Lukijan kirje: ”Uuvutan itseni salaisilla ylitöillä, koska en ehdi saada kaikkea valmiiksi työajalla”

Lukijan kirje: ”Uuvutan itseni salaisilla ylitöillä, koska en ehdi saada kaikkea valmiiksi työajalla”

Kenen on syy, jos työntekijä uupuu?

”Miksi uupuminen on työntekijän oma vika, vaikka töitä vain on liikaa?” lukijamme pohtii. Onko sinusta helppo sanoa ”ei” ja lähteä ajoissa töistä kotiin?Lue koko juttu

Kommentit (11)

Vierailija

Älä. It's not worth it. Sano: "Minulla on liikaa töitä, en ehdi tätä kaikkea" Katso mitä tapahtuu. Jos tuollainen on syy potkuihin, anna olla. Ties mitä parempaa elämä tarjoaa tilalle.

Vierailija

Kun yllättäen, uutena työntekijänä, joutuu yllättäviin tilanteisiin niin huomaa kaikkien vain hiljentyvän ympäristössä. Apua pyytäessä ei apua saa ja kokemus on, että jokainen hyvin selvitty hetki on toisille kateuden aihe. Kun pyytäessä ei saa apua niin ei, vahingossakaan, kukaan apua tarjoa.
Yleensä odotetaan vain hetkeä milloin kamelin selkä katkeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Merkkaa kaikki tekemäsi tunnit rehellisesti ylös! Viimeistään valtavat ylityötunnit herättävät keskustelua esimiehen kanssa, miksi on näin. Olen polttanut itseni loppuun tekemällä liikaa töitä, enkä suosittele kenellekkään. Jotain on mielestäni vialla, jos töitä on niin paljon, ettei niitä ehdi kukaan tehdä. Se on kuitenkin esimiehen ratkaistava, ei sinun tekemällä töitä vapaa-ajalla. Lisääntyneeseen työmäärään pitää reagoida, eikä vain tehdä kiltisti kaikkea mitä annetaan. Se antaa kuvan, että aikasi riittää, ja voisit jopa tehdä vielä enemmän. Työ on kuitenkin vain työtä, ei koko elämä. Se on hyvä muistaa, että elämässä on varmasti muita tärkeitä asioita, joihin haluaa käyttää aikaansa ja joista pitää huolta. Jos näin ei ole, on jokin pielessä ja asiat elämässään täytyy priorisoida uudelleen. Elämästä täytyy saada nauttia, eikä vain täyttää velvollisuuksia, vieläpä ilman palkkaa!

Vierailija

Jos jokainen toimii näin, samalla myös mahdollistetaan työnantajan mahdottomat vaatimukset. Työpaikoilla pitäisi protestoida enemmän yhdessä näitä älyttömiä tehostamisia vastaan.

Vierailija

Ehtivätkö kollegat tehdä samat työt annetussa ajassa? Eli onko töitä oikeasti liikaa vai onko esimerkiksi ajankäytön hallinnassa ongelmia? Itse olen työpaikalla huomannut, että jotkut vaan ovat hitaampia kuin toiset.

itsensä tärkeäksi tekemisestä ...

Olen itse ollut samassa tilanteessa ja juurikin niin, että ajattelin itse etten ehdi tekemään mitä minulle on määrätty. Pari vuotta sitten heräsin tilanteeseen; haalin liikaa töitä ja itse itselleni loin kiireen tunteen. Halusin olla tärkeä. Sitten, poistin työpaikan sähköpostin puhelimesta, luen meilejä vain töissä. Kun työaikaan nasahti 8 tuntia, suljin koneen ja sanoin hei hei. Samalla opin, ettei työ tekemällä lopu. Ja ettei kukaan pitänyt minua vähemmän tärkeänä, enemmänkin kehui kun pystyn erottamaan työn ja vapaa-ajan toisistaan. Nykyään teen töitä juuri sen verran mistä palkka maksetaan.

Suosittelen kirjoittajalle rohkeasti lähestymään esimiestä ja sanomaan että pitää kertoa mitä priorisoida, koska työpäivän aikana ei kaikkea ehdi tekemään. Älä kuitenkaan sano, että nyt on liikaa hommia. Hyvin harva esimies on osaava antamaan töitä päivään juuri 8:n tunnin ajalle, on työntekijän vastuulla tehdä se mitä ehtii ja kertoa esimiehelle että jatkuu sitten seuraavana päivänä. Ei sinun tarvitse sanoa ei, sanot vaan että teen kun ehdit.

Mikään työpaikka, ei kerta kaikkisesti mikään, ole oman terveyden ja mielenterveyden menettämisen arvoinen. Kuolinvuoteella harva muistelee että olisipa pitänyt tehdä enemmän töitä. Kyllä ajatukset on varmasti muualla. Tsemppiä!

Vierailija

Ihmettelin itsekin, miten armottomia ihmiset ovat liiallisen työkuorman alle uupuvaa kohtaan. Poikkeuksetta saa kuulla olevansa itse syyllinen. Pahimpia syyllistäjä ovat tietenkin he, keillä ei ole aavistustakaan, mistä on kyse sanaparissa liiallinen ja työkuorma. Ihminen ei varmaankaan kykene ymmärtämään sellaista, mistä itsellä ei ole kokemusta.

Vierailija

Kovin tuttua tekstiä. Jos en olisi tehnyt ylitöitä satoja tunteja, ja töitä myös yöllä, niin olisi työt loppunut monelta henkilöltä, myös itseltäni. Tein alikoulutettuna vastuullisimmat työt. Niihin tehtäviin valittiin yhden työntekijän kavereita, pätevyyksiä ei kyselty. Esimiestä ei käytännössä ollut. Kun aloin vetää rajaa työmäärälleni, minut jätettiin työyhteisön ulkopuolelle. Lopulta aloin tunnistaa selvän uupumuksen. Onneksi minulla oli taloudellisesti mahdollisuus irtisanoutua, vaikka karenssia sain 3 kk lääkärin todistuksista huolimatta. Täysromahdukselta vältyin, mutta fyysinen terveys kärsi pahan "kolauksen". Myös henkinen, mutta nyt alan toipua omaksi itsekseni. Olen toivottavasti oppinut asettamaan edes jonkilaiset rajat itselleni ja valikoin jatkossa työni tarkasti, koska lusmuilla en työssäni osaa. Työyhteisö oli/on moniongelmainen monella tavalla. Kyllä se vaan on niin, että harvassa ovat ne työnantajat, jotka huolehtivat työntekijöiden hyvinvonnista, vieläpä tasapuolisesti. Kuinka paljon meillä on työkyvyttömiä ihmisiä tämän takia?

Mirge

Valitettavan tuttu ilmiö. Se, että EI osaa sanoa EI, on oikeastaan kolmella tavalla "petturuutta". Ensinnäkin itseä kohtaan - sitä uupuu ja kokee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Toiseksi työkavereita kohtaan - koska työn tekeminen ns. työajan ulkopuolella luo epörealistisia odotuksia työnaantajalle siitä, että työmäärästä on muidenkin selvittävä TYÖAJAN PUITTEISSA. Kolmanneksi se on epäreilua myös työnantajaa kohtaan edellä mainitusta syystä, mutta myös sen takia, ettei työnantaja voi mitenkään ennakoida kohtuullista työmäärää, jos joku on ns. pohjaton kaivo (=uhrautuja). Tässä lopulta työn laatu kärsii ja sitten loppuun palamisen kautta kaiken tekeminen pysähtyy jossain vaiheessa kokonaan.

Sana tunnollinen ei tarkoita tätä pettämisen ketjua.

Vierailija

Tiedän niin tämän! Itse työskentelen duunarina metalliteollisuudessa ja työpanostani kyseenalaistettiin taannoin, kerroin seikkaperäisesti mitä päivän aikana teen ja kirjasin asiat ylös. Esimies (kokematon nuori kossi ) jatkoi hiillostamistaan ja päätin että paiskitaan sitten.... Kohta oon varmaan loppuunpalanut ja kenties työtön (väsyneenä kun ei vaan jaksa olla hyvällä päällä) Mutta kodin tuki on auttanut minua ymmärtämään että kyllä töitä tekeville riittää ja olenkin alkanut etsiä uutta alaa ja paikkaa.

Ei kannata uhriutua

Terveyttään ei kannata työantajalle uhrata. Jos keskustelu esimiehen kanssa ei auta, kannattaa ottaa yhteyttä luottamusmieheen. Liiallinen työmäärä voi olla jopa työsuojelukysymys ja työnantaja on vastuussa siitä. Tulee kalliiksi työantajalle, jos työntekijä uupuu ja joutuu sairaslomalle. Se kannattaa mainita esimiehelle, jonka vastuulla on töiden jako.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat