääkärin jne. suosituksen mukaan. Heitteille ei voi vanhusta jättää, jos hän ei itse ymmärrä muuttunutta tilannettaan. Joskus esim. dementoitunut ei muista muuta kuin yhden asian " tämä on kotoni, josta en muuta". Muuta tilannetta ei itse ymmärrä.

Näin toivoisin itselleni tehtävän, kun oma suhteellisuuden tajuni joskus katoaa.

Itsenäinen muttei itsekäs

Tämä oli ajatuksia herättävä kysymys ihmiselle, joka ei koskaan ole ajatellutkaan, että olisi jollakin tapaa velvollinen huolehtimaan omista vanhemmistaan heidän vanhetessaan. Mielestäni vanhempien tehtävä on hoitaa ja kasvattaa lapset omaan elämään, eivät lapset ole omille vanhemmilleen hoitovelassa. Vanhempana ihmisten tulisi hyvissä ajoin itse järjestää asiansa niin, ettei omia lapsia vaivata hoitotaakalla ja eihän se useimmiten oikeasti ole mahdollistakaan välimatkojen takia.

44

Oletko sanonut äidille noin, että haluaisit viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja muutto olisi siihen ratkaisu. Minua ainakin äitinä ilahduttaisi.

Voi olla, että jääräpää ei muuta ja ei, ei ole velvollisuutesi häntä hoitaa. Tasapainottaisiko, jos jokaviikkoisen käynnin sijaan olisit joka toinen viikonloppu hänen luonaan? Vaikka vähän pidemmästi, jos aika ei muuten tunnu riittävän.

Vierailija

Ellaeveliina,, eikö ole aika luonnollista että lapset muuttavat omilleen ja asuavat siellä missä on töitä. Vanhempien pitäis myös ymmärtää se että ei omat aikuiset lapset voi olla koko ajan auttamassa. Minusta tässä jutun aloittaja ei ole itsekäs vaan väsynyt joka haluaisi helpotusta tilanteeseen. Älä ala syyllistämään.

Leskiäiti

Asuin aikaisemmin lähellä tytärtäni ja autoin häntä lähes päivittäin lapsenhoidossa., koska hän oli yhtä. Kun lapsi kasvoi, minun apu oli tarpeeton. Hän ei enää ehtinyt käymään luonani tai pyytänyt minua joskus käymään. Hän hankki koiran, jonka hoito vei ylimääräisen ajan. Muutin 80 km päähän ja nyt hän on lopettanut kokonaan yhteydenpidon, koska asun "liian kaukana". Ei ole aikaa edes puhelinsoittoon.

Vierailija

Kannattaa ottaa huomioon, että vanhus ei ehkä pysty enää arvioimaan omaa parastaan eikä ymmärtämään tilannetta. Esim. Alzheimer alkaa usein kaiken vastustamisella. Asiasta pitäisi keskustella ajan kanssa ja vaikka tehden paperin jossa hyvät puolet on kirjoitettu ylös ja nykyisen tilanteen huonot puolet.
Vastuu vanhuksen asian hoitamisissa on aina
terveemmällä, nuoremmalla ihmisellä.
Asiasta keskustelemaan voi pyytää jonkun muunkin sukulaisen. Kyllä omatt lapset ovat ihmiselle iäkkäänä kultaakin kalliimmat siinä ihan lähellä. Olen nähnyt mitä laitoshoito on, se on epäinhimillistä!

Harvat käynnit

Käsittääkseni äidilläsi ei ole muistiongelmia. On luonnollista, että haluaa asua tutussa paikassa. Toivottavasti hänellä on ystäviä ja jotain sosiaalista elämää? Äidillä on, ja hän osallistuu seurakunnan toimintaan, käy konserteissa ja kävelyllä. Tilanne kai kartoitettava, ja sovittava maksullisista palveluista tarpeen mukaan. Lopeta puhe muuttamisesta, koska se voi lukkiuttaa tilanteen. Joku ehdotti käyntien harventamista kerran kahteen viikkoon. Jos ajattelen nyt jo ohimennyttä omaa perhetilannettani, niin se on liikaa. Ehdottaisin kerran kuukaudessa käyntiä. Hän voi rauhassa miettiä asumistaan, kun ei kukaan "ahdista" häntä. Kun tulee vakituisen hoidon tarve, niin lähipaikka voi järjestyä - valitettavasti elämä kaventuu vaikka asuisi missä. Kun käyt siellä, tehkää jotakin kivaa ja yllättävää, joka piristää häntä - se helpottaa omaakin oloasi.

Papu876

Nyt on jääty jumiin omaan uhriuteen.

Ota aikuisena ensimmäiseksi tutkintaan OMAT RAJAT.

Lopeta "hyvän ihmisen näytteleminen ulkopuolelle" sillä: Ketään ei kiinnosta.

Kerrot, että matka on liian pitkä. Se on SINUN RAJOJA, joten PIDÄ SE, äläkä ramppaa.
Äitisikin pitää omat rajansa.

Kun nyt pidät omat rajasi, ala pohtia vaihtoehtoja: Ostopalvelu kunnalta, avustajan palkkaaminen, ystäväpalvelu ym.

Ja älä surkuttele ajan kulumista. Se kuluu joka tapauksessa, olit uhriutunut tai et. Suunnittele: käy vierailuilla sopivin väliajoin!!
Ja anna äitisi elää omaa elämäänsä.

Kaikkien lankojen käsissä pitäminen ja kontrollointi viittaa läheisriippuvuuteen ja vallanhaluun. Tutkaile näitä itsessäsi.

Eevi Minkkisen podcasteista olisi sinulle varmasti apua .

Ota aikuisen rooli ja elä omaa elämääsi, äläkä näyttele yleisölle, jota ei ole.

äitini äiti

Leskiäiti kirjoitti:
Asuin aikaisemmin lähellä tytärtäni ja autoin häntä lähes päivittäin lapsenhoidossa., koska hän oli yhtä. Kun lapsi kasvoi, minun apu oli tarpeeton. Hän ei enää ehtinyt käymään luonani tai pyytänyt minua joskus käymään. Hän hankki koiran, jonka hoito vei ylimääräisen ajan. Muutin 80 km päähän ja nyt hän on lopettanut kokonaan yhteydenpidon, koska asun "liian kaukana". Ei ole aikaa edes puhelinsoittoon.

Voi sentään. Äiti ja tytär loukkaantumisen kehässä, äiti mustasukkaisena koiralle ja tytär kokee tulleensa hylätyksi, varmaan siksi koska on tulkinnut mustasukkaisuudesta johtuvan kylmyyden välinpitämättömyydeksi. Niin paljon turhaa surua, koska ollaan toistensa hyväksynnästä yliriippuvaisia maailmassa, jossa tunteita hävetään enemmän kuin tunteettomuutta, eikä sen takia pystytä puhumaan läheisyyden- ja etäisyydentarpeista hyväksyvästi.

Muuta lähemmäksi jälleen, jakakaa rekunulkoilutusvuoroja ja löytäkää toisenne uudelleen. Neuvo ei kyllä oikein toimi jos olet allerginen... mutta siinä tapauksessa teillä taitaisi olla enemmänkin kanoja kynimättä.

Voi myös olla niin, että tytär tarvitsee hengähdystauon ennen kuin sinusta tulee oikeasti hänen lapsensa. Teillä saattaa olla irtautumisvaihe jäänyt kesken molemmin puolin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat