Lukijan kirje: ”Pitäisikö minun odottaa uutta rakkautta ikuisesti?”

Mistä yksinäinen löytäisi seuraa pandemia-aikana?

”Välillä tunnen itseni niin yksinäiseksi, että sitä on vaikea selittää ystäville, jotka ovat itse parisuhteessa”, lukijamme kirjoittaa.Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Pitäisikö minun odottaa uutta rakkautta ikuisesti?”

Kommentit (5)

Tellu

Rakkaus tulee ku on tullakseen.. ei sitä voi pakottaa.. mutta toivoa pitää olla muuten ei osaa elää eteenpäin... itse 10v sitten eronnu karannu ja sinkku..

Helluriini

Minä, yli 60-kymppinen, erosin 2,5 vuotta sitten. Heti tapasin miehen, jota miestä monet sanoisivat laastarisuhteeksi. Mies (70-kymppinen)  jäi sitten koronakaranteeniin kuulemma aikuisten lastensa toivomuksesta, kun oli perussairaus. Olin taas yksin. Aloitin rohkeasti tuttavan ehdotuksesta nettitreffailun. Se kannatti. Löytyi todella mukava, eronnut, ikäiseni mies. Olemme olleet yhdessä yli puoli vuotta. Kaikki on mennyt hyvin, mutta nyt uhataan ulkonaliikkumiskiellolla ja sillä, että ei saa kaksi eri taloudesta olevaa edes kävellä yhdessä. Asumme kumpikin omissa asunnoissamme ja tapaamme 3-4 kertaa viikossa. - Jäänköhän taas yksin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossu

Ehkä sinun kannattaa käsitellä tuota yksinäisyyttä joka tapauksessa. Opettele nauttimaan itsestäsi ja ystävistäsi, niin parisuhteen etsimisestä ei tule pakonomaista ja epätoivoista tuskaa.

Itse erosin 10 vuotta sitten ja koronasta ja kaikesta muusta vaikeasta huolimatta elän edelleen tyytyväistä ja onnellista sinkkuelämää. Kun etsii ihmissuhdetta täyteydestä eikä tyhjyydestä, löytää sen helpommin. Itse en etsi parisuhdetta, mutta ymmärrän niitäkin jotka sitä kaipaavat.

Surusilmä

Ero on kuin pieni kuolema. On se ero sitten oma tahto tai toisen. Kaikki nämä olen kokenut. Nuorena seurustelin ja asuttiinkin yhdessä kymmenkunta vuotta. Hän löysi toisen ja tein surutyötä puolisen vuotta, kun päätin hänen puolestaan että eroamme. Se oli puolen vuoden surutyö ja sen jälkeen aika pian löysin elämäni rakkauden. Muutimme melkein heti yhteen, menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Elämä oli helppoa ja ihanaa ja soljui eteen päin. Kolmekymmentä vuotta. Eräänä aamuna hän ei herännyt. Sydänkohtaus nukkuessa. Se oli hirveä katastrofi. Onneksi oli ihanat lapset, lapsenlapset, anoppi ja ystävät ja työ. Olen siitä selvinnyt melko hyvin. Vähän yli vuosi mieheni kuolemasta kohtasin miehen ja hän oli aivan ihana, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua se päättyi. Elämältä putosi taas pohja. Sitä surutyötä tein vuoden yhdessä miehen kuoleman kanssa. Nyt olen ollut yksin pari vuotta. Tuli korona, mikä tuo lisää yksinäisyyttä, kun ei voi tavata oikein ketään. Ahdistaa lukea jokapäiväisiä uutisia koronasta. Sitä tulee televisiosta. Olen tyytymätön Suomen päättäjien toimintaan. Se hajottaa meidät yksinäiset ihmiset. Suomi pitäisi kertakaikkiaan laittaa kokonaan kiinni kuukaudeksi. Voimakas halu elää saa minut jaksamaan. Kuinka kauan? En tiedä.

Näillä mennään

Hieno kirjoitus. Olen itse eronnut yli 4 vuotta sitten, olen ratkaisuun tyytyväinen, minulla on hyviä ystäviä ja vielä yksi lapsikin osan ajasta kotona. Yksinäisyys ei ehkä raasta, mutta se vähitellen jäytää. Näin korona-aikana sen kokevat varmasti hyvin monet ja varsinkin yksineläjät. Netti ei ole kumppanin hakemisessa oikein luonteva väline, mutta ehkä siihen rohkaistuin joskus. Toivoisi myös, että kommentoijat eivät laittaisi heti sanaa "epätoivoinen" etuliitteeksi, jos ilmoittaa etsivänsä tai toivovansa löytää kumppanin. Tsemppiä sinulle ja kaikille meille muillekin!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat