Erityisherkkä Meri, 37: ”Luulin olevani hankala, mutta olenkin aika ihana – koen vain maailman toisin kuin muut”
klo 14:02 | 7.11.2017
Meri, 37, oppi ymmärtämään omaa erityisherkkyyttään vasta, kun näki samat ominaisuudet pojassaan.Lue koko juttu
Sivut
Ilman mitään diagnosointeja (koska niitä ei minulta pyydetä eikä ne tähän asiaan sovikaan), on aivan järkeenkäypää olla johonkin ammattiin sopiva, jossa ei pidäkään olla hälyssä. Taiteellinen ihminen voi työskennellä rauhallisessa ateljeessaan tai ulkona luonnon helmassa. Aistiherkkä saa kaiken ilmaistua mm. kuvin tai muilla taiteen keinoilla. Itse olen monilahjakas ja harvinaisen älykäs sekä myös erityisherkkä. Pystyn keskittymään pitkäksi aikaa asioihin, jotka kiinnostavat minua (esim. taide) ja pystyn olemaan yksinkin. Seurallisuuteni usein kärsiikin, ellei kanssani olevat ihmiset ole jollain tavalla samalla aaltopituudella. On myös kiva keskustella kumpaakin kiinnostavista asioita. En esim. ole koskaan kokenut kiinnostavaksi jonkun selityksiä miten hän on onnistunut varastamaan kaupasta kenenkään huomaamatta tavaraa. Huomaan kyllä, että se on joidenkin mielestä jännittävää. Sama asia on kiusaaminen; minua ei kiinnosta kiusata muita, päinvastoin, auttaa kaikkia kiusattuja. Hermo lepää kun tietää tehneensä itsensäkin kannalta oikein asiat. Samalla pysyy terveenä. Erityisherkät ovat taipuvaisia mm. ADHD:hen sairastumiseen, johon ilmeisesti sairastutaan jo ennen syntymää eli ollaan lievästi vammautuneita jo syntyessä. Silloin ei enää pelkää vammutumista eikä voi aina suojautua siltä vaan voi olla esim. holtiton alkoholin käyttäjä (= aivot vaarassa). Joten kyllä kannattaa kuunnella sisäisiä ääniä ja välttää epämiellyttäviä tilanteita ja opetella niitä sosiaalisia taitoja, että saa sen suunsa auki, ettei muutkaan joutuisi huonoille teille. Erityisherkillä on muitakin terveydellisiä taipumuksia. Luulenkin, että osa terveyttä on juuri se, ettei suvaitse muiden pompottelua vaan toimii vaikkapa johtotehtävissä ja opettelee pitämään muutkin kurissa. Mutta erityisherkkiäkin on niin monenlaisia. Tämä on vain yksi näkemys, joka kuvastaa jonkin tason itsetuntemusta. Tärkeintä on hyväksyä itsensä ja muut sellaisina kuin he ovat.
Todella raskaita ihmisiä lähipiirilleen, kutsutaan tuota nyt millä nimellä tahansa. En jaksa hyysätä yhtään "erityisherkkää ystävää" elämässäni, vaan feidaan. Suositelen samaa muillekin, mikäli mahdollista.
On tervettä rajata elämästään ihmisiä jotka käyvät itselle raskaaksi. Itse olen jättänyt ihmissuhteita taakse mm. tyyppien kanssa, jotka esittävät toista mitä ovat, tukahduttavat tunteensa ainaisen pepsodent-hymyn taakse ja vakuuttavat kaiken aina olevan hyvin. Vaikka ei olisikaan
En arvosta kohtaamisia joissa ei olla aidosti läsnä. Toisia ihmisiä kiinnosta vaan Minä Itse ja he luulevat maailman pyörivän heidän napansa ympärillä.
Herkkänä ihmisenä olen kiinnostunut aidoista tunteista ja kuulumisista. En tarkoita että joka kadun mutkassa pitäisi käydä syvällisiä keskusteluja, mutta en uhraa aikaani ihmisiin joiden henkinen pääoma on olematon.
Kovat ihmiset ei jaksa herkkiä ja herkät ei jaksa koviksia. Löytäkäämme siis seura jossa on hyvä olla ja hengittää.
Jos olen oikein ymmärtänyt, erityisherkät eivät usein ole mitään hankalia ja ylitunteellisia hermokimppuja. Tämä ei siis ole mikään tekosyy huonolle käytökselle, kuten yllä esitettiin. Veikkaan, että suurin osa erityisherkistä käyttää kilpenään liiallista kiltteyttä ja ylisuorittamista, ja väsyy sitten suorittamiseen. Väsyminen ja voimakas reagointi johtaa törmäyskurssille paitsi ympäristön myös oman minän ja itsetunnon kanssa. Aistitiedon tavanomaista tarkempi ja syvällisempi käsittely luo huikeita mahdollisuuksia esim. tarkan työn tekemiseen, luovuuteen ja innovaatioihin, mutta on kuormittavaa. Kun ottaa huomioon koko ajan kaiken ympärillään, ennakoi kaiken, huomaa ja muistaa kaiken, jossain kohtaa väsähtää ihan varmasti. Näin kävi myös minulle. Nyt yritän opetella armollisuutta itseäni kohtaan ja toivon kannustavaa ympäristöä ja ihmisiä tuekseni.
Kylläpä nämä erityisherkät ovatkin upeita ihmisiä! Minä ilmeisesti olen harmaata massaa, tylsä ihan tavallinen, meluisa, itsekäs ja muutenkin huono ihminen. Hohhoijaa vaan. Kumma kun näitä herkkiksiä vieroksutaan,kun kaikki jutut heistä ovat tällaisia. Onneksi en tunne yhtään, vaan tunnen ihan normaaleja hiljaisia, ujoja ihmisiä, jotka eivät pidä minua jonakin sirkuseläimenä vaikka olen välillä puhelias.
Olen itsekin erityisherkkä. Tuo sana ei välttämättä ihan aukene ihmiselle joka ei itse sellainen ole. Etuliite "erityis" tuntuu ärsyttävän monia suomalaisia. Tuleehan siinä väistämättä olo, että erityisherkät ovat jollain lailla muka muita parempia, erityisiä. Siksi mielestäni termi ei ole paras mahdollinen. Mutta ainakaan minä en ole parempaakaan termiä keksinyt. Erityisherkkyys ilmenee eri ihmisillä hyvin eri tavoilla. Itse olen monesti liian kiltti, ei tule sanottua asioista mitkä itseä haittaavat. Kuten esim. meteli, kiire, levottomuus, pakkotahtisuus ym. Lisäksi tunteeni ovat voimakkaat, en osaa hillitä itkua kuten ilmeisesti Suomessakin usein pitäisi. Nykyään olen enemmän sinut itseni ja tämän ominaisuuteni kanssa. Ja olen oppinut jopa olemaan ylpeä ja kiitollinenkin tästä piirteestäni. Mutta helppo tämä tie ei ole ollut!
Itsekin kiinnitin huomiota että tässä puhutaan enempi aistiyliherkkyydestä. Itse olen emotionaalisesti erityisherkkä. Siksi esimerkiksi en voi jatkaa tuttavuutta/ystävyyttä jonkun kanssa, joka on loukannut - ja se on minulle puukko tunteiden kehossa loppuelämäkseni.
Voin yrittää ymmärtää vastapuoltakin, mutta herkkänä aistimaan huomaan pian, että loukkaaja, aikansa kinuttuaan tapaamista, hän vain halusi tavata, kun ei kestänyt sitä, että hylkäsin.
Kaikki kanssakäyminen on kuin puukkotappelua, mutta vain minulla on keho, johon puukot jää. Muut kohtaavat seuraavassa tappelussa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
:D no sitähän erityisherkät tekeekin. Ei ehdi vastaamaan kysymyksiin, koska ei ole ehtinyt pohtia asiaa mahdollisimman monelta kannalta ja sitten vielä miettii että miten tuo itsensä ja asiansa esiin että tulee ymmärretyksi. Monet tarkkailee omaa käytöstään ja olemustaan jatkuvasti. Ja tuo analysointi ei edes ole tahdonvarainen juttu vaan se informaatio putkahtelee sieltä alitajunnasta. Kai sullakin jotain sattumanvaraisia ajatuksia ja huomiota päivän mittaan putkahtelee ympäristöstä vai tulevan kauppareissun listaako ainoastaan mietit?
En minäkään ymmärrä nähtävästi miksi ihmiset murjovat toisiaa. Kyllä täytyy olla muutama päivä aivan yksin ja sitten taas aloittaa muiden ihmisten parissa oleminen. Hyvä ei ole olla yksin mutta ei jaksa kuunnella sitä roskapuhetta joka on ihmisen perisynti.
Olen kahden aikuisen lapsen erityisherkkä äiti. Olin lapsena hyvin ujo. Aikuisena temperamenttini nytkähti ekstroverttiin suuntaan. Sain helposti kavereita 20-45 vuotiaana. Seuraani on aina ollut tunkua positiivisuuteni ja iloisuuteni takia. Yli 45-vuotiaana aloin pikkuhiljaa katsoa, kuka heistä onkaan aito ystäväni. Tein inventaariota ystäväpiiriini. Ikävä kyllä koin, että aidot ystävät olivat minulla hyvin vähissä. Lopetin turhat ystävyydet. Ratkaisustani tuli minulle hyvä olo. En koskaan aitoon erityisherkän tyyliin ole ollut masentunut. Sisäinen maailmani, mielikuvitukseni ja elämäni mielenkiintoinen sisältö ovat pitäneet minut aina enemmän onnellisena kuin masentuneena henkilönä. Työelämässäni en ole erityisen pitkälle kivunnut kuormittumistaipumukseni tähden. Parisuhteet jätin taakseni jo pari vuosikymmentä sitten, koska ne olivat niin intensiivisiä. Yksin voin hyvin ja olen onnellinen.
Sivut