Mirjami Linkola, 58, muistelee isäänsä Pentti Linkolaa: ”Lapsuuteni kalastajahuushollissa oli harvoin onnellinen”

Mirjami Linkola, 58, muistelee isäänsä Pentti Linkolaa: ”Lapsuuteni kalastajahuushollissa oli harvoin onnellinen”

”Luonnossa olen turvassa lintujen ja tuulen kanssa, mutta käsittämättömän kaunis sininen planeettamme on tuhoutumassa. Ei ymmärretä, että on tosi kyseessä”, Mirjami Linkola sanoo.

”Isä vaati itseltään tolkuttomasti, mutta niin hän vaati myös perheeltään”, Mirjami Linkola sanoo. Lohduttajana ja tasapainottajana toimi äiti.Lue koko juttu

Kommentit (4)

Vierailija

Surullista, että varakkaista ja sivistyneistä oloista tullut Linkola veti elämänsä toiseen ääripäähään, ja lapsia laiminlyötiin noin. Ei se fanaattisuus ole missään asiassa hyvä, ei edes luonnonsuojelussa.

En pysty kunnioittamaan ihmistä, joka kohtelee läheisiään noin, olkoon aate mikä tahansa. Mirjamille toivotan kaikkea hyvää, ei ole lapsuus sielläkään ollut helppoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimosan hipiä

Osittain samanlaisia kokemuksia lapsuudessa ollut minullakin. Tosin kotini oli köyhä työläiskoti. Varmaan Pentti Linkolaa kunnioittaisin itsekin, jos hän olisi ollut isäni. Periaatteen ihminen, vaikka takuulla hankala kotona. Minun isäni oli hyvin nuorena jatkosodassa, josta ilmeisesti jäi psyykkinen vamma. Meille se oli hyvin konkreettinen, koska kodissa oli jatkuvasti riitainen ja ahdistava ilmapiiri. Joskus se kärjistyi fyysiseksi yhteenotoksi. Vanhemmat olivat aina oikeassa, vaikka eivät olleetkaan. Sain perinnöksi todella huonon itsetunnon. Isääni en surrut hänen kuoltuaankaan, ainoastaan tunsin sääliä. Olisi voinut olla niin toisenlaista.

Tuo kiroilu oli hyvin tuttua, kirosanat raikuivat kun isä sunnuntaisin lähti aikaisin pilkille. Kai hän olisi voinut jäädä kotiinkin, mutta sen sijaan purki meihin raivoaan kun me vain nukuimme.

Minua kiellettiin "aina lukemasta". Pakenin kirjojen maailmaan, mikä osoitti vain minun olevan laiska. 

Aion ostaa tuon lehden. Mirjamille kiitokset, sinä olet kuitenkin selvinnyt voittajana. 

heihonka

Tuollaista elämää oli -50 luvulla maaseudulla monissa pikku torpissa. Ei siinä ollut mitään outoa. Kalaa ja perunaa syötiin monessa perheessä lähes joka päivä.Kouluvaatteet oli monella hyvin paikattuja ja kengät heikkoja. Tottakai rikkaampien talojen lapsilla oli paremmin,mutta ei siitä juuri välitetty. Tyydyttiin siihen mitä oli.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat