Lukijan kirje: ”Tällaiset ovat sukujoulumme järjestyssäännöt”

”Tänä vuonna vietämme onnistuneen sukujoulun isolla porukalla. Edellisistä vuosista viisastuneena laadimme joulun järjestyssäännöt, joihin jokainen mukaan tuleva sitoutuu”, lukijamme kirjoittaa.Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Tällaiset ovat sukujoulumme järjestyssäännöt”

Kommentit (8)

Tia.A, 68v.

Suku jouluihin todella hyvä ohjestus! En koskan unohda j0ulujani 50-64 luku.Jossa me nuremasta päästä sisarukset olimme ja toisiksi vanhin sisko perheineen tuli isämme eli papan  taloon,Äitiä ei ollut. Joulu sauna ,joulu ruuat ja joulupukin odotus. Keitiön ikunasta katsoin tielle,joko joulupukki tulisi? Näin joka joulu aatto Riiran ja Ritvan kotin meni punainen joulupukki.Toivon meillekin tulisi kaunis joulupukki.Ei meidän pukilla oli karvahattu ja takki vanha väritön,Huopatossut toki ja parta. Kun pukki jakoi lahjat: Lähes saman ikäinen siskon poika Seppo sai valtavan määrän lahjoja.Me muut 1 tai 2 ja useinmiten paketti pehemeä.En käsittänyt sitä koskaan lapsena.Olin varmasti ollut kiltti!Joulua 1964 en muista,shokki isän kuollut kesällä. myöhemät joulut 13vuotiasta yhden monista sikoistani Marian perhessä hyvin.Oli oikeita jouluja!Mutta elämää jatkuu ja kapenee elämä,ikääkin tulee.Toinen sisko monista antta kirjanpitonsa 2013 ennen joulua,lapsinlisistäni,jota piti 1964 kuoleman jälkeen.Siellä oli joululahja kirjotettuna 1kpl joulu lahja raha käyteety lapsinlisistä .Olisi sen repinyt. Mitä antoi minulle sen 49 vuoden jälkeen?ajatelin osoitiko yhä paikani katrassa.Todella 1 ihminen tahdttomana voi pilata toisen joulun tai joulu ilon.On hyvä laitta säänöt kun porukalla kokontuu,niin kaiklla on oikea joulu! Eikä kukaanpahoita mietä.Luojan kitos itsellä elämä kaventunut,ei joulu tressiä ymm. Kun yksin asuu ,muut ovat todella matkan takana.Voi tehdä oman näköisen joulun itselleen ja nautia siitä.Kuhan on kerrostalossa Joulu Sauna! Hyvää mieltä kaikille,opetelkaa myös kiitolisuutta, mailman loppu ei ole yksin Joulua vietää.Juolusta voi aina tehdä yksinkin itsensä näköisen ja pitää itseään hyvänä.Oma asenne sen ratkaisee kaikessa aina,ps.lukihäiriöni takia en huomaa txt virheeni anteesi

Mummi, vuosikerta 1951

Joulujamme on aina vietetty vain perheen kesken. Kotimme ei tainnut olla äitimme mielestä ihan salonkikelpoinen, ja lisäksi sukulaisia oli vähän, ja niistäkin isämme puoleiset kovin nyreitä äitiämme ja meitä, neljää lasta, kohtaan. 1950-luvun lopulle asti oli myös isämme mukana, kunnes asumusero ja myöhemmin avioero astuivat voimaan.

Tuolloin siivottiin jouluksi perusteellisemmin. Imureita ei ollut, eikä edes jokaviikkoinenkaan siivous käynyt niin vaivattomasti kuin nykyään. Vuosikymmenien myötä olen itse luopunut ns. joulusiivouksesta. Tyttäreni luona auttelen vähän, jos tarvitaan, myös pienten lasten seuralaisena ja viihdyttäjänä.

Kustannuksiin osallistun, koska tytär hankkii ruuat. Toivottavasti muutkin osallistuvat.
Tänä vuonna meitä kokoontuu ehkä kymmenen, ja jos korona estää kaukaa matkustamisen, vain 5–7.
Sortimentti on tietenkin nykyään erilainen ja monipuolisempi kuin minun lapsuudessani

Kun katson 1960-luvun kuvia joulupöydistämme, on tarjonta ollut melko vaatimatonta, mutta maukkaat muistot niistä jäivät. Ja olihan se luumukiisseli kermavaahdon kera ihan luksusta.
Äiti kyllä oli uupunut, koska hän teki kaikki perinneruuat liki yksin. Lapset saivat auttaa mm. rosolliaineksien pilkkomisessa hakkurilla rosollikaukalossa. Ja jokusen pullapojan ja piparinkin saivat lapset tuhertaa.

Vielä 1990-luvulla tein kaikki jouluruuat itse, kunnes ymmärsin, että pienen lapsen äitinä ja yksinhuoltajana voin jo alkaa hellittää.

Äitimme reseptin mukaan leivon nykyään myös piimäkakun jouluksi. Ilman rusinoita. 😊

Lahjat aikuisille ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Lapset saavat joitakin, osa niistä pehmeitä, ja kahdelle koirallekin paketoidaan yksi kummallekin, muuten etenkin 12-vuotias on aivan onneton.

Tiukoista oloista huolimatta onnistui äitimme järjestämään ensimmäiseksi adventiksi vähän jouluruokien tapaista: lanttua, porkkanaa, ehkä rosollia, vähän kinkkua, itse leivottuja pipareita. Pienimmät lapset saivat joulukalenterit. Äitimme teki satunnaisesti töitä ja oli enimmäkseen kotiäitinä. Isältämme saamistaan talousrahoistakin hän säästi niin, että pystyi hankkimaan joskus kalliitakin joululahjoja, mm. minulle hienon vauvanuken ja nukenvaunut. Sodat käynyt isämme ei tainnut oikein pitää lasten "hemmottelusta".

En muista jouluriitoja lapsuudestani enkä aikuisena sisarusteni kanssa viettämistäni jouluista enkä myöskään nykyisistä.

Hauskat muistot jäivät erityisesti yhdestä joulusta aikuisina äitimme luona.
Vanhemman siskoni kanssa leivoin hassuja, vähän tuhmia, tyttö- ja poikapipareita ja nauroimme katketaksemme. Ensin äitimme vähän närkästyi, mutta nauroi sitten itsekin. Joulupäivät vietimme tuona jouluna ruokailuun saakka yöpuvuissa kooten suurta palapeliä ja jutellen kaikesta mahdollisesta.

Lapsuuteni joulupöytään kuuluivat juomina kotikalja/pilsneri ja sitruunasooda. Myös lapset saivat vähän kaljaa, mutta siihen oli sekoitettu sitruunasoodaa. Oli hyvää.

Nykyään on aikuisille ruuan kanssa juomana myös viiniä, ja kahvin kanssa saa konjakin tai liköörin, ken haluaa.

Koronaturvallisuus on meilläkin itsestään selvyys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse jo vanhana ihmisenä saan osan aikuisista lapsista jouluksi kotiin. Pesen, puunaan ja laitan ruokia yksin muistaen kaikki ruokarajoitteet. Mieheni ei osallistu töihin ja lapset ovat töissä ja kotona omilla paikkakunnilla. Jouluna olen tosi väsynyt ja tapanina toivon jo kodin tyhjenevän, jotta pääsisin korjaamaan juhlimisen jäljet. Pakastan loput jouluruuat ja niitä sitten syödään pitkin tammikuuta.
En pysty sanomaan lapsilleni, etten oikein enää jaksaisi. Viime vuoden corona-joulu oli hyvä, kun vietimme sen mieheni kanssa kaksistaan. Ei kaikkia jouluherkkuja, ainoastaan niitä joista oikeasti pidimme ja nekin ripoteltuna eri päiville, kävelylenkkejä, joulukonserttien kuuntelua televisiosta, päiväunia ja kirjojen lukemista. Ymmärrän lapsiani ja heidän perheitään, sillä he ovat väsyneitä työnteosta ja on aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään ja nähdä toisiaan. Olen kuitenkin tullut vanhaksi ja hitaaksi ja se, mikä kesti tehdä ennen tunnin vie nykyisin kolme ja sen jälkeen pitää levätä eli valmistelen aattoa ja joulupäivää pari viikkoa.

Vierailija

Kivahan se on, että jouluna lapset tulevat kotiin, mutta koska jo ovat aikuisia, niin mielestäni voit kertoa heille tuon, mitä tässä kirjoitit, että olet jo väsynyt yksin huolehtimaan joulun siivouksesta ja ruokailusta.  Varmasti he ymmärtävät asian, ehkäpä he ajattelevat, että haluat yhä pitää perinteistä kiinni ja toimia noin.

Kannattaa ottaa asia esille jo nyt hyvissä ajoin ennen joulua, voithan vaikka ehdottaa, että tänä jouluna pidetäänkin nyyttikestit, eli kukin jouluvieras tuo tarjottavaa (sovitte mitä kukin tuo) ja osallistuu muutenkin töihin, mm. ruokailun jälkeen tiskeihin ym.  Ja sen joulusiivouksen voi jättää myös joulun jälkeen tehtäväksi, aiemmin itsekin siivosin kotona opitun mukaisesti jouluksi ja juhannukseksi ns. katosta lattiaan, mutta viime vuosina olen antanut itselleni luvan hellittää, tehdä niin paljon kuin viitsii ja jaksaa ja ihan hyvin olen päässyt joulutunnelmaan, vaikka kaikki komerot ei olekkaan siivottu jouluksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse jo vanhana ihmisenä saan osan aikuisista lapsista jouluksi kotiin. Pesen, puunaan ja laitan ruokia yksin muistaen kaikki ruokarajoitteet. Mieheni ei osallistu töihin ja lapset ovat töissä ja kotona omilla paikkakunnilla. Jouluna olen tosi väsynyt ja tapanina toivon jo kodin tyhjenevän, jotta pääsisin korjaamaan juhlimisen jäljet. Pakastan loput jouluruuat ja niitä sitten syödään pitkin tammikuuta.
En pysty sanomaan lapsilleni, etten oikein enää jaksaisi. Viime vuoden corona-joulu oli hyvä, kun vietimme sen mieheni kanssa kaksistaan. Ei kaikkia jouluherkkuja, ainoastaan niitä joista oikeasti pidimme ja nekin ripoteltuna eri päiville, kävelylenkkejä, joulukonserttien kuuntelua televisiosta, päiväunia ja kirjojen lukemista. Ymmärrän lapsiani ja heidän perheitään, sillä he ovat väsyneitä työnteosta ja on aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään ja nähdä toisiaan. Olen kuitenkin tullut vanhaksi ja hitaaksi ja se, mikä kesti tehdä ennen tunnin vie nykyisin kolme ja sen jälkeen pitää levätä eli valmistelen aattoa ja joulupäivää pari viikkoa.

Ensimmäiseksi lopeta peseminen ja puunaaminen. Todennäköisesti  kotinne on aivan riittävän siisti ilmankin. Sitä paitsi joulun aikaan on niin hämärää, ettei kukaan huomaa, jos et ole joka nurkkaa kuurannut. Toiseksi, tee vähemmän ruokaa. Jos joudutte syömään jouluruokia pitkin tammikuuta, olet tehnyt niitä liikaa. Eivätkä aikuiset lapsetkaan niitä kaikkia herkkuja todennäköisesti vaadi. Kolmanneksi, kannattaa myös ostaa kaupasta valmista, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Neljänneksi, laita miehesi avustamaan ja lopuksi: Sano lapsillesi, miten asia on. Ehdota, että he tuovat jotain ruokia mukanaan ja osallistuvat sen valmiin pöydän kasaamiseen joulun aikana. Tai sitten sanot suoraan, että et jaksa koko jouluruljanssia.

Uskon, että jo pesemisen ja puunaamisen lopettaminen helpottaa elämää. Kokemuksesta tiedän, että monet vaatimukset ovat vain ihmisen omassa päässä, kun niistä pystyy hellittämään, jo helpottaa jouluvalmisteluissakin. Ja monet ruoat ja leipomiset voi tehdä tai ostaa etukäteen pakastimeen, vaikka kahta kuukautta ennen.

Itsestäsi on kiinni, millaisen joulun vietät.

Vierailija

Tykkään paljon joulusta, mutta yhdessä vaiheessa kyllästyin pahasti siihen vanhempien jokavuotiseen jouludraamaan. Äiti väsytti itsensä loppuun ja oli aattona itku kurkussa, kun kaikki piti laittaa ja puunata. Isä oli aina pahalla tuulella ja suuttui milloin mistäkin.

Viime vuosina olen yrittänyt auttaa äitiä enemmän ja tehdä vaikka mitä, jotta tunnelma olisi toisenlainen. Jostain syystä mikään ei riitä, eli joka tapauksessa äiti vetää itsensä piippuun ja isä mököttää.

Ainut tapa pysyä itse järjissäni, on katsella sitä touhua vain yhtenä päivänä (aattona) ja muuten viettää joulunpyhät yksin kotona rennosti telkkaria katsellen ja jouluherkuista nauttien.

Eli toisinaan aikuisten lasten apukaan ei auta joulustressiin...

Vierailija

Miksi yhtä hyvin aikuinen lapsi perheineen  ei voisi järjestää joulun muille ja sinne tulee kuka jaksaa? Seniori-ikäinen ei enää kaipaa samaa joulutunnelmaa kuin lapset ja nuoret aikuisetkaan, vaan oma rauha voi olla se paras joulu. Hyviä neuvoja muuten, mutta eivät muuta perusasiaa miksikään eli sitä, että joutuu jouluvastaavaksi ja suunnittelemaan ja vastaanottamaan vieraita. Vähintä mitä voisi odottaa on, että vieraat tai siis omat lapset perheineen eivät jäisi ainakaan yöksi.

Vierailija

Olisipa surullista olla kutsuttuna jouluun, jota toinen ei oikeasti halua järjestää.
Voi, olla, että lapsilla on samoja ajatuksia, eivät haluaisi matkustaa, olla 'kylässä' vaan levätä ja rentoutua omissa kodeissaan.
Kannattaa avata suu.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat