Lukijan kirje: ”Muiden mielestä lapseni harrastavat liikaa”

Kuinka kovasti lapsia kannattaa kannustaa kilpailemaan?

”Pelkään, että minut leimataan vaativaksi ja kunnianhimoiseksi vanhemmaksi. Miksi lasten harrastamista pidetään niin huolestuttavana?” lukijamme pohtii.Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Muiden mielestä lapseni harrastavat liikaa”

Kommentit (4)

Mitkä ovat arvosi?

Mitäpä se kenellekään kuuluu miten paljon teillä harrastetaan. Ei kannata korvaansa lotkauttaa muiden mielipiteille, jos/kun itse tietää mikä on omille lapsille ja omalle perheelle parasta. Ainoa mihin itse kiinnittäisin huomiota, on se, että halu harrastaa on tosiaan lapsen oma ja hän saa siitä iloa eikä väsytä itseään liikaa. Siksi onkin ihan viisasta miettiä sitä, ettei vahingossa tyydytä omaa kunnianhimoaan lasten harrastuksilla. Kyse on tietysti myös siitä, millaisen arvomaailman haluaa lapsilleen antaa.

  • ylös 23
  • alas 10
Aktiiviharrastajan äiti

Joskus voi myös olla, ettei lapsi tunnista koska tarvitsee lepopäivän, tai jos harrastuksia oikeasti on liikaa. Omalla 10-vuotiaallani oli neljä harrastusta, joista soittoharrastus vaati kotona harjoittelua, ja kaksi urheiluharrastusta edellytti useita treenejä ja kisapäiviä. Yksi harrastus oli vapaamuotoisempi mutta siinäkin hurahti välillä koko viikonloppu. 4. luokalla menoja oli yksi joka päivä, tosin joskus sai olla pois kun selvästi oli väsynyt. Koulu sujui moitteetta, kavereitakin riitti. Kysyin monet kerrat, pitäisikö jokin harrastus jättää pois, mutta lapsi ei halunnut. Kaikki harrastukset olivat kivoja ja niissä kului aika mukavasti. Toisinaan lapsi oli kyllä ärtynyt, mutta ajattelin että esimurrosikä lähestyy. Kunnes tuli korona ja kaikki harrastukset loppuivat, paitsi soittoharrastus. Lapsi oli rauhallisempi ja rennompi kuin koskaan lukuvuoden aikana. En todellakaan ollut huomannut käytöksessä mitään hälyttävää, eikä varsinaisia ongelmiakaan ollut ilmennyt. Kesän jälkeen jätimme harrastuksista kaksi "tauolle", eli takaisin pääsee kun siltä tuntuu. Lähtöjä on nyt neljä viikossa plus pelireissut, ja jälkikäteen voin sanoa että parempi näin. Vapaailtoina ollaan oltu yhdessä enemmän, kun kukaan ei harrasta vaan voidaan katsoa leffa sohvannurkassa tai haravoida pihaa, ja siinä samalla oltua läsnä lapsen elämässä. Harrastuksissa asetelma on toinen.

En tiedä onko kirjoittajan lapsilla sopivasti harrastuksia, mutta taatusti sitä on mahdoton arvioida ulkopuolelta. Halusin kuitenkin kertoa meidän tarinamme, koska joskus myös vähemmän voi olla enemmän. Antakaa lapsille haasteita ja mahdollisuuksia, mutta myös läsnäoloanne ja niitä kiireettömiä vapaapäiviä.

  • ylös 14
  • alas 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla koko ajan kiire

Kaikki tietenkin tyylillään, tosin en ymmärrä vastakkain asettelua jossa joka päivälle harrastus vs. lapsi jota ei kiinnosta mikään. Enkä kyllä sitäkään ettei lapsi muka opi käsittelemään häviötä ilman harrastamista tai kuinka on kohtuutonta vaatia lasta keksimään omia leikkejä. Mites käy mielikuvituksen?
Mikäs siinä jos lapsi jaksaa eikä tunnu ikävältä kun ei saa äidin ja isän ja sisarusten kanssa touhuilla niin paljon. Minusta on ainakin kiva viettää työpäivän jälkeen lapsen kanssa aikaa, on pieni niin vähän aikaa ja ehtii täyttää elämänsä harrastuksilla vielä monta kymmentä vuotta. Lisäksi en halua antaa esimerkkiä että elämässä pitää koko ajan suorittaa ja kehittää jotain taitoja.

  • ylös 30
  • alas 4
Vierailija

Oma asiahan se on, mutta kyllä miettisin onko jatkuva harrastaminen enää järkevää, jos lapset eivät jaksa ja halua lähteä. Lasten pitäisi saada olla myös lapsia eikä koko ajan toteuttamassa jotain. Tylsyyden sietäminen ja itse tekemisen keksiminen ovat myös tärkeitä taitoja. Tuolla tavalla saattaa vahingossa kasvattaa lapsia, jotka kuvittelevat, että mikään ei ikinä riitä. Lopputuloksena saattaa olla onnettomia aikuisia, jotka palavat loppuun.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat