Lukijan kirje: Opettelin elämään yksin, koska pelkkä ajatus treffailusta uuvuttaa

Lukijan kirje: Opettelin elämään yksin, koska pelkkä ajatus treffailusta uuvuttaa

Yksinkin voi olla onnellinen, mutta opettelua se voi vaatia.

”Pelkkä ajatus treffeillä juoksemisesta uuvuttaa. En jaksa miettiä jatkuvasti, olisiko toisesta kumppaniksi tai kelpaanko itse”, lukijamme kirjoittaa. Kannattaako etsiminen siis vain lopettaa?Lue koko juttu

Kommentit (10)

Introvertti

Soolotalouksia taitaa olla kohta enemmistö, joten yksinasuvien arkea pitäisi vahvistaa, myös ihan valtiotasolla. Lisääntyminen nykymaailmassa, ei ole enää mikään itsestään selvyys, vaan voi olla viisas ja harkittu päätös, luopua suvunjatkamisesta. 

Yksinasuminen on teraupeuttista, jos on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Se on viisas valinta, kun kokee, että on parempi vointi, kun saa keskittyä itselle tärkeisiin asioihin ja säädellä sosiaalisuuden määrää, sopivina annoksina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä

Olen itse onnellisesti naimisissa, mutta arvioiduin myöhään. Muistan poikamiestyttöajoiltani todella ikävinä ystävien ja tuttavien utelut ja erityisesti naittamisyritykset. Se oli todella vastenmielistä. Erityisen innokkaita olivat naiset, jotka itse olivat tyytymättömiä parisuhteeseensa. Jokaisella on oikeus elää valitsemaansa elämää.

Nyttuleeakkaturpaan

Kuka nainen voi edes kuvitella suhdetta tai edes kertatapaamista miehen kanssa yhdessä Euroopan väkivaltaisimmista maista eli Suomessa? Miehet ovat itse tämän aiheuttaneet, näkyy syntyvyyden laskuna. Nainen on nyt sitten vapaa ja mies elää patriarkaalisen yhteiskuntansa raunioissa yksin.

Vierailija

Muutaman parisuhteen jälkeen nautin nyt yksin asumisesta enkä enää edes haaveile parisuhteesta. Parisuhteissa aina hukkasin itseni ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen aloin voida huonosti. Elämäni on täysi näinkin. Aikuiset lapset, lapsenlapset, mielenkiintoinen työ, ystävät, harrastukset. Pitkä tie käyty tähän hetkeen. Nyt voin sanoa olevani onnellinen ja vapaa!! On ihanaa palata työpäivän jälkeen kotiin omaan rauhaan. Illalla lämmin suihku, hyvä iltapala kynttilän valossa. Käpertyminen omaan sänkyyn nukkumaan. Kiitollinen mieli. Elämä kantaa, minulla ei ole mitään hätää. Tietoisuus siitä että ystävät ovat tarvittaessa vain puhelimen soitin päässä.

Kaukosäätimeni hallitsija

Joskus kuvittelin että en ikinä voisi elää ilman parisuhdetta, mutta nyt noin 8 vuotta yksin asuneena voin sanoa viihtyväni yksin paremmin kuin hyvin. Ihmetyttää kun jotkin ihmiset suhtautuvat kuin säälien, eräskin nainen sanoi minulle: "Kyllä sinä vielä jonkun löytää voit". En voi sillä en todellakaan halua ketään passattavaa. Lapset ja lastenlapset ovat kaikki ihmissuhteet mitä tarvitsen. On hienoa kun saa päättää mitä ruokaa syö ja milloin. 

Yhteisyys puuttuu

Ihan hyvä jos viihtyy yksin. Mieheni kuoli pari vuotta sitten, mutta olen kohtalaisen tyytyväinen yksinoloon. Toisaalta pidin asioiden, elämysten, harmien ja ilojen jakamisesta. Oli kiva kuunnella yhdessä musiikkia ja katsoa valittua elokuvaa tai kävellä joen tai meren rannalla. Tuimme toisiamme, jos oli vaikeaa. Riitelimmekin ja lepyimme. Passaaminen on ihan oma valinta, ja osa miehistä mukavuudenhaluista joukkoa. Katsoimme täysin erilaisia ohjelmia, joten meillä oli kaksi televisiota eri huoneissa. Kummallakin oli vapaus tavata ystäviään ym. Mitään sääliä ei yksineläjä tarvitse.

Justiina

Kyllä se varmaankin on niin, että onni ei tule etsien vaan eläen. Niin on joku viisas joskus sanonut ja yli 20 vuotta suhteessa olleena alan saada itseäni kiinni ajatuksesta, että haluaisin olla yksin. Epäilenpä kuitenkin, että niin yksin eläessä kuin suhteessakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Ja koska itse olen fatalisti, uskon vakaasti, että meille kaikille on valittu oma tiemme tallattavaksi, halusimme tai emme.

auts

Entä jos ystävä onkin oikeassa? Yleensä ystävä näkee asioita, jotka jäävät oman nenän varjoon.

Tosi moni ihminen jättää kokeilematta asiat, koska jo mielikuvat pelottavat. Vika ei välttämättä silloin ole asioissa vaan mielikuvissa. Tai sitten siinä pelokkuudessa... Pelkoa on ihan hyvä opetella vastustamaan. Muuten se vain kasvaa. Pelko on kuin nokkospuska, rehottaa kun sitä ravitaan, ja puree herkästi. Älä nyt ainakaan ruoki sitä.

Vierailija

Löysin vasta kolmikymppisenä nykyisen mieheni, jonka kanssa olen ollut yhdessä noin 20 vuotta. Olen todella nauttinut näistä vuosista hänen kanssaan. Jos häntä ei olisi, en kuitenkaan haluaisi/jaksaisi etsiä toista rinnalleni. Viihdyn hyvin yksikseni ja ajatus siitä, että pitäisi alkaa etsimään toista yhtä ihanaa miestä ahdistaa sillä tiedän kokemuksesta ettei hänenlaisiaan ole montaa olemassa. En jaksaisi turhanpäiväistä säätämistä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat