Erityislapsen äiti Tuuli, 39, itki pettymystä lomamatkalla: ”Juuri kun olin kuristua kateuteeni, ventovieraan ele lohdutti”

Erityislapsen äiti Tuuli, 39, itki pettymystä lomamatkalla: ”Juuri kun olin kuristua kateuteeni, ventovieraan ele lohdutti”

”Oma arki ja loma tulisivat aina olemaan erilaista kuin niissä perheissä, joissa lapset ovat terveitä”, väsynyt Tuuli ajatteli lomaviikon jälkeen.

Loman jälkeen Tuuli itki lentokentällä. Viikko oli ollut lapsen kyynärpäitä kylkiluissa, jankuttamista ja  haistatteluja. Tuuli ajatteli: se tavallinen elämä, josta haaveilin, ei tule koskaan toteutumaan. Sitten paikalle tuli vieras nainen.Lue koko juttu

Kommentit (19)

Kiitos

Kiitos tästä, luin ja itkin. Samaistuin kertomukseen lentokentällä tåysin, kateutta ja valtavaa menetyksen tunnetta myöden. Meillä on ollut aivan vastaavia "lomia" nepsyn kanssa, joiden jälkeen olen ollut aivan loppu. Ihana ihminen tuo ohikulkija.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipa72

Meidän perheellä on samanlainen tilanne. Poika 10-vuotias ja ad/hd. Karkkia ei saisi syödä kiihdyttävä vaikutus ja pelaaminen/ulkoilu, sama vaikutus. Ollaan niin stressaantuneita, kun poika koko ajan käy ylikierroksilla. Välillä on niin paha olla. Onni toisaalta on, ettei ole sisaruksia.

Autistin äiti

Kannattaa pitää myös mielessä, että vaikka näet vieressäsi sillä hetkellä kadehdittavan hyvin käyttäytyvän perheen, on mahdollista, että tilanne on vain muutama minuutti aiemmin näyttäytynyt heidän kohdallaan aivan päinvastaisena. Kertaalleen eräs ohikulkija kuului toruvan omia lapsiaan ja käskeä heidän katsoa mallia minun sillä hetkellä hyvin käyttäytyvistä lapsistani. Toki omani olivatkin sillä hetkellä ihan harvinaisen hienosti, mutta esikoinen on autisminsa vuoksi kyllä varsin arvaamaton. Vaan eipä tämä ohìkulkija sitä päällepäin siitä hetkestä olisi arvannut.

837

Meillä oli aikanaan myös 2 erityislasta, ADD tytär ja adhd poika. Molempien tilanne helpottui huomattavasti, kun saatiin toimiva lääkitys. Ihan pärjääviä aikuisia heistäkin tuli. Vaan kaikista vaikeinta oli saada se lääkitys, jos jonkin laista tutkimusta ja terapiaa tarjottiin. Tarkkaavuushäiriöisillä on aivotoiminnan muutoksia, joihin lääkitys yleensä tehoaa. Voimia artikkelin perheelle jatkossa.

Vierailija

Minkä ihmeen takia näitä rasittavia pentuja kutsutaan ERITYISkakaroiksi? Eikö niitä voi lääkitä, jotta eivät häiritse normaalien ihmisten elämää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia näitä rasittavia pentuja kutsutaan ERITYISkakaroiksi? Eikö niitä voi lääkitä, jotta eivät häiritse normaalien ihmisten elämää?

Voi sinua, kun on kova tarve provosoida.

Vierailija

Tuttua! Jossain.vaiheessa helpottaa kyllä meillä 15v adhd lapsi viime lomareissulla hän käyttäytyi koko ajan nätisti. Äiti sen sijaan kiukutteli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia näitä rasittavia pentuja kutsutaan ERITYISkakaroiksi? Eikö niitä voi lääkitä, jotta eivät häiritse normaalien ihmisten elämää?

Ihan uteliaisuudesta ja vähän tietämättömyydestäkin kysyn että mikä on normaali ihminen? En ole vielä tavannut yhtään ja ikää on 52v.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mites ois ruokavalio kuntoutus? Oireet vähenee oikealla ruokavaliolla. Lisää tietoa löytyy esim. Suolistovallankumous kirjasta.

Olen alkanut miettimään jo muutamia vuosia, että onko meille länsimaalaisille syötetyillä elintarvikkeilla seurausta elintasosairauksille. Aspartaami on hermomyrkky ja vielä sokeriakin pahempi makeutusaine, jolla on havaittu olevan yhteyttä syövälle, neurologisille häiriöille ja jopa näköhäiriöille.

Viralliset ravintosuositukset suosittelee margariinia ja enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa. Ihmisen aivot ovat tutkitusti rasvaa ja pahaa tyydyttynyttä rasvaa on myös äidinmaidossa. Luonto on oikeassa, ihan aivojen kehityksen kannalta tarvitsemme rasvoja. Rasvoilla on myös vaikutusta hedelmällisyyteen ja kylläisyyteen aivotoiminnan lisäksi.

Vegaanisesta ruokavaliosta ei ole kunnon näyttöä pienten lasten kohdalla, ja ilman B12-vitamiinilisää hermoston kehitys kärsii. Aikuiseltakin veganismi vaatii tietoa ja taitoa sekä ravintolisiä, niin miten tuolla voi turvata lapsen aivojen kehityksen. Eläinrasvoilla lapsen aivot saa välttämättömiä aminohappoja imeytyvämmässä muodossa. Kasvisruokavalio kananmunilla ja maitotuotteilla voi olla vielä turvallinen lapselle, ja ehkä kalan kera. Vähintään kasvavalla lapsella kuuluu olla oikeus eläinkunnan tuotteisiin.

Konna

Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia näitä rasittavia pentuja kutsutaan ERITYISkakaroiksi? Eikö niitä voi lääkitä, jotta eivät häiritse normaalien ihmisten elämää?

Taidat itsekin olla melkoisen rasittava ihminen, ERITYISihminen. Eikö sinua voisi lääkitä, ettet häiritse normaalien ihmisten netti-elämää? Tsemppiä!

Petsu

Itku silmässä luin kirjoitustasi. Niin koskettava ja rohkea kirjoitus. Voin samaistua kirjoituksesi ja samanlaisia tuntemuksia olen tuntenut omassa elämässäni. Olen samaa mieltä "niin raskasta mutta palkitsevaa".

Huono lisäaineinen ruoka, liik...

Olen vakuuttunut että nämä ennen käytännössä lähes tuntemattomat adhet ja nepsut johtuvat useissa tapauksissa väärästä, pitkälle prosessoidusta ja runsaasti sokeria ynnä lisäaineita sisältävästä ruokavaliosta sekä kaikesta kemikaalikuormituksesta.

Äideille ei varmaan tule mielen viereenkään, että myös heidän itseensä töläämät erilaiset hajustetut voiteet yms tukkavahat ja kotien siivouskemikaalien hajustearsenaali voi olla lapselle aivan sietämätäntä kestää ja aiheuttaa raivareita yms.

Itse hajusteherkkänä saisin varmaan jatkuvia raivokohtauksia, jos minun olisi pakko olla kodissa, joka on kyllästetty erilaisilla tuoksuilla. Se on yksinkertaisesti hirveää, kurkkua kuroo, oksettaa ja ahdistaa. 

Siihen aikaan kun minä olin lapsi, kotien ainoa siivouskemikaali oli saippua, ja ruuat tehtiin alusta lähtien itse ilman lisäaineita. Söimme voita ja joimme proesessoimatonta maitoa. Minulla sen paremmin kuin kellään sisaruksellanikaan, sen paremiin kuin yhdelläkään kylämme lapsista ei ollut ensimmäistäkään ad-tapausta. Vain yhdellä lapsella oli allergia: hän oli kylän kauppiaan tytär, joka sai mielin määrin mässyttää karkkia.

Mitähän tästä voisi päätellä?

Vierailija

Joskus voisi käsitellä lehdessä myös sitä, mitä tapahtuu, kun näistä autismin kirjolla olevista Iinoista tulee vuorostaan äitejä ja kasvattajia. Melkoista tuhoa omille lapsilleen, se on kauhea totuus, ja tietysti aivan ymmärtämättömyyttään. Tunneäly ja impulssikontrolli vain ovat luokkaa nolla. Toivoisin, että kun lasten ja nuorten ongelmia mietitään, otettaisiin huomioon syinä myös mahdolliset vanhempien neuropsykologiset tai - psykiatriset ongelmat, jotka säteilevät lapsiin. Mutta tämä on ja pysyy tabuna.

Kamala luonto

Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia näitä rasittavia pentuja kutsutaan ERITYISkakaroiksi? Eikö niitä voi lääkitä, jotta eivät häiritse normaalien ihmisten elämää?

Melkoisen voimakkaasti kirjoitettu kommentti, mutta tosiasia on, että nykyään ei tosiasioita voi ääneen sanoa. Kaikkien lasten tulee saada olla sitä ja tätä, kaikkia pitää ymmärtää, kaikki pitää yrittää pelastaa ja parantaa jne. vaikka luonnon laki on, että kaikista yksilöistä ei vain ole eläjiksi. Julmaa, mutta luonto on, ja ihminen on eläin siinä missä muutkin. Tällä kaiken ymmärtämisellä ja pelastamisen halulla seuraus kun todellakin on se, mikä näistäkin muutamista kommenteista jo näkyy, että tällaisten lasten vanhemmat ovat vankilassa omissa elämissään omien erityis-/hirviö-/valitse oma sana-lasten kanssa. Heidät jätetään yksin, mutta toisaalta ei yhteiskunnallakaan ole loputtomasti resursseja kaiken hoitamiseen. Ei vain ole. Sitten luetaan surullisia otsikoita perhesurmista, joihin loputon uupumus ja epätoivo johtavat. Vähän aikaa otsikot huutavat ja sitten taas kaikki unohtuu. Niin se menee, kun kaikkia ymmärretään ja yritetään pelastaa. Liberalismilläkin on rajansa. Olisi kiinnostavaa tietää, miten tällaisten yksilöiden kanssa vielä parikymmentä vuotta sitten toimittiin.

Ja tiedän, että tämäkin varsin asiallisesti kirjoitettu kommentti saa aikaan raivoa ja mielipahaa ja ilkeitä vastakommentteja minun persoonastani.

Tiiamma

Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut ihan samanlaisen ”loman” 7 vuotta sitten, jonka jouduimme keskeyttämään 10-vuotiaan poikani käytöksen vuoksi. Tämä jäi perheemme viimeiseksi yhteiseksi lomaksi. Jälkeenpäin mieheni jäi pojan kanssa kotiin ja minä matkustin yhdessä tyttäremme kanssa. Voimia sinulle.

Haloo

Tästä voisi päätellä, että teillä ei ole ollut yhtään nepsyä suvussa, eikä mitään muuta. lisäksi sen voi helposti päätellä ettet tiedä mistä puhut.

Nämä "hyväätarkoittavat" ja samalla vanhemmat syyllistävät mielipiteet jaksavat vieläkin ärsyttää, vuosienkin jälkeen vaikka ihmisten tietämättömyyteen ja valheelliseen ylemmyydentuntoon kasvattajana jo luulisi turtuneen. Neurokirjon häiriöt ovat myös voimakkaasti periytyviä, sekin on hyvä muistaa.

Meillä kaikki hajusteet on karsittu minimiin jo oman hajusteyliherkkyyden vuoksi. Inhoan eineksiä ja tein esikoiselle soseetkin itse luomukasviksista. Hän on meillä se 3-vuotiaana diagnosoitu neurokirjon lapsi, toisin kuin kuopus jolle en enää jaksanut keitellä soseita vaan annoin purkista. Mitä tästä voi päätellä?

Huono lisäaineinen ruoka, liika sokeri, hajusteet lisää näit kirjoitti:
Olen vakuuttunut että nämä ennen käytännössä lähes tuntemattomat adhet ja nepsut johtuvat useissa tapauksissa väärästä, pitkälle prosessoidusta ja runsaasti sokeria ynnä lisäaineita sisältävästä ruokavaliosta sekä kaikesta kemikaalikuormituksesta.

Äideille ei varmaan tule mielen viereenkään, että myös heidän itseensä töläämät erilaiset hajustetut voiteet yms tukkavahat ja kotien siivouskemikaalien hajustearsenaali voi olla lapselle aivan sietämätäntä kestää ja aiheuttaa raivareita yms.

Itse hajusteherkkänä saisin varmaan jatkuvia raivokohtauksia, jos minun olisi pakko olla kodissa, joka on kyllästetty erilaisilla tuoksuilla. Se on yksinkertaisesti hirveää, kurkkua kuroo, oksettaa ja ahdistaa. 

Siihen aikaan kun minä olin lapsi, kotien ainoa siivouskemikaali oli saippua, ja ruuat tehtiin alusta lähtien itse ilman lisäaineita. Söimme voita ja joimme proesessoimatonta maitoa. Minulla sen paremmin kuin kellään sisaruksellanikaan, sen paremiin kuin yhdelläkään kylämme lapsista ei ollut ensimmäistäkään ad-tapausta. Vain yhdellä lapsella oli allergia: hän oli kylän kauppiaan tytär, joka sai mielin määrin mässyttää karkkia.

Mitähän tästä voisi päätellä?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat