Alenan kertomus surusta: ”Purista kättä, jos tiedät, että äiti on tässä”
klo 12:01 | 27.8.2017
Alena Hihnala on kokenut sen, mitä jokainen äiti pelkää: hänen poikansa Mikael kuoli leukemiaan viisivuotiaana. Alena kertoo tarinansa, koska haluaa osoittaa, että pahimmastakin voi selvitä.Lue koko juttu
Kaunis kijoitus.Toivon sydämestäni voimia ja rakkautta sinulle,Alena ja sinulle Alex ja kaikillle Mikaelin läheisille <3
Lämpimät halaukset teille,Alena,Alex ja,kaikki läheiset.Minun veljeni koki saman kohtalon Mikaelin kanssa,,11 vuotiaana menehtyi.Vanhempieni suru tuntui varmaan juuri samalta kaikkine muotoineen,kuin sinun Alena.Kiitos että olet jakanut tämän tarinan.
Enkeleitä matkallesi,
rakas ystävä.
Lohdutus on lähelläsi,
aivan vierellä.
Siunausta askeliisi,
missä kuljetkin.
Koskettakoon lempeästi
siipi enkelin.
;( niin surullinen kertomus. Minä olin kuolla 15 vuotiaana happomyrkytykseen samana päivänä kun sairastuin diabetekseen. Sairastuin jouluaattona 2014. En ollut tajuton, mutta melkein. Ruumiinlämpöni oli alimmillaan 31 ja verensokeri 29.9. Olen nyt 16 vuotias ja diabeetikkona 10 kuukautta. Sairaalasta kotiin päästyäni äiti sanoi pikkuveljelleni, että "kuvittele, olit menettää siskon!"
Kiitos! Kylläpäs kosketti. Kaikkea hyvää!
Riipaiseva, kaunis kertomus. Itku tuli sitä lukiessa. Toivon sinulle, Alena kaikkea hyvää!
Kiitos kommenteistanne ja jaetuista kokemuksista. Elämä on arvaamatonta, yritetään muistaa nauttia jokaisesta päivästä <3
Näin pienen pojan äitinä itkin alusta loppuun. Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle ja paljon voimia jatkossakin. Olen menettänyt vuosia sitten minulle läheisen ihmisen (5 vuotta kestäneelle sairaudelle) ja joskus ikävä nostaa edelleen päätään. Olen saanut voimaa ihanista muistoista ja siitä, että tapaan häntä joskus unissani ja hän on jälleen hyvinvoiva ja onnellinen. Vaikken mistään kohtaa uskovainen olekaan, niin uskon, että jollain tasolla edesmenneet rakkaamme kulkevat edelleen vierellämme.
Itkien kertomustasi lukien, olen koittanut miettiä miten vahva olet jaksanut olla! Lapset ovat vanhemmilleen rakkainta elämässä ja heitä suojelee vaikka viimeiseen hengen vetoon. Voimia sinulle ja perheellesi <3 ihan syndäntä särkee puolestanne :'( mutta kauniit muistot ihanasta pojastanne säilyvät sydämmissä <3
Siunausta, lohtua ja rakkautta elämäänne.
Sinua kaivataan Mikael. Voimia Alenalle❤️
Koskettava juttu, liikutuin syvästi. Elämän onnet ja elämän surut ovat suurimmillaan niin isoja. Paljon kaikkea hyvää Alenan ja Alexin elämään, valaiskoon muisto Mikaelista ja rakkaus häneen aina perheen elämää!
Tunnen tuskasi, kuljen polkuasi. Sylissäni tytär, syöpälapsi. 1,5 viikon kuluttua mri, joka kertoo, auttavatko nämäkään sytostaatit. Muuta meillä ei enää ole, tyttö on vasta 5 kk. Ei sädehoitoa, leikkaus mahdoton.
Lapsesi on Taivaan kodissa Sinua odottamassa. Taivaan Isä Sinua viiltävän kipeässä ikävässäsi lohduttakoon ja antakoon apunsa ja hellyytensä Sinua hoivata! ❤️
?
Pikku-Velini kuoli kuusivuotiaana leukemiaan ja vaikka siitä on aikaa niin kyllä on säilynyt mielessä ja uskon että koko neljä vuotta jonka sairaus kesti kasvatti meistä sisarruksista ja koko perheestämme tämän mitä olemme. Uskomatonta mutta vieläkin muistaa veljen äänen ja tekemisiä ja paljon ikävää tuntuu aina vaan.
-Isosisko-
Minäkin menetin lapseni, esikoiseni. Eihän siitä koskaan entiselleen selviä, mutta joten kuten elämään. Minusta tuli katkera, kyyninen ja kova. Höpinät enkeleistä ja taivaasta lähinnä ärsyttävät, en usko sellaisiin.
Luulin että en enää kykene itkemään. Tämä kertomus osoitti luuloni vääräksi, en kykene olemaan itkemättä.
Kiitos kosketavasta jutusta,kuin avoimudesta ja rehelisyydestä.Kyynelet valvuvat silmistäni nyt.Olen sanaton.