Lukijan kirje: ”Äitini kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni, vaikka tietää sen loukkaavan minua”

Lukijan kirje: ”Äitini kommentoi jatkuvasti ulkonäköäni, vaikka tietää sen loukkaavan minua”

”Äiti halusi ystävällisesti ostaa minulle mekon syntymäpäivälahjaksi ja lupautui itse makutuomariksi. Se oli virhe.”

”Ei kai voi olla oikein, että äitini saa oloni surkeaksi ja tunnen usein hänen seurassaan olevani epäviehättävä ja epäkelpo? En voi ymmärtää, miksi äitini haluaa loukata minua tahallaan”, lukijamme kirjoittaa.Lue koko juttu

Kommentit (14)

Vierailija

En ole sitten 12 v ollut äitini kanssa vaateostoksilla... Tosin en muutenkaan "hengaile" hänen kanssaan. Riitaa ei ole, mutta ei mitään syytä hengata, koska ei ole mitään yhteistä. Ja napanuora on poikki.

Parempi äiti silti kuin mitä h...

Kukaan muu ei saa minulle sellaista oloa, että olisin huono äiti kuin oma äitini. En ole vuosiin enää halunnut viettää aikaa hänen kanssaan, enkä vietä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua huttua

Oma äitini tekee tuota samaa minulle. Olen alkanut suhtautua niin, että hän on vain ajasta jälkeen jäänyt vanhus. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät olla kommentoimatta toisten ulkomuotoa, mutta ”vanhat koirat eivät uusia tapoja opi”. Siksi ratkaisuni on, etten anna hänen puheilleen mitään arvoa ja kieltäydyn kuuntelemasta.

Vierailija

Äitisi ei pelkästään näe sinua paljon nuorempana kuin olet, vaan samalla hän näkee itsensä vielä lapsen/teini-ikäisen äitinä. Jos hän näkee sinut pullukkana, niin ei se mielipide siitä muutu, mutta voit asettaa rajat. Aikuisen ihmisen täytyy tehdä selväksi vanhemmilleen, mikä on sallittua. Jos tätä pyyntöä ei kunnioiteta, niin vietä vähemmän aikaa äitisi kanssa.

Pohjalaisakka

Jos hän ei ole ottanut opikseen siitä, mitä olet sanonut, vähennä yhteydenpitoa. Kun olet jo aikuinen, minusta sinun pitää vihdoinkin itsenäistyä. Eteläpohjalainen sanonta on, että se on kehumista, kun huonot haukkuu. Ajattele sitä seuraavan kerran!

Hellu

Olen 7-kymppinen. Äitini huomauttelee painostani: oletko taas lihonut.  Minulla on ollut sama paino monta vuotta. Jos minulla on uusi vaate, hän voi sanoa: kiva vaate mutta eihän lihavalla mikään näytä hyvältä. Nykyään, jos minulla on uusi vaate ja hän kysyy onko se uusi, sanon ei ole. Hän on dementoitunut, ettei voi muistaa onko vanha vaate. Näin säästyn moitteilta.

Vierailija

Paras pitää välimatkaa omaan äitiin, koska sama arvostelu vaan jatkuu. Silloin voi itsekin paremmin. Minullakin oli samanlaista, olin epäkelpo omalle äidilleni. Pahaksi onnekseni minulla on paljon ns. kauneusvirheitä, jotka kumminkin olen perinyt suvultani. Muistutan ulkonäöltänikin melko paljon äitiäni. Merkillistä, että hän haukkui ja arvosteli oikeastaan peilikuvaansa siinä samalla, vai mikä häntä aina ärsytti. Taisin olla se hutiloiden tehtykin, joka sattui syntymään väärään aikaan.  En tajunnut ajoissa katkaista kokonaan välejä nälvivään äitiini, ja nyt niitä itsetunnon rippeitä sitten joutuu paikkailemaan lopun ikäänsä. 

Äkkilaihdutus kannattaa!

Et ole laihduttanut vielä tarpeeksi. Koko voi olla M mutta sinulla on ylipainoa niskassasi toisen ämmän verran. Ravista nyt jo äiti pois harteiltasi ja mene vaatekauppaan ilman häntä.

Vika ei enää ole äidin vaan sinun toiminnassasi, jos annat noin vanhan ihmisen vieläkin hallita henkistä maisemaasi. Seitsemänkymppinen ei enää paljon jousta. Ei ainakaan hyväksymään lasta, jolle on kantanut pikkumaista, kateellista kaunaa vuosikymmenien ajan.  Jos hänen henkiset resurssinsa eivät ole koskaan riittäneet parempaan, mistä niitä nyt äkkiä löytyisi?

Vierailija

Äkkilaihdutus kannattaa! kirjoitti:
Et ole laihduttanut vielä tarpeeksi. Koko voi olla M mutta sinulla on ylipainoa niskassasi toisen ämmän verran. Ravista nyt jo äiti pois harteiltasi ja mene vaatekauppaan ilman häntä.

Vika ei enää ole äidin vaan sinun toiminnassasi, jos annat noin vanhan ihmisen vieläkin hallita henkistä maisemaasi. Seitsemänkymppinen ei enää paljon jousta. Ei ainakaan hyväksymään lasta, jolle on kantanut pikkumaista, kateellista kaunaa vuosikymmenien ajan.  Jos hänen henkiset resurssinsa eivät ole koskaan riittäneet parempaan, mistä niitä nyt äkkiä löytyisi?

Tämä on viisas ja hyvä kommentti. On toivotonta odottaa läheiseltä ihmiseltä sellaista mihin hän ei pysty. Esim ystävällinen käytös. Jos ei onnistu, turha lyödä vuodesta toiseen omaa päätään seinään.

Sini hilkka

Yritän piristää iäkästä äitiäni, mutta hän saattaa tokaista loukkaavia kommentteja. Hän on täysijärkinen, joten en ymmärrä niiden tarkoitusta. Tuntuu ettei hän tajua olevansa loukkaava huomautuksissaan. Kun ensin matkustaa toiseen kaupunkiin ja yrittää olla toisen ehdoilla, niin ikävät asiat iskevät mieleen. Vältän riitaa, koska niistä voi tulla rajuja, ja haluan antaa turvaa hänelle vanhuudessa. Luulen, että joudun menemään terapiaan jos äitini kuolee ennen minua. Nyt en jaksa. En osaa neuvoa tässä asiassa.

Vierailija

 Nykypäivän vanhat ihmiset on ilmeisesti kasvatettu ajattelemaan, että vanhana on oikeus sanoa mitä hyvänsä ja että vanha on aina oikeassa. Olen 58-vuotias, äitini 82, ikinä en ole osannut tehdä hänen mielestään mitään oikein. Joskus kysyinkin häneltä, että mitenkähän on mahdollista, että näin tyhmä ihminen on kuitenkin saanut melkein 60 vuotta elettyä ihan hyvää elämää ja asiat ovat kunnossa. Sen kommentin jälkeen hän valitti veljelleni, miten hankala minusta on tullut.

 Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, kaikki täysipäisiä ihmisiä, työelämässä. Äiti arvostelee koko ajan heidän valintojaan, on väärät puolisot, väärä ammatinvalinta jne. Kun joskus sanoin, että on ihan heidän oma asiansa, miten elävät, äiti kivahti, että "kyllä hullua on, kun ei vanhaa ihmistä kuunnella, kun vanha kumminkin tietää asiat paremmin." Äiti on asunut ikänsä samassa osoitteessa, maatalon emäntänä ei ole koskaan ollut töissä kodin ulkopuolella, ei ikinä käynyt ulkomailla, ei juurikaan ole tekemisissä ihmisten kanssa. Mielestäni hänellä on kyllä aika laihat eväät neuvojen antamiseen nykynuorille.

kaija-Inkeri

Nämä kaikki kirjoitukset ovat kuin minun kokemuksistani, toisaalta on hyvä huomata että en ole yksin näiden kokemuksien kanssa. Sen olen oppinut, että en ikinä arvostele omia tyttäriäni painosta, vaatteista tai muustakaan. Lopetin äitini luona käymisen kokonaan kun totesin ettei minun tarvitse pahaa mieltä lähteä hakemaan. Nyt on paljon rauhallisempi olo.

MeeToo

Jos toinen haluaa olla idiootti, eihän sille lopulta mitään voi. Oma suhtautuminen on ainoa mitä voi muuttaa. Usein tosin kun tuollainen huomaa että ei enää pääse toisen ihon alle, käytöskin muuttuu parempaan. Ja jos ei muutu, niin eipä sitä tarvitse katsella. Kuka haluaa vapaaehtoisesti viettää aikaansa sellaisen kanssa joka haluaa loukata?

Vierailija

Tämä tuntuu olevat tietyissä ikäluokissa yleistä. En halunnut katkaista välejä, joten tein näin: aina kun vierailin äitini luona, pukeuduin tylsiin ja vanhoihin toimistotyövaatteisiin. Näin hän tuli arvostelleeksi jotain mistä en itsekään pitänyt. Asut olivat hyvin neutraaleja, mutta siistejä.

Koin, että arvostelunhalun laukaisi usein se jos näytin omasta mielestäni hyvältä tai rohkealta. Luulen että hän koki sen jotenkin uhkana ja seassa oli myös kateutta. Nyt vielä vanhempana olen huomannut, että hänen sisäinen puheensa on samalla lailla tuomitsevaa häntä itseäänkin kohtaan.

Kun kasvaa äidin hyväksynnän tarpeesta ohi, on aika sama, miten sen asian hoitaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että meillä on välit, koska muidenkin sukulaisten kanssa on siten helpompaa. En myöskään halunnut jättää jäntä sairaana pulaan.

Kannattaa käydä vaikka siellä terapiassa jo nyt vähän aikaa, niin olo helpottaa. Mä tulin ratkaisuun vertaistuen avulla. Jaksamista kaikille saman kanssa kamppaileville!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat